n e u r o p s y k o l o g i a, termin esitti vuonna 1913 kanadalainen neurologi sir
William Osler (1849 – 1919) Johns Hopkins Hospitalin
Phipps Clinic’in avajaispuheessa
(Specialism in the General Hospital). Neuropsykologian alkuna pidetään
hieman keinotekoisesti vuotta 1861, jolloin ranskalainen kirurgi
Pierre-Paul Broca (1824 –1890) löysi
ruumiinavauksessa potilaalta Leborgne
(Monsieur Tan Tan) vamman vasemman aivopuoliskon otsalohkon
alaosasta. (Broca ei ainakaan heti tajunnut löydöksensä merkitystä.) Potilaalla oli ollut vaikeuksia puheen
tuottamisessa (Broca:
aphemie), ja ko. alue lokalisoitiin myöhemmin motoriseksi puhealueeksi,
jonka häiriöt tuottivat ekspressiivistä eli Brocan afasiaa. Kuva täydentyi vuonna 1874, kun
Carl Wernicke lokalisoi sensorisen afasian alueen vasemmasta ohimolohkosta, jonka vauriot tuottivat puheen
käsittämishäiriötä
(Wortbegriff) eli Wernicken afasiaa. Kuuluisia neuropsykologeja ovat olleet mm.
Karl Spencer Lashley, neuvostoliittolainen
Aleksandr Romanovitš Lurija (1902 – 1977) ja kanadalainen
Donald Olding Hebb (1904 – 1985).
-

-
Monsieur Tan Tanin aivot. Hän puheli vain "tan tan".