Transferenssi-aspektit ovat kauniisti esillä
Edgar Allan Poen (1809 – 1849) viimeisessä runossa
Annabel Lee (1849; suom. Aale Tynni), 6. säkeistö:
For the moon never beams without bringing my dreams Kun paistaa kuu, alas laskeutuu
Of the beautiful Annabe Lee;................................ kuva kauniin Annabel Leen;
And the stars never rise but I feel the bright eyes....... yön tähdet kun näen, myös silmät näen
Of the beautiful Annabel Lee;............................... kauniin Annabel Leen;
And so, all the night-tide, I lie down by the side........ yön koittoon koin sinun luonasi noin,
In the sepulchre there by the sea,......................... oma armas morsian, levätä voin,
In her tomb by the sounding sea. .......................... tulen hautaasi nukkumaan,
.................................................................. meren hautaan kohisevaan.
Huomattakoon myös Tynnin suomennoksen ensimmäisessä säkeistössä oleva käännöserhe:
(- -) And this maiden she lived with no other thought Than to love and be loved my me.
Käännös: minä elin vain häntä rakastaen, hän minua ainoastaan.
– Poen ajatus on narsistinen: Neidon tarkoitus on rakastaa vain häntä.
Käännöksessä tytöllä on itsenäisempi rakkaus Poeen.
Tässä on todennäköisesti transferenssi äidistä rakastettuun ja vaimoon (1836–)
Victoria Clemm'iin (1823 – 1846) ja edelleen Annabeliin ja sitten kuuhun ja tähtiin jne.
_____________
Riidankylvjältä:
viewtopic.php?f=16&t=3329Yle areena:
http://areena.yle.fi/audio/1297849521921