Ahdistavat uutiset lasten kannalta

[Psykopatologia]

En minä ainakaan.

[valkosiipi]

Minä en muista kanssa, että olisin lapsena
suuremmin kantanut huolta maailman tapahtumista.
Lähiympäristössä oli huolta ihan tarpeeksi.
Esimerksi miten saada kissat pysymään pois pihapuun linnunpesästä.

Töissä päiväkodissa huomasin, että mietiskelyyn taipuvaiset
yleensä keskimääräistä fiksummat lapset miettivät maailman tapahtumia.
Keskivertokersojen murheet olivat usein lähempänä heitä itseään.
Tietysti vaikutti myös se, miten kotona seurattiin maailman tapahtumia.

Itse yritin olla keräämättä omien lasteni tieltä kiviä pois.
Halusin että oppivat selviytymään eteen tulevien ongelmien kanssa.
Mutta olin hirmuisen tarkka vielä alakouluiässä siitä, mitä annoin lasteni katsoa telkkarista.
Maailman murheilta halusin suojella heitä.

[Mirri]

Minä muistan uutisten ahdistaneen lapsena; menivät uniinkin. Näin usein unta, että kaupunki miehitetään ja kaduilla vyöryivät panssarivaunut. Uni oli vähän kuin syntynyt suoraan uutisista ja aikuisten peloista. Mutta telkkaria ei ollut minun olessani alle 12-vuotias, joten tv-uutisia en juurikaan päässyt lapsuusvuosina näkemään. No, teininä tv-uutiset kyllä ahdistivat tosi paljon.

Omia lapsiani olen suojellut nimenomaan tv-uutisilta; meillä oli aika tarkkaa sen kanssa, että pikkulapset eivät istuneet telkkarin ääressä uutisten aikaan. Koululaisetkin vielä katselivat uutisia rajoitetusti. Minä kun uskoin - ja edelleen uskon - nimenomaan kuvina koteihin työntyvien uutisten voivan hyvinkin olla lapsille aivan liian ahdistavaa katseltavaa. Ja sitä ahdistavampaa mitä vähemmän on mahdollista selittää kuvia lapsille jotenkin ymmärrettäviksi ja käsiteltäviksi. Vaikka uutisten katsoja olisi 'mitään ymmärtämätön' pikkulapsi, hän havainnoi ja rekisteröi näkemänsä, eikä saa näkemäänsä päänsä sisältä ulos, vaikkei muistaisi eikä käsittäisi näkemästään yhtään mitään.

[Mirri]

Koulussako sellaisia dokumentteja näytettiin ja pakotettiin katsomaan, vai missä? Ei kai kodeissa sentään, kun ei telkkareitakaan tainnut olla läheskään joka huushollissa.

[valkosiipi]

Meillä oli naapurissa valveutunut perhe,
jonka lapsille haluttiin näyttää maailma sellaisena kuin se on.
Naapurin tyttö taisi yrittää alakouluikäisenä saada kanssani aikaan
keskustelua maailman tapahtumista. Pohti maailman tilaa ilmeisesti paljon.
Ei onnistunut keskusteluyrityksissään yhtään paremmin kuin yrityksissään
alle kouluikäisenä vakuuttaa minulle, että joulupukki on suuri huijaus.
Halusin kai pitää oman totuuteni maailmasta tiukasti.

Meillä kotona keskityttiin lähinnä paiskimaan töitä.
Huomasin kyllä, että vanhemmat puhuivat välillä huolestuneesti keskenään
ja joskus seurasivat tiukasti radiota ja telkkaria.
Vaistosin, että jotain pelottavaa oli meneillään,
mutta pelko ei jostain syystä tarttunut minuun.

[valkosiipi]

Heh. :) Toi meidän naapurin tyttö kirjoitti kuusi ällää ja
on nykyään oman alansa huippu.
Leikittiin kyllä keskenämme sujuvasti,
mutta minua hän piti aina ilmeisen tyhmänä.

[Mirri]

Kyllä kai "kodeissa sentään".

Ok; aika hurjaa, jos lapsia on ikään kuin pidetty pieninä aikuisina, joiden täytyy nähdä ja tietää. Ei ihme, että on ahdistanut.

