Sadomasokismia myös Psykopatologia-foorumilla

[minätäällä]

Minusta tuntuu, että lopputuloksena ainakin on usein se, että kiusaaja saa jäädä ja pitää työpaikkansa ja kiusattu lähteä.
Noinhan koulukiusaamisessakin tavallisesti käy.

[Psykopatologia]

Klo 15.52

Maria, tutkijan asenne!

[Psykopatologia]

Minusta tuntuu, että lopputuloksena ainakin on usein se, että kiusaaja saa jäädä ja pitää työpaikkansa ja kiusattu lähteä.
Noinhan koulukiusaamisessakin tavallisesti käy.

Puhutko nyt tukari2:sta?

[Maria]

Minusta tuntuu, että lopputuloksena ainakin on usein se, että kiusaaja saa jäädä ja pitää työpaikkansa ja kiusattu lähteä.

(Jätin koulukiusaamislauseen pois, koska kommentoin vain työpaikkakiusaamista.)

Ajatus jää oletuksen tasolle. Lohtua siinä kuvaa se, että käytät verbiä saa jäädä ja saa lähteä. Harva ihminen aidosti haluaa jäädä työsuhteeseen työpaikalle, jossa on epämiellyttävä ilmapiiri, jossa ei ole antoisaa tehdä työtään (ei työrauhaa), jossa ei tunne kuuluvansa työyhteisöön ja jossa YT-neuvottelut ovat käynnissä (ja jos vielä itse on YT-menettelyn alaisena), vaan vaihtaa mieluummin toiseen työpaikkaan, mikäli se suinkin on mahdollista. Irtisanomisen syyt ovat yleensä tuotannollis-taloudelliset syyt. Aika vahvat perusteet pitää olla muunlaiselle irtisanomiselle. En usko ongelmien poistuvan työpaikalta, kun kiusattu tai kiusaaja lähtee. Irtisanomisten ja YT-prosessin myötä kaikki osalliset ovat saaneet haavan sieluunsa.

[minätäällä]

Tuossa tv-haastattelussa toinen kiusatuista irtisanoutui itse ja toinen irtisanottiin. Kai irtisanomiset aina pystytään tarvittaessa perustelemaan taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Jos ihmiseltä viedään kaikki työtehtävät, on helppo osoittaa, ettei hänen työpanostaan enää tarvita.

Uskon, että ihmiset irtisanoutuvat, kun kiusaamisen aiheuttama psyykkinen paha olo käy liian suureksi. Noin tehdään joskus silloinkin, kun ihminen jää tyhjän päälle eikä uudesta työpaikasta ole tietoa. Varmaan silloin on tarvetta jo sairaslomallekin. Kiusaaminen heikentää koko työyhteisönkin ilmapiiriä, eikä ole mitään takuita siitä, että kiusaaja ei turvautuisi samoihin keinoihin uudelleen uudessa tilanteessa vaikkapa ylennystä tai toisen työtehtäviä havitellessaan. Kiusatun ulos savustaminen ei ratkaise ongelmia.

[Mirri]

Kiusattu jätetään ulkopuolelle, hänen kanssaan ei puhuta, hänet voidaan siirtää syrjäisempään työtilaan eristyksiin, hänen työntekoaan moititaan takanapäin tai esimiehelle tekipä hän niin tai näin, työtehtäviä voidaan ottaa pois, ei välitetä viestejä ja kokouskutsuja jne. Kiusaajan on erittäin helppo kiistää tuommoisten tekojen olevan tarkoituksellista kiusaamista. Minkäs teet, jos joku ei vain puhu kanssasi, miten voit (todellakin vainoharhaiseksi leimautumatta) osoittaa, että saapumatta jäänyt kokouskutsu ja sähköpostiviesti eivät olleet vain vahinkoja?

Puhumattomuutta on vaikea osoittaa todeksi, mutta monia muita asioita voidaan osoittaa todeksi ja myös toistuviksi, jos ne ovat toistuvia. Jonkun pitää vain ensin kertoa niistä, ja sitten ruvetaan tutkimaan ja selvittämään.

Todennettavia asioita ovat ainakin työtilan eristäminen, toistuva moittiminen ja esimiehelle valittaminen, työtehtävien ottaminen pois, viestien, kokouskutsujen, ja sähköpostien toistuva jääminen tulematta perille. Etenkin nykyinen sähköinen aikakausi turvaa sen, että voidaan tarkistaa jälkikäteen; onko sähköpostia lähetetty, ja onko se tullut perille...
Minun on vaikea uskoa, että kiusaaja pystyy kovin pitkään kiistämään, jos häneen kohdistunut syytös pitää paikkansa; hänet saadaan kiinni seuraamalla hänen toimintaansa - kuten toistuva viestien, kokouskutsujen ja sähköpostien pimittäminen tai muu jättäminen toimittamatta jollekin.

Puhumattomuus on asia, josta ei saa otetta, ja jota ei voida korjata; ketään ei voida pakottaa puhumaan... Sen sijaan voidaan antaa määräys, että viestit sun muut pitää toimittaa perille ja kokouksista pitää tiedottaa tasapuolisesti kaikille, jne. Esimies on vastuussa, muttei esimiehen tarvitse ruveta ensitöikseen miettimään, että pitääkö kiusaamisväite paikkansa vai eikö pidä. Voidaan miettiä toimintatavat sellaisiksi, ettei kenelläkään ole mahdollisuutta kiusata ketään jättämällä viestittämättä.

Työntekijä on vastuussa siitä, ettei päästä itseensä kohdistuvaa kiusaamista kovin pitkälle puuttumatta siihen, jos havaitsee tai epäilee sellaista. Montako kertaa kannattaa huomata jääneensä palaverin ulkopuolelle, tai menettäneensä tärkeän työsähköpostin siksi, ettei kiusaaja ole toimittanut viestejä perille ennen kuin alkaa ihmetellä ääneen, että mistä on kysymys, kun viestit eivät kulje? Esimiehen on 'virkansa puolesta' havahduttava siinä vaiheessa (viimeistään), kun alainen alkaa valittaa, ettei hän saa tietoa tärkeistäkään työasioista - palavereista sun muusta...

[minätäällä]

Kiusaaja voi olla myös se esimies, kuten Suojelupoliisissa näytti olevan, vaikka se sitten osattiinkin jälkikäteen perustella ihan asianmukaiseksi toiminnaksi. Ei todellakaan kannata olla ottamatta asioita esille, vaikkei se aina auttaisikaan. Pitkään jatkuva stressi ja psyykkinen paha olo johtaa lopulta myös muutoksiin elimistössä, immuunipuolustuksessa, ja aiheuttaa somaattisiakin sairauksia. Se, mikä kenelläkin on heikoin kohta, alkaa oireilla.

[Mirri]

Eikö aika usein ajatella, että nimenomaan kohde määrittää kiusaamisen ja sen puuttumisen? Painotetaan sitä, että kiusatuksi itsensä kokevan ihmisen kokemus on oleellinen arvioitaessa onko kiusaamista vai ei.
Jos joku sanoo, että häntä kiusataan, niin kyllä häntä kiusataan; ja sillä siisti. Ei siinä auta vaikka kiusaajiksi väitetyt ja sivulliset miten olisivat asiasta eri mieltä; kiusatuksi itsensä kokevan käsitys on tärkein. Elävässä elämässä taitaa olla aika korkea kynnys mennä sanomaan kiusatuksi itsensä kokevalle ihmiselle, ettei hänen kokemuksensa pidä paikkaansa; eihän ihmisen kokemuksia voida kiistää. Kiusaamisasioissa tämä on konstikas juttu.

Tuossa tapauksessa usein mennään metsään niin että rymisee; vai onko Mirrin mielestä mikä tahansa totta jos joku sellaista väittää.

(lihavointi minun)

Käsittääkseni Kyllästyneen esittämään kysymykseen löytyy vastaus viesteistä, jotka olen kirjoittanut tähän ketjuun.

[Psykopatologia]

Nobody.

[Mirri]

Kyllästynyt, minun mielestäni mikä tahansa ei ole totta, jos joku sellaista väittää.

[Mirri]

Kyllästynyt, minun mielestäni mikä tahansa ei ole totta, jos joku sellaista väittää.

Täsmälleen - ainakin jos sinä kuvittelet tietäväsi ja tuntevasti asian paremmin kuin asiaa työkseen tekevät.

Puhutko tämän ketjun aiheesta, vai jostakin muusta?

[Mirri]

Ei minulla ole kumpaakaan mainitsemiesi asioiden suhteen; ei luuloa eikä luottamusta. Ja lopetan keskustelun kanssasi tähän.

[Mirri]

Viestihistoriasi kertoo aivan muuta.

