Vertaistukea vai vittuilua?

[Mirri]

Kuten aiemminkin toin esiin, unohtaminen suojaa mutta tekee tyhmäksi.

Millä tavoin loukkaantumisten muistelu viisastuttaa Kyllästynyttä?

[Psykopatologia]

No ainakin jos hän ei muistaisi, hän olisi vielä tyhmempi.

[Mirri]

Klo21.27
Mirri on (muistaakseni) jossain viestissä esiintynyt jonkinlaisena unohtamisen advokaattina.

Jep, etenkin Kyllästyneelle suosittelisin aktiivista unohtamista. Johan tuollaisessa aktiivisessa muistelemisessa (varsinaisessa läjien kaivelussa) on oma fyysinen ja psyykkinen terveys vakavassa vaarassa...

Voiko väkisin unohtaa(kaan)?

Ei voi. Ehkä Kyllästyneen pitäisikin nähdä oma osuutensa asioihin, ja ottaa vastuuta omasta raivostuttamiseen asti ärsyttävästä nettikäyttäytymisestään. Hän vain syyttelee toisia näiden reagoidessa hänen käyttäytymiseensä. Vaatii toisia vastuuseen siitä, että hän on loukkaantunut, kun pitäisikin nähdä oma osuutensa omiin loukkaantumisiinsa.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, kuten sanonta kuuluu. Unohtaminen olisi sitten toinen hyvä mahdollisuus, jos ei kertakaikkiaan mitenkään valkene se asia, että itse olisikin aiheuttanut jotakin - kuten vaikkapa omat kirjoituskieltonsa.

[Biancaliina]

Jos ei näe osuuttaan, ei näe. Kaikki ei sitä näe (välttämättä koskaan), eikä kaikki kykene (välttämättä ikinä) kantamaan tietynlaista vastuuta. Tämä nyt yleisesti, en siis viittaa keneenkään henk.kohtaisesti.
-

Jos itsensä on hyväksyttävä sellaisena kuin on, niin myös muut, Kyllästynytkin, on hyväksyttävä sellaisena kuin hän on.
Mutta tähänkään ei kaikki pysty, välttämättä koskaan, ja sekin on sitten ok.

Meitä on moneen...

[Mirri]

Jatkuvaa kimppuun käymistä, hyökkäyksiä, ja hampaisiin joutumista kaunaisen ja ikuisesti loukkaantuneen ihmisen taholta ei tarvitse hyväksyä.

Netissä onneksi voi häipyä paikalta ja jättää kimppuun kävijän kaunojensa kanssa yksin.

[Psykopatologia]

Mieluummin kuitenkaan ei hylätä - netissäkään.

[Mirri]

Mieluummin kuitenkaan ei hylätä - netissäkään.

Eihän se mitään hylkäämistä ole, jos toistuvien hyökkäysten kohde livistää tiehensä, tai alkaa ignoroida kimppuun kävijää; minä sanoisin sitä terveeksi itsesuojeluvaistoksi. Vain hullu jää paikalleen ottamaan toistuvasti turpiinsa pitkävihaiselta ja kaunaiselta ihmiseltä, joka pitää loputtomia hyökkäyksiään ties miten oikeutettuina jonkin älyttömän ja loputtoman loukkaantuneisuuden vuoksi.

Jännä juttu tuo hylkäämisajatus; elävässäkin elämässä saatetaan loputtomien hyökkäysten kohteelle sanoa juuri noin: kimppuun kävijää ei saisi hylätä, häntä pitäisi yrittää ymmärtää...

[Psykopatologia]

Mutta mikä on "syy". Onhan poliisikin aina "kimpassa" mm. jahtaamassa ylinopeudella ajajia.

Eikö niitä voisi jättää rauhaan, kun eivät koskaan usko (kokemuksen mukaan).

[Mirri]

Mutta mikä on "syy". Onhan poliisikin aina "kimpassa" mm. jahtaamassa ylinopeudella ajajia.

Eikö niitä voisi jättää rauhaan, kun eivät koskaan usko (kokemuksen mukaan).

Kyllästynyt ei ole lainvalvoja, enkä minä ole rikollinen, jota lainvalvojan pitäisi jahdata. Olipas outo ajatus sinulla verrata Kyllästyneen motiiveja poliisin motiiveihin, ja verrata minua lainrikkojiin. Kyllästyneen pään sisäisiä 'lakeja' ilmiselvästi olen rikkonut ja edelleen rikon, mutta se on eri asia.

