Kehitysvamma johtaa yhä useammin aborttiin

[Mirri]

Klo 23.04
Minä kysyin kantaasi kahdesta suhteellisen spesifistä asiasta.

PS Eikö sinulla ole kantaa Downien keskimääräisestä elämänlaadusta?

Mitä elämänlaadulla tarkoitetaan, ja miten sitä mitataan? Käytetäänkö mittarina jotakin subjektiivista vai jotakin objektiivista; elämänlaatu on hyvä, jos ihminen itse kokee ja tuntee elämänlaatunsa hyväksi - tai hänen elämänlaatunsa on huono, jos muut ihmiset arvioivat hänen elämänlaatunsa huonoksi?
Käsittääkseni down-henkilöiden elämänlaatu on nykyisin varsin hyvä; se on vuosi vuodelta parantunut, monestakin syystä. Merkittävä muutos parempaan down-ihmisten elämänlaadun suhteen taisi tapahtua 80-luvulla, jolloin vanhemmat sun muut läheiset hoksasivat, että down-ihmiset voisivat aikuisuudessaan elää itsenäistä ja vanhemmista riippumatonta elämää yhteiskunnan tukitoimien varassa.

Down-ihmisten elämänlaatu on kovasti riippuvainen yhteiskunnan asenteista ja siinä mielessä se on hyvin haavoittuvainen. Heidän elämänlaatunsa on hyvä, jos yhteiskunta haluaa suoda heille hyvän elämänlaadun - muussa tapauksessa heidän elämänlaatunsa on huono.

[Psykopatologia]

Klo 23.23
Kuinkahan monta kehitysvammaista syntyy vuodessa? (Kyllästynyt?).

Abortteja tehdään yli 10 000, joista 90 % sosiaalisista syistä. Sikiövaurion perusteella abortoidaan yli 300.
Downeista keskeytetään varmaankin 60 %?

Mitä tuosta nyt tulisi; 100? vammaista vähemmän vuosittain? Paljon vai vähän?

[Psykopatologia]

Samotti, niin oli minustakin.

Mutta Ensio Kurki-Suoniosta... Voi, että läikähti lämpöisiä muistoja, kun tuli täällä esille hänen nimensä ja Höyhensaarikin. (- -)

Ja millä perusteella?

Kysyn vielä toisen kerran: Millä perusteella?

[Mirri]

Samotti, niin oli minustakin.

Mutta Ensio Kurki-Suoniosta... Voi, että läikähti lämpöisiä muistoja, kun tuli täällä esille hänen nimensä ja Höyhensaarikin. (- -)

Ja millä perusteella?

Kysyn vielä toisen kerran: Millä perusteella?

Millä perusteella mitä?

[Psykopatologia]

*Varjoilija - PP - Samotti - Mirri.

Klo 0.40
Täytyykö aina tuoda ihan nokan alle asioita, joista on ollu puhe sivu tai pari aiemmin. Osaat ainakin sanoa "samaa mieltä".

[Gyver]

.

[Psykopatologia]

Melkein sama kuin väittäisi, että upporikkaalla mutta henkisesti vajakkilla elämänlaatu olisi hyvä.

[Psykopatologia]

Minutkin olisi abortoitu, jollei se Ensio Kurki-Suonio olisi saanut äitiä vakuuttuneeksi, että lapsi tekee äidille vain hyvää. Hän oli kristitty, joka puolusti elämää, on muun muassa runoillut sanat yhteen nykyisen virsikirjan virteen. Hän myös perusti yksityisen synnytyssairaalan ja oli mukana hoitamassa käytännössä kaikkia siellä tapahtuneita synnytyksiä. Moni kunnan sairaalassa huonosti hoidettu äiti meni seuraavalla kerralla Kurki-Suonion Höyhensaarelle synnyttämään. Siellä minäkin olen syntynyt, melkein kaikki sisarukseni. En tiedä, olisiko ollut parempi vai huonompi, että abortti olisi tehty. En ainakaan olisi täällä ärsyttämässä ja häiriötekijänä ja ruikuttamassa ongelmineni, olisi ainakin joitakin ongelmia vähemmän tässä maailmassa.

Ainakin foorumin kannalta parempi - luultavasti.

Halpamaista.

Kolme kirjoittajaa on pitänyt tokaisuani ala-arvoisena tms. ilman mitään perusteluita.

Kysynkin nyt Varjoilijan kantaa: oliko kommenttini loukkaava yms?

[Varjolilja]

Saamani Psykopatologian kommentti oli ainakin omasta mielestäni kovin ystävällinen, ei laisinkaan loukkaava. En ymmärrä, että joku muu loukkaantuu saamastani myönteisestä palautteesta - ikään kuin minun puolestani. Vastailen varmaan kovin hitaasti, mutta minun pitää nukkua pitkä yö, ja sitten on muutakin toimintaa kuin tämä nettikirjoittelu.

