V a s t a t r a n s f e r e n s s i

[Psykopatologia]

48. Vastatransferenssi

Vastatrasferenssi on terapeutin transferenssia potilaaseen psykoterapiakontekstissa.
(Nimitykseksi ei ole vakiintunut kontra-transferenssi, kuten esimerkiksi kontra-foobisuus, engl. counter).

Itävaltalais-yhdysvaltalainen (1920–) lääkäri ja psykoanalyytikko (borderline-termin 1938 esittänyt)
Adolph Stern (1879 – 1958) oli ensimmäinen, joka toi esiin kahdenlaisen vastatransferenssin (1924):
1) toinen kumpusi analyytikon neuroottisista, henkilökohtaisista ristiriidoista (nykyään suppea merkitys
eli varsinainen vastatransferenssi), ja 2) toinen oli responssia potilaan transferenssiin (nykyään laaja merkitys,
jossa ovat mukana täydentävät tunneresponssit). – Näitä ei ole aina erotettu, mutta asiayhteydestä on
yleensä käynyt selväksi, kumpaa tarkoitetaan. (Jacobs 2002: 13.)

1) Suppea merkitys. Psykoterapeutin varsinainen neuroottinen vastatrasferenssi on aina terapiaa vastaan.
Terapeutin kohdalla on aivan samoin kuin potilaan: Jos terapeutti joutuu voimakkaiden irrationaalisten
tunteiden valtaan, esimerkiksi raivostuu tai rakastuu tai haluaa jättää hoidon kesken, on syytä epäillä
vastatransferenssia. Potilaille on usein yllätys, että terveilläkin terapeuteilla voi olla tällaisia "sairaita"
tunteita. Olennaista ei kuitenkaan ole näiden tunteiden oleminen tai olemattomuusvaan se, miten
terapeutti niitä käsittelee. Ne eivät saisi ajaa häntä, vaan ne tulisi asettaa introspektion kohteeksi.

Erityisen haitallista on narsistinen vastatransferenssi. Esimerkiksi syvemmällä tasolla itsetunnoltaan
puutteellinen mutta manifestisti omnipotentti terapeutti voi joutua vaikeuksiin huonosti parantuvan
potilaan kanssa. Psykoterapia-tilanteessa potilas on terapeutin tuomari, joka voi antaa terapeutille
synninpäästön paranemalla. Parantumaton potilas ikään kuin syyttää terapeuttia impotentiksi, mistä
narsistinen terapeutti saattaa suuttua. Tällöin hän voi mm. haluta lopettaa hoidon rationalisoimalla
oman kyvyttömyytensä asiakkaan yhteistyökyvyttömyydeksi.

Freud mainitsi vastatransferenssin ensi kertaa vuonna 1910 kirjoituksessa Die zukünftigen Chancen der
psychoanalytischen Therapie (S.E. XI pp. 144–145): (- -) Olemme tulleet tietoisiksi 'vastatransferenssista',
joka nousee hänessä [lääkärissä], kun potilas vaikuttaa hänen piilotajuisiin tunteisiinsa, (- -)

2) Laaja merkitys. Tähän sisällytetään (1) varsinaisen vastatransferenssin lisäksi terapian palveluksessa
olevat terapeutin täydentävät tunneresponssit tai tunnevasteet, jotka ovat potilaan terapeutissa
nostattamia terapian palveluksessa olevia tunteita, joiden kautta ja oman introspektion myötä
terapeutti saattaa saada tietoa potilaa (usein tiedostamattomista) tunteista, motiiveista ja
pyrkimyksistä yms. Terapeutti siis käyttää itseään instrumenttina, mikä edellyttää hyvää
itsetuntemusta, jotta hän ei sekoita toisiinsa omia ja potilaan tunteita ja ajatuksia.

Freud toi täydentävän tunneresponssin esiin vuonna 1913 kirjoituksessa Die Disposition zur
Zwangsneurose (S.E. XII p. 320): (- -) jokaisella on omassa piilotajunnassaan instrumentti,
jolla hän voi tulkita muiden piilotajuisia ilmauksia. (- -)

Selkeintä olisi pitää vastinpareina 1) ”negatiivista” neuroottista vastatransferenssia (hoitoa vastaan) ja
2) ”positiivisia” täydentävia tunneresponsseja (hoidon puolella). – Transferenssin ja vastatransferenssin –
sekä terveen että psykopatologisen – ylittämätön esitys on yhä kleiniläisen Heinrich Rackerin (1910 – 1961)
Transference and Countertransference ([1953–1958] 1968).

[Gyver]

.

[Psykopatologia]

Joo.

Rackerilla on käytössään laaja merkitys. Paras yksittäinen kirja
psykoterapiasta, mitä tiedän.

[Psykopatologia]

Haloo! Käyhän se koiraltakin vaan ei sudelta ("Koiran salainen elämä").

[Helmis]

[quote="Psykopatologia"]Vastatrasferenssi on terapeutin transferenssia potilaaseen psykoterapiakontekstissa.

Itävaltalais-yhdysvaltalainen (1920–) lääkäri ja psykoanalyytikko (boderline-termin 1938 esittänyt)
Adolph Stern...

Suppea merkitys. Psykoterapeutin varsinainen neuroottinen vastatrasferenssi on aina terapiaa vastaan.
... Olennaista ei kuitenkaan ole näiden tunteiden oleminen tai olemattomuusvaan se, ...

..., joiden kautta ja oman introspektion myötä
terapeutti saattaa saada tietoa potilaa (usein tiedostamattomista) tunteista, ...

Selkeintä olisi pitää vastinpareina 1) ”negatiivista” neuroottista vastatransferenssia (hoitoa vastaan) ja
2) ”positiivisia” täydentävia tunneresponsseja (hoidon puolella).

[Psykopatologia]

Kiitos, "r", nyt älysin.

[Helmis]

Ole hyvä! Harjoitus tekee mestarin.

[Psykopatologia]

Die Ûbung macht den Meister.

[Helmis]

Eben.

[Gyver]

.

[Psykopatologia]

Onko empatia yli inhimillistä?

[Gyver]

.

[Psykopatologia]

Oivaltava huomio korjaussarjalta, "ei aina, ei aina".

Mikä siinä on, kun muut eivät osaa olla näin terävinä?!

[minätäällä]

Gyver kertoi tuolla toisessa ketjussa pyrkivänsä säälistä eroon, että voisi potkia toisia mahan säälittä. Eikö tuo olisi vakavanlaatuista empatiakyvyttömyyttä, psykopatiaa ja narsismia? Mutta ehkä tällä palstalla siihen koulutetaankin.

[Gyver]

.

[Psykopatologia]

Aiempaan: eihän empatia ole muuta kuin hienompi muoto
esimerkiksi seuraavasta: joku tulee kohti vihaisen näköisenä.
Tuumataan: meinaako se lyödä?

[slimjohn]

Kuule Gyver, miten selität tämän? Joku potilas herättää terapeutissa esim. vastustamattoman halun nauraa, vaikka jutut ovat aivan asiallisia, jopa tylsiä. Tällaista ilmiötä kutsutaan vastatransferenssiksi, vaikka oikeastaan kyse on projektiivisesta identifikaatiosta, joka kertoo asioita potilaan psyykkisestä toiminnasta enemmän kuin psykoterapeutista.

[slimjohn]

Kuulostaa persoonallisuushäiriöiseltä henkilöltä.

[Gyver]

.

[slimjohn]

Pointti juuri oli, että jutut eivät ole terapeutistakaan hauskoja.