Tunteet

[Psykopatologia]

Lette on tuonut esiin, että hän on saanut apua sheriffi tähdenlentoromulta,
mitä kuitenkin epäilen, koska samantyyppinen kiusaaminen yms. näytti
jatkuvan. Hän sanoi myös kääntyvänsä tai kääntyneensä poliisi puoleen.

Lette on tuonut esiin, että minun olisi syytä ajatella mainettani.
Mutta hänhän juuri on sitä pilannut. Tarvittaessa voi kai kääyntyä
Suomen trilogian puoleen (Lettekin).

[Biancaliina]

Joskus maineen pilaaminen on molemminpuolista (ja joskus on helpompi nähdä ensin toisten puutteet).
Kai tuon asian voi selvittää esim. pyytämällä anteeksi ja mahd. antamalla.
Jos ei muisti toimi, voi olla vaikeaa todistella tai pyydellä... kun ei muista... ja kuka muistaa "oikein".

Tahallista, eli "haluta tarkoituksella pahaa", on varmaan aika harvinaista.
Eikä riitä pelkkä tiedostaminenkaan: "olen kova puhumaan peetä", "muistanpa aina päin hittoa enkä ajattele ennen kuin puhun". Eihän se nyt helppoa ole, tajuta tekevänsä noin (etenkin jos pitää olla täydellinen).

Ei tuokaan kovin kivaa mainetta ole. Kuka haluaa mitä tahansa huomiota, en ainakaan minä.
Oletan ettei muutkaan ja yritän elää oikein.

Se "elää oikein" voi olla mm. kehittymistä, muiden huomioimista ja täydellisyyden tavoittelua babystep-vauhdilla.
-

"Toivottavasti en pilannut koko elämäänsä ja mainettansa". Kaikkien.
-> Vihaan terapiaa -> voi(n)ko/saanko syyttää terapiaa itsetuntemuksesta.

[Biancaliina]

Joskus maineen pilaaminen on molemminpuolista (ja joskus on helpompi nähdä ensin toisten puutteet).
Kai tuon asian voi selvittää esim. pyytämällä anteeksi ja mahd. antamalla...

Naiivia saarnata molemminpuolisuudesta tai anteeksiantamisesta silloin kun kyse on tietyn henkilön harjoittamasta (tässä tapauksessa Leten) pitkään jatkuneesta halventavien väitteiden levittämisestä sekä perättömien syytösten esittämisestä.

En saarnaa, enkä viittaa Letteen (kenestä en tiedä juuri mitään).
En myöskään päätä siitä kuka pyytää ja antaa anteeksi.
Kerroin mielipiteeni ja pysyn sen takana, eli en näe tarvetta muuttaa sitä (vaikka se olisi naivin lisäksi ihan saissea - jonkun mielestä).

[Biancaliina]

Joskus maineen pilaaminen on molemminpuolista (ja joskus on helpompi nähdä ensin toisten puutteet).
Kai tuon asian voi selvittää esim. pyytämällä anteeksi ja mahd. antamalla...

Naiivia saarnata molemminpuolisuudesta tai anteeksiantamisesta silloin kun kyse on tietyn henkilön harjoittamasta (tässä tapauksessa Leten) pitkään jatkuneesta halventavien väitteiden levittämisestä sekä perättömien syytösten esittämisestä.

En saarnaa, enkä viittaa Letteen (kenestä en tiedä juuri mitään).

Kommentoit kuitenkin ketjua jossa Leten toiminnasta puhutaan ja hurskastelet anteeksiantamisesta.

Joo, mutten nyt provosoidu tämän enempää.

[Biancaliina]

Joo, mutten nyt provosoidu tämän enempää.

Tarkoitus ei ollut provosoida, kunhan vain ihmettelen miksi kommentoit ketjua ja aihetta josta et selvästikään ole kärryillä.

Aloitin tämän ketjun.
Halusin kysyä mitä kysyin ja kertoa mitä kerroin (ei tässä sen kummempaa motiivia).
Mielestäni käytöstapojen perusalkeisiin kuuluu kyky pyytää anteeksi (vaikkei se asioita saa tekemättömiksi, eikä kenelläkään ole velvollisuutta [kaikilla kykyäkään] antaa anteeksi).

[Biancaliina]

Tuo juuri on mielestäni mitä suurinta naiiviutta - sekä uhrin syyllistämistä jos uhri ei halua/suostu/pysty ilmoittamaan antavansa anteeksi.

Ei voi olla niin, että anteeksipyyntö on jonkinlainen kaiken korjaava automaatti ja jonka jälkeen pahantekijä voi jatkaa kuten ennenkin - kunnes taas pyytää anteeksi jne.

Minun on joskus vaikea ymmärtää sitä, ettei joku pyydä anteeksi, jos tekee toista kohtaan väärin (vaikkapa pettää puolisoaan ja jää ns. kiinni). Ymmärrän paremmin sen, ettei esim. petetty halua tai pysty antamaan anteeksi.

Jos toimii väärin (tiedostaa sen jälkikäteen), niin on kohteliasta pyytää anteeksi.
Hienoa, jos anteeksipyyntö on aito ja tulee suoraan sydämestä; se kertoo mielestäni siitä, että tekijä ymmärtää miten hänen tekonsa voi loukata toista eli kykenee asettumaan toisen asemaan.

Kukaan ei ole niin täydellinen, ettei koskaan loukkaisi edes vahingossa jota kuta tai tekisi ns. mitään väärää.
Ei anteeksipyyntö, etenkään jos se ei tunnu aidolta, olekaan mikään etukuponki mikä oikeuttaa (toistuvaan) väärinkohteluun.
"Parhaimmillaan" se sisältää syyllisyyttä ja katumusta, kykyä kehittyä ihmisenä, vaikkei ne asiat minkä vuoksi pyydettävä anteeksi, olekaan mukavia.

Väärinkohtelu ei ole aina kroonista.
Joskus taas jotkut saattavat pyydellä jatkuvasti anteeksi asioita, joissa ei sinänsä edes ole anteeksipyydeltävää ("anteeksi että elän", "anteeksi kun synnyin") jne. Nämä anteeksipyytelijät voivat tuntea syyllisyyttä liki kaikesta ja olisi tärkeää, että oppisivat olemaan itseään kohtaan armollisempia, hyväksyvämpiä ja voisivat viimein irtautua syyllisyyttä aiheuttavasta/pahentavasta menneisyyden loukusta.

Ei ole velvollisuutta antaa anteeksi, mutta joskus anteeksiantokin (kuulemma) voi "vapauttaa".
Tämä ei tarkoita, että tietyt teot on hyväksyttäviä.
Anteeksipyyntö tai anteeksianto ei tarkoita vääryyden hyväksymistä mutta ovat osa sosiaalista kanssakäymistä.
Yleensä näitä harjoitellaan ja opetellaan jo pienestä pitäen, ihan lapsena, aikuisten opastuksella.

[minätäällä]

Psykiatri sanoi, että voi ymmärtää, muttei tarvitse hyväksyä. TV-ohjelmassa moneen kertaan hylätty ja psyykkisesti pahoinpidelty kertoi, että ymmärtää äitinsä käyttäytymisen, koska tämäkin on oman lapsuutensa traumojen uhri, mutta ettei halua hyväksyä semmoista kohtelua (moninkertaista hylkäämistä ja muuta henkistä laiminlyöntiä), jota sai äidiltään. Ei siis tarvitse hyväksyä eikä antaa nöyrästi vain anteeksi. Minusta riittää, jos ymmärtää, miksi niin kävi.

[minätäällä]

Noissa uskovaisten piireissä tapahtuneissa pedofiliatapauksissa hyväksikäyttäjä ripittäytyi lapselle, jonka piti sitten opetusten mukaisesti antaa anteeksi ja unohtaa. Hyväksikäyttö saattoi jatkua vuosia.

[Biancaliina]

No, mitäs tuohon voi sanoa; toivottavasti saa apua - molemmat, kaikki.
Olla rauhassa.