Elävässäkin elämässä kohteet yleensä rikkovat hyökkääjän pään sisällä olevia 'lakeja', ja juuri ne 'lait' sitten panevat hyökkääjän käymään kimppuun kerta toisensa jälkeen; hänen sisäisiä lakejaan on loukattu verisesti ja anteeksiantamattomasti - sellainen tietysti oikeuttaa hänet toistuviin hyökkäyksiin, panemaan hänen lakiensa rikkojaa kuriin.

[Mirri]

Onko toistuvien hyökkäysten kohde silloin se jota solvattiin suuruudenhulluksi (asiassa jossa hän oli oikeassa) vai vittuilija joka ei joko "muista" tai "ei kiusallaankaan kerro" millä perusteilla hän toista suuruudenhulluksi solvasi?

Kyllästynyt, kyllä se sinä olet, jonka loukkaantuneisuus ja kaunaisuus panee hyökkäämään kerta toisensa jälkeen. Pyytäisin taas kerran anteeksi, mutta ei taida minun anteeksipyyntöni lievittää sinut katkeruuttasi ja loukkaantuneisuuttasi. Ei auta vaikka rukoilisin anteeksiantoa sinulta, silti haluat hutkia yhä uudelleen ja uudelleen - suorastaan purkaa aggressioitasi minuun.

Ja huomiotakin saat osaksesi aikamoiset määrät ylläpitämällä loukatun ihmisen rooliasi; minä huomaan melkein olevani valmis menemään solmuun edessäsi, jos vain jotenkin pystyisin hyvittämään sinulle pahat tekoni... Ja sitten taas välillä ärsyynnyn sinun hutkivaan käyttäytymiseesi niin, että voisin nitistää, kun ei yhtään auta vaikka miten yritän pyytää anteeksi - kunnes taas huomaan, että jotenkinhan minun pitäisi pystyä hyvittämään, ja lievittämään sinun loukkaantuneisuuttasi, kun olen niin paljon tehnyt sinulle pahaa...

Näinhän nämä kuviot menevät elävässä elämässäkin; ja kierre jatkuu. Se jatkuu niin kauan, kunnes kaunaisen, leppymättömän ja verisesti loukkaantuneen ihmisen kohde (aggressioiden purkupaikka) ymmärtää kävellä tilanteesta ulos.

Siihen saumaan sitten tuleekin joku ulkopuolinen toteamaan, ettei sentään hylätä pitäisi... Ja kohteen syyllisyydentunteet sen kun jatkuvat - syyllisyyttä sitten siitäkin, että uhkaa jättää sen katkeran ja kaunaisen ihmisen tunteineen yksinänsä, eikä suostukaan enää olemaan ottamassa vastaan hänen loputonta loukkaantuneisuuttaan.

[Psykopatologia]

Psykopatologia-foorumi koettaa toimia niin, että ketään ei "tarvitsisi" hylätä, ei kusipäitäkään.

PS
On varmaan totta, että Kyllästyneen aggressiivinen tyyli pikemminkin karkottaa kuin auttaa ymmärtämään.

[Psykopatologia]

Mutta onhan se kiusallista, jos kirjoittaja esittää "raskaita" väitteitä eikä suostu pyyntöjenkään jälkeen niitä perustelemaan.
Juuri siksi potkaisin Mirrin ulos täältä kesällä 2010. - Muut ovat lentäneet täältä (ainakin väliaikaisesti) muista syistä.

[Psykopatologia]

Jätetään paskat palstalle. Kyllä muut hoitaa.

Ministeri Likainenkin valitteli Seurassa erittäin raskasta työtään ja pakeni Brysseliin.

[Biancaliina]

Jatkuvaa kimppuun käymistä, hyökkäyksiä, ja hampaisiin joutumista kaunaisen ja ikuisesti loukkaantuneen ihmisen taholta ei tarvitse hyväksyä.

Netissä onneksi voi häipyä paikalta ja jättää kimppuun kävijän kaunojensa kanssa yksin.

Niin, mutta ihmisessä on muutakin kuin yksittäiset teot.
Tuo on "vain" sinun mielipiteesi kys. ihmisestä.

[Gyver]

.

[Maria]

On keskusteltu tyylistä. Jotain haluan myös sanoa tästä aiheesta. Koen joissakin tilanteissa olleen elämässäni erittäin tärkeätä, että olen pystynyt puolustautumaan. Siis sanomaan, mitä haluan tai en halua tai sanomaan esimerkiksi sen, että tilanteessa toiminut henkilö on minua loukannut. Näin on etenkin silloin, kun tilanne on ollut akuutti (tuore) ja minua loukannut henkilö on kokenut ainoastaan tehneensä pikku lapsuksen, jolla ei ole mitään väliä tai hänen motiivinsa ovat olleet uteliaisuus tai vielä pahempaa, sääli tai hän on mahdollisesti jopa kokenut tarkoittaneensa vain hyvää. Niissä tilanteissa on erittäin hankalaa, jos loukkaaja jää siihen käsitykseen, että hän olisi toiminut oikein ja hyvää tehden. Valitettavasti usein on käynyt omassa elämässäni niin, että en ole pystynyt ilmaisemaan itseäni ja tahtoani millään tavalla, vaan olen kääntänyt selkäni loukkaajalleni ja nuollut haavani itsekseni.

Nykyisin monissa yhteyksissä painotetaan sitä, että kiusatun tulisi aina tultuaan loukatuksi ilmaista se kiusaajalleen. Olisi tärkeää tilanteeseen luontuvalla tavalla kyetä ilmaisemaan se, että tuo nyt ei ollut oikein kivasti sanottu tms. Se on vaikeaa eikä ainakaan minulta aina luonnistu. Loukkaaja kuitenkin voi havaita loukatun tilan ja persoonasta riippuen voi käyttää tiedostamattaan tai jopa tiedostaen tuota tietoa hyväkseen ja jatkaa kiusaamistaan. Mikään ei välity ihmisestä niin helposti kuin voimakkaat tunnetilat, häpeän tunne, nolostuminen, epätietoisuus, hämillään olo, suuttuminen tai jopa pelko. Esimerkiksi työpaikkakiusaamisesta on eri asiantuntijoiden laatimia ohjeita, joissa kehotetaan kiusattua toteamaan tai osoittamaan kiusaajalleen verekseltään itse tilanteessa, että esim. ei pidä siitä, mitä kiusaaja tekee tai sanoo. Vain niin voidaan välttää kiusaamisen jatkuminen. Itse asiassa kiusaamisen kriteerien katsotaan täyttyvän vasta, kun (kiusatun ilmoituksesta huolimatta) kiusaaja on jatkanut kiusaamistaan 3-6 kk.

Koen, että Kyllästyneen kritiikkiäkin saaneessa tyylissä on myös hyviä puolia ja muille oppimisen paikka. Se rohkaisee ihmistä pitämään puuolensa. Jokainen joutuu tietysti valitsemaan itse keinonsa ja oman persoonallisen tyylinsä, mutta Kyllästyneen tapa on suora ja rehellinen ja pidän siitä enemmän kuin asioiden kaartelusta. Niin monen monta kertaa elämässäni olen törmännyt erilaisiin venkoilijoihin, utelijoihin, varovaisesti kyselijöihin, säälijöihin ja imartelijoihin. Jos olen kyennyt paljastamaan heidän loukkaavan käytöksensä motiivin todellisen laidan esimerkiksi kysymykselläni, ei kyseinen henkilö yleensä ole vastannut mitään, mutta kylläkin vastaisuudessa jättänyt moiset venkoilut vähemmälle.

[Gyver]

.

[Mirri]

Jatkuvaa kimppuun käymistä, hyökkäyksiä, ja hampaisiin joutumista kaunaisen ja ikuisesti loukkaantuneen ihmisen taholta ei tarvitse hyväksyä.

Netissä onneksi voi häipyä paikalta ja jättää kimppuun kävijän kaunojensa kanssa yksin.

Niin, mutta ihmisessä on muutakin kuin yksittäiset teot.
Tuo on "vain" sinun mielipiteesi kys. ihmisestä.

Tarkemmin sanottuna ei ollenkaan mielipide kenestäkään, vaan subjektiivinen kokemus toistuvien ja vuodesta toiseen jatkuvien hyökkäysten kohteena olemisesta.

[Biancaliina]

Ok. No, oletko sinä(kin) mennyt itseesi?

[Maria]

Ihme asenteellista roolitusta tuollainen kiusaaja/kiusattu-jaottelu.

Onpa ihmeellisen asenteellista käsittää kiusaamisesta puhuminen asenteelliseksi roolitukseksi. Minulle koulukiusatuksi joutuminen ei ollut mikään roolipeli eikä ole mikään hupaisan muistelun aihe vaan itkien koulusta kotiin henkensä kaupalla juoksemista ja minulle suunnattujen erilaisten solvausten ja uhkausten kuulemista.