Mikä viestihistoria? Tuli vastustamaton houkutus kysyä, vaikka olenkin jo päättänyt, etten jatka kanssasi tätä keskustelua.

Mihin 'viestihistoriaan' sinä mahdat viitata?

[Mirri]

Mikä viestihistoria? Tuli vastustamaton houkutus kysyä, vaikka olenkin jo päättänyt, etten jatka kanssasi tätä keskustelua.

Mihin 'viestihistoriaan' sinä mahdat viitata?

Vuosien varrella kirjoittamiesi viesteihin ja niiden niiden sisältöön.

Ok. Montako viestiä olen vuosien varrella kirjoittanut, ja mikä niiden sisältö on ollut?

[Mirri]

En ole laskenut, mutta luultavasti useita tuhansia.
Viestiesi sävy on usein sangen kaikkitietävä ja olet kärkkäästi antamassa neuvoja tai kommentteja sellaisissakin aiheissa joita et selvästikään hallitse.

Kiitos vastauksesta, se oli selventävä.

[Maria]

Tuossa tv-haastattelussa toinen kiusatuista irtisanoutui itse ja toinen irtisanottiin. Kai irtisanomiset aina pystytään tarvittaessa perustelemaan taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Jos ihmiseltä viedään kaikki työtehtävät, on helppo osoittaa, ettei hänen työpanostaan enää tarvita.

Uskon, että ihmiset irtisanoutuvat, kun kiusaamisen aiheuttama psyykkinen paha olo käy liian suureksi. Noin tehdään joskus silloinkin, kun ihminen jää tyhjän päälle eikä uudesta työpaikasta ole tietoa. Varmaan silloin on tarvetta jo sairaslomallekin. Kiusaaminen heikentää koko työyhteisönkin ilmapiiriä, eikä ole mitään takuita siitä, että kiusaaja ei turvautuisi samoihin keinoihin uudelleen uudessa tilanteessa vaikkapa ylennystä tai toisen työtehtäviä havitellessaan. Kiusatun ulos savustaminen ei ratkaise ongelmia.

Halusin palata vielä edelliseen. Näin myös kyseisen TV-ohjelman, tosin se ei enää ole kovin aktiivisessa muistissani.

Kirjoitit että: "Kai irtisanomiset aina pystytään tarvittaessa perustelemaan taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä."
Voimassaolevan työsopimuksen purkamiseen työnantajan toimesta on aina oltava peruste. Lisäksi työnantaja joutuu maksamaan irtisanotulle korvauksia, mikäli sopimuksen purkaminen todetaan oikeudessa laittomaksi.

Ohjelmassa esiintynyt nainen sanoi mm., että hän ei kokenut saaneensa apua työterveyspsykologien/lääkäreiden kanssa keskusteluista vaan korosti nimenomaan tarvinneensa ensisijaisesti lakimiesten apua. (Tämä käsitys jäi mieleeni päällimmäisenä, voi olla että muistikuvani ja sitä myöten mielikuvani ovat väärässä.) Vasta terveysongelmien ilmennyttyä kiusaamisprosessin edettyä pidemmälle hän oli kokenut tarvinneensa psykologista tukea (ilm. keskusteluapua). Kyseisessä ohjelmassa ei niinkään keskitytty loppuunpalamisen ja masennusongelmien purkamiseen (vuodattamiseen) vaan kiusaamiseen ja siihen miten siitä voisi selvitä. Tuolloin työelämätaidot ovat kenties tärkeimmällä sijalla eivätkä niinkään keskustelut psykologien kanssa, mitä ei ehkä ohjelmassa riittävästi tuotu esiin. Ainoastaan tuo huomautus juridisen tuen tarpeesta oli esillä. Se mitä en muista enää näin pitkän ajan kuluttua jälkeenpäin on se, että otettiinko ammattiosaston ja sitä kautta ammattiyhdistyslakimiesten puoleen kääntyminen riittävästi esille? Kuuluiko haastateltu henkilö ammattiliittoon?

Lisäksi mielestäni haastatellut edustivat vain esimerkkejä kahdesta tilanteesta, eivät yleistettäviksi asti. Emmekä tiedä tapahtumien kaikkia taustoja läheskään riittävästi.

