Tuottavat ja ei-tuottavat ammatit

[Psykopatologia]

Tuottavat ja ei-tuottavat ammatit

[Psykopatologia]

Tuottavia ammatteja ovat ne, joissa valmistetaan tavaroita yms,
joita voidaan myydä voitolla (varsinkin vientiin). Näitä ammatteja
on mm. puunjalostus- ja metalliteollisuudessa.

Apuammatit ovat niitä, jotka auttavat tuottavissa ammateissa
olevia suoriutumaan velvoitteistaan. Näitä ovat mm. lääkärin ja
kirjastonhoitajan työt. Näiden ammattien panos on kansataloudellisesti
miinus-merkkinen - vaikkakin bruttokansantuotetta lisäävä - koska
heillekin täytyy maksaa palkkaa, mikä on yhteisestä potista pois.

[Riidankylväjä]

Tuottavia ammatteja ovat semoiset, jotka tuottavat lisä arvoa. Eli jos väännät liukuhihnalla kulkevaan tuotteeseen osan, tuotteen arvo lisääntyy. Tosin arvon lisäämisestä koituu kustannuksia palkan muodossa, joka täytyy saada minimoitua. Eli osan kiinnittäjä on tehtaanjohtajan silmissä kustannus. Ja kustannuksista täytyy päästä eroon. Se lisää tuottavuutta.

Kun kallonkutistaja kutistaa kallon, syntyykö lisäarvoa? Kasvoiko kutistetun arvo? Luultavasti kasvoi ainakain työmarkkinoilla. Kallonkutistajan tuottavuus mitataan sillä paljonko hän pystyy palauttamaan halpaa työvoimaa liukuhihnan ääreen. (sama koskee lääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa)

PS. Geriatrien tuottavuus on miinusmerkkinen, koska pidentävät vanhusten elämää.

[Mirri]

Eikö jälkiteollisessa yhteiskunnassa suurin osa ammateista ole tuottamattomia 'apuammatteja'?

[Psykopatologia]

Kyllä kai valitettavasti ovat; enemmän tahi vähemmän.

[Gyver]

.

[minätäällä]

Minä olen elänyt semmoisessa yleisessä ilmapiirissä, että ette te toistenne selkiä pesemällä elä. Opettaja oli aina kyllä vähällä joutua siihen tuottamattomien joukkoon.