[Maria]

Emme saanet katsella tv:tä lapsena yksin. Kyllä silti koulusta tultuamme salaa pikkuisen vilastiin, kun tuli lastenohjelmiakin. Uutiset eivät kiinnostaneet, mutta Biafran sodan nälkää näkevät lapset tiedettiin ja siihen vanhemmat vetosivat, kun emme halunneet syödä koko lautasellista jotain, josta emme pitäneet. Muullakin tavalla vanhemmat ihmiset voivat ahdistaa kuin tv:n katsomista tuputtamalla. Opettaja kertoi pääsiäistarinan yhteydessä meille ristiinnaulitsemisesta konkreettisella tavalla toisella luokalla ollessani. Koin sen ahdistavana. Samoin synnytystä konkreettisesti kuvaavan kaitafilminesityksen pakollinen katsominen ällötti ja ahdisti koulussa kolmannella luokalla. Ajattelin, että en ikinä halua synnyttää.

[valkosiipi]

Meillä kanssa kiristettiin syömään vetoamalla
nälkää näkeviin lapsiin...

[Crocodile Gena]

Vanhenpani olivat hyvin "tiedostavia". Meillä katseltiin uutisia ja jopa keskusteltiin niistä. En muista kokeneeni siitä ahdistusta. Yksin ollessa ahdisti enemmän: nälänhätä, Neuvostoliitto, ydinsota, "kasvihuoneilmiö". Sen muistan, että nimenomaan ydinsodalla peloteltiin nimenomaan koulussa, ei kotona.

Minusta lasten kuuluu saada tietää maailman tapahtumista turvallisen aikuisen kanssa (toki heidän ikänsä huomioon ottaen). Pumpulissa pitäminen ei sekään ole hyvä.

[Crocodile Gena]

Tästä tuli mieleeni, kuinka tapasin työssäni äidin ja noin 6-8 vuotiaan pojan, myös isoäiti oli mukana. Lapsi kysyi minulta erääseen asiaan viitaten ja vastasin sen olevan alkoholia. Poika katsoi minuun silmin nähden hämmästyneenä ja hänen mukanaan olevat aikuiset alkoivat selittää, että "se on sellaista pahaa aikuisten juomaa, jota tuhmat sedät ( ) ottaa viikonloppuisin". Ööö.

[Riidankylväjä]

Lapsena ollessa oli noottikriisiä ja Kuuban kriisiä ja kaikki aikuiset näyttivät uskovan että sota syttyy hetkellä millä hyvänsä.
Lapsen ajatuksissa ja mielessä tuo kaikki oli hyvin ahdistavaa ja kun vielä lähellä asunut setä kuoli nopeasti edenneeseen sairauteen, olin täysin varma että "kaikki" kuolevat ihan pian.

Mitähän ajattelevat ja tuntevat lapset nyt kun uutiset päivä toisensa jälkeen näyttävät lohduttomia kuvia ja aikuiset seuraavat tunti tunnilta posahtaako ydinvoimala vai ei.

Muistaako kukaan muu tunteneensa ahdistusta maailman tapahtumien takia lapsena vai olinko minä vain pikkuvanha?

Ahdistus taitaa tulla lapsille siitä miten ahdistuneilta aikuiset vaikuttavat. Muuten he ottavat asiat normaalein tapahtumina eivätkä vaivaa päätään moisella.

[Psykopatologia]

Muinoin lapset otettiin mukaan hirttäjäisiin ja kidutuksiin.

[Psykopatologia]

Chile 1973, Puola 1980-, Romania 1989.

[Riidankylväjä]

Perheitten arkipäivää.
http://www.youtube.com/watch?v=JL_ftJF7 ... re=related

[Mirri]

Ahdistus taitaa tulla lapsille siitä miten ahdistuneilta aikuiset vaikuttavat. Muuten he ottavat asiat normaalein tapahtumina eivätkä vaivaa päätään moisella.

Tuo olisi aikuisten kannalta helppo ja yksinkertainen ajatus; ikään kuin 'ratkaisu' vaikeaan asiaan. Lapset ottaisivatkin telkkarin uutiskuvat ja -aiheet ikään kuin normaaleina tapahtumina, eivätkä vaivaisi moisella päätään... Aikuistenkaan ei sitten tarvitsisi vaivata päätään miettimällä mitä pieni ihminen mahtaa miettiä telkkarin ääressä uutisia katsellessaan. Kunhan vain ei itse ahdistuisi, niin kyllä lapsikin pärjää...

Minä en todellakaan usko asian olevan noin yksinkertainen ja helppo. Uutiskuvat voivat olla pienelle ihmiselle toinen toistaan ahdistavampia - aivan riippumatta siitä kokevatko lapsen ympärillä olevat aikuiset ne ahdistavina vai eivätkö koe.
Kyllästynyt kertoi mielestäni hyvän esimerkin; lapsi joutui katselemaan miten keskitysleireissä kuolleita luurankomaisia ihmisiä kärrättiin joukkohautoihin. Kyllä sellaiset kuvat voivat järkyttää pientä ihmistä, vaikka aikuiset miten katselisivat samaa tyynen rauhallisesti tuntematta minkäänlaista ahdistuneisuutta näkemästään. Sama juttu esim. sota- sun muiden kuvien suhteen; sota tulee nykyisin suoraan olohuoneisiin.

Mielestäni on lasten aliarvioimista sanoa, etteivät lapset ahdistu näkemästään, jos ympärillä olevat aikuiset eivät ahdistu; ja että lapset jopa pitäisivät näkemiään asioita normaaleina, eivätkä vaivaisi niillä päätään... Eivät lapset ole aikuisten jatkeita, joiden reaktiot olisivat aikuisten reaktioiden heijastumaa.

Ja kyllä lapsia pitäisi suojella telkkarin uutis- ja dokumenttikuvilta; aina kulloisenkin ikäkauden mukaisesti. Silti, vaikka ennen muinoin lapset otettiin mukaan kaikenlaisiin tappajaisiin, ja vaikka nykyisinkin on kulttuureja, joissa ei nähdä lasten suojelemiseen aikuisten maailmalta mitään syytä; poliittinen kiihkoislamistisuus yhtenä esimerkkinä, mutta onhan niitä muitakin. Lapsisotilaitakin on; lapsia, joita ei todellakaan suojella, päinvastoin heitä 'karaistaan' kestämään ja toimimaan pieninä ihmisinä aikuisten maailmassa aikuisten tahtomalla tavalla...

Oikeastaan lapsisotilaat ovat hyvä esimerkki siitä, että lapset kyllä oppivat pitämään asioita 'normaaleina', eivätkä vaivaa niillä päätään, kun heidän ympärillään olevat aikuiset tekevät samoin. Mutta vakavalta ahdistuneisuudelta ja muilta mielenterveyden ongelmilta he eivät ole suojassa, vaikka miten suhtautuisivat näkemiinsä ja kokemiinsa asioihin 'normaaleina', eivätkä 'vaivaisi päätään' niillä.

Mielestäni ei ole mitään syytä olettaa, etteikö kasvuikäinen ihminen voisi ahdistua telkkarin uutiskuvien äärellä ties miten vakavasti, vaikka hän hyvinkin voisi pitää näkemäänsä ja kuulemaansa normaalina elämänä, eikä ollenkaan syventyisi pohtimaan mitä kaikkea on nähnyt. Eiväthän ahdistuneisuus ja pelko ole yhteydessä ajatteluun ja järjen käyttöön, ne elävät omaa elämäänsä - myös lapsissa. Eivätkä ne ole pelkästään aikuisten tuntemusten heijastumaa; lapsi voi ihan oikeasti ahdistua ja tuntea pelkoa ympärillä olevien aikuisten reaktioista riippumattomasti. Telkkarin uutiskuvat ovat mielestäni ihan riittävän rajuja voidakseen synnyttää lapsessa voimakkaita ahdistus- ja pelkoreaktioita.

[Riidankylväjä]

Lapsille taitaa olla ahdistavampaa, kun isä ottaa remmin ja alkaa opettaa tavoille.

[Mirri]

Lapsille taitaa olla ahdistavampaa, kun isä ottaa remmin ja alkaa opettaa tavoille.

Epäilemättä on. Onneksi Suomessa moinen 'tavoille opettaminen' on nykyisin rikos. Mutta kyllähän se on ollut monin verroin telkkarin uutiskuvia ahdistavampaa; tietävät varmaan hyvin ne, jotka ovat olleet isän/äidin 'tavoille opettamisen' kohteina.

[Crocodile Gena]

Mirri. Samaa mieltä siitä, että lapsen ikä- ja kehityskausi on otettava huomioon. Minään karaistumiskonstina en uutiskuvia tai dokumentteja käyttäisi minkään ikäiselle lapselle (keskitysleirikuvat ääriesimerkkinä).

Kuolema, kärsimys, ahdistus kuuluvat elämään. Eikö tärkeämpää olisi se, että lapsi saisi käsitellä vaikeita tunteita (ahdistus) turvallisen aikuisen kanssa, kuin se ettei ahdistusta ollenkaan näytetä? Itse pidän väkivaltaviihdettä (peleineen jms.) huomattavasti haitallisempana kuin uutisten katsomista.

[Psykopatologia]

Anna Freud ym. kuvaavat, että Lontoon pommituksissa lapset
olivat suhteellisen turvallisella mielellä, jos äidit olivat läsnä.

Itse kyllä painottaisin vanhempien vaikutusta maailman
kauheuksien kohtaamisessa.

Grimmin saduissakin kamalia tapahtuu.