[minätäällä]

Maria, niitä työelämätaitoja tarvitsisi ennen kaikkea se esimies, joka ei tee asialle mitään. Minäkään en enää tarkasti muista ohjelmaa, mutta tuo mies irtisanottiin. Työnantajapuolen lakimiehet pystyvät kyllä usein perustelemaan irtisanomisen lailliseksi jos niin on tarve.
Minusta on jännä, että kiusattua ei mielestäsi tulisi uskoa, kyseessä on vain kahden ihmisen kertomus, kaikkea ei tiedetä jne. Vastakkaisia kertomuksia siis sitten tulisi uskoa selvittelemättä ja aina ensisijaisesti? Nytkin lehdet ovat olleet täynnä juttuja työpaikkakiusaamisesta, häirinnästä, työsyrjinnästä, jopa mahdollisesti ihmiskaupan uhrien käyttämisestä palkattomana työvoimana espoon kaupungin siivoustöissä jne. Mutta nehän ovat tietysti vain noiden ihmisten kertomuksia ja yksittäistapauksia? Meillähän on lait, eiväthän nuo jutut voi olla totta.

[Gyver]

.

[minätäällä]

Eiväthän nuo kiusaamisesta puhuneetkaan, vaan ihan niistä konkreettisista jutuista, mitä töissä tapahtui: työtehtäviä vähennettiin, työntekijä siirrettiin yksin eri työpisteeseen, sähköposti ei tule perille, kokouksista ei kerrota, milloin valitetaan esimiehelle liian itsenäisestä päätöksenteosta ja kun toimintaa muuttaa, niin sitten tukeutuukin liikaa toisiin tms

Ei tuo termi työpaikkakiusaaminen noiden haastateltujen keksimä ollut ja haastattelija siitä varmaan puhui eniten ja otsikoi ohjelmansa tuolla sanalla. Mitä termiä tuommoisesta toiminnasta sinun mielestäsi olisi pitänyt käyttää, Gyver? Sanopas se sitten aikuisena ihmisenä.
Monet ovat tuolla tavalla kokeneet tulleensa kohdelluksi epäreilusti ja epäoikeudenmukaisesti töissä. Kai tuommoiselle toiminnalle täytyy nimikin olla, että siitä ylipäätään voidaan puhua. Älykäs lapsi ja nuorikin vaikenee varmaan mielestäsi kypsästi koulukiusaamisesta eikä tuommoista simputusta tietysti aikuisten maailmassa esiinny ollenkaan.

[Maria]

Minusta on jännä, että kiusattua ei mielestäsi tulisi uskoa, kyseessä on vain kahden ihmisen kertomus, kaikkea ei tiedetä jne. Vastakkaisia kertomuksia siis sitten tulisi uskoa selvittelemättä ja aina ensisijaisesti?

Minä en ole sanonut enkä tarkoittanut, että kiusattua ei tulisi uskoa.

Nytkin lehdet ovat olleet täynnä juttuja työpaikkakiusaamisesta, häirinnästä, työsyrjinnästä, jopa mahdollisesti ihmiskaupan uhrien käyttämisestä palkattomana työvoimana espoon kaupungin siivoustöissä jne. Mutta nehän ovat tietysti vain noiden ihmisten kertomuksia ja yksittäistapauksia

Mitkä lehdet ovat täynnä kyseisiä juttuja? Mielestäni liioittelet. Ihmiskaupan uhrien käyttäminen palkattomana työvoimana ei ole esimerkki työpaikkakiusaamisesta ainakaan siinä merkityksessään, jossa sitä tavanomaisimmin käytetään, vaan törkeästä lain rikkomuksesta.

Eiväthän nuo kiusaamisesta puhuneetkaan, vaan ihan niistä konkreettisista jutuista, mitä töissä tapahtui: työtehtäviä vähennettiin, työntekijä siirrettiin yksin eri työpisteeseen, sähköposti ei tule perille, kokouksista ei kerrota, milloin valitetaan esimiehelle liian itsenäisestä päätöksenteosta ja kun toimintaa muuttaa, niin sitten tukeutuukin liikaa toisiin tms

Ihmisistä puhuttaessa en ymmärrä, miksi käytettäisiin sanaa nuo. Eräs tuntemani henkilö usein puhuessaan käyttää termiä tuo tuommonen tai noita tommosia viitatessaan minuun; eikä minusta tunnu yhtään kivalta. Siksi en itse ihmisistä käytä ilmaisuja "Eihän noita tommosia...", "Ne", "Niitä", "Se", "Siitä", jne. varsinkaan kirjoittaessani, jolloin tyyliseikat ovat erityisen painottuneet.