Vielä noista aborteista. Olen joskus katsellut tilastoja tehdyistä aborteista ja ollut hyvin hämmästynyt, että niitä tehdään vuosittain noin 10 000. Sehän on aivan valtava määrä, vuosittain syntyvien määrästä, joka on noin 60 000, noin 16 %. Voitaisiin ajatella sitäkin vaihtoehtoa (aivan mielikuvitustani tyydyttääkseni), mitä vaikutusta sillä olisi, että lapsia syntyisikin 10 000 nykyistä enemmän. Alkaisi ainakin suuri valitus siitä, kun lapset eivät mahdu mihinkään, kaikki päivähoitopaikat ja koulut olisivat täpötäynnä ja niin edelleen. Siihen nähden mahdollisesesti kehitysvammaisina syntyvien 100 aborttia ovat kuin tuulen häivähdys erämaassa, vaivainen prosentti kaikista aborteista. Sitäkään en usko, etteikö suuresta osasta sosiaalisista syistä abortoiduista kehittyisi aivan kelpo kansalaisia, onhan lapsen "tilausaika" melko pitkä 9 kk, jona aikana on mahdollista totuttautua ajatukseen, että minusta tuleekin äiti.

Muistaakseni lääkäri, joka on läheiseni, on kertonut, että aiemmin noin puolet lapsista on ollut "yllätyksiä". Nykyään ilmeisesti on sillä tavalla, että kaiken pitää on niin suunnitelmallista, myös lapsien tulon tähän maailmaan. Entäpä sitten, kun elämä kuitenkin järjestää meille jokaiselle yllätyksiä, kun tulee se iso yllätys, kun asiat eivät menekään ennalta "päätetyllä" tavalla. En minäkään ole suunnitellut tällaista työkyvyttömyyden olotilaa, johon olen vähitellen joutunut ja sitä, miten huonoon tilaan olinkaan ehtinyt päätyä, ennen kuin minua alettiin hoitaa. Se ei ole ollut suunnitelmissani.

[Psykopatologia]

No, mitkä ovat Samotin, Mirrin ja ks:n perustelut?

[Maria]

Kaikesta höpinästä poimin itseäni eniten kuohuttavan.

...
Muistaakseni lääkäri, joka on läheiseni, on kertonut, että aiemmin noin puolet lapsista on ollut "yllätyksiä". Nykyään ilmeisesti on sillä tavalla, että kaiken pitää on niin suunnitelmallista, myös lapsien tulon tähän maailmaan. ...

Aiemmin on ollut sosiaalisesti hyväksyttävämpää käyttää lapsesta sanaa yllätys (negatiivisessa merkityksessään) tai vielä loukkaavampia ilmaisuja, kuten AU-lapsi, äpärä, ei-toivottu, jne. Toisin sanoen lapsella ei ole ollut ihmisarvoa. Ei ollut esitetty YK:n Lapsen oikeuksien julistusta eikä muutoinkaan pidetty niin väliä sillä, miten lapsia kohdeltiin kotona tai koululaitoksessa, kunhan kuri oli ankaraa.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lasten_oikeudet

Nykyisin on tavoitteena, että jokainen syntyvä lapsi olisi toivottu vanhemmilleen. Aborttioikeudessa otetaan huomioon naisen kehoa koskeva itsemääräämisoikeus. Lapsen inhimilliset tarpeet, lapsen oikeus saada kokea itsensä toivotuksi ja oikeus saada osakseen rakkautta kuuluvat lapsen ihmisoikeuksiin.

Nykyisin puhe syntyvästä lapsesta yllätyksenä on onneksi saanut toisen merkityksen. Sillä viitataan paljon odotettuun ja toivottuun raskauteen ja lapsen syntymään sekä edeltäneeseen onnistuneeseen hedelmöitystapahtumaan.

[Varjolilja]

Käytin edellisessä viestissäni sanaa yllätys pelkästään positiivisessa merkityksessä. Se Marialle ja muillekin tiedoksi, ettei tule enempää väärinkäsityksiä. Eri merkitys on ollut sanalla au-lapsi. Tällaisia ovat minun sanastoni merkitykset. Ainakin Marian kanssa sanojen merkitykset tuntuvat usein olevan erilaisia ja minä niitä käyttäessäni vain ärsytän häntä, joten en koe kirjottamistani yhtään mukavaksi sen vuoksi, kun minut ymmärretään toistuvasti eri tavalla kuin olen tarkoittanut.

[Maria]

Saamani Psykopatologian kommentti oli ainakin omasta mielestäni kovin ystävällinen, ei laisinkaan loukkaava. En ymmärrä, että joku muu loukkaantuu saamastani myönteisestä palautteesta - ikään kuin minun puolestani. Vastailen varmaan kovin hitaasti, mutta minun pitää nukkua pitkä yö, ja sitten on muutakin toimintaa kuin tämä nettikirjoittelu.

Vielä noista aborteista. Olen joskus katsellut tilastoja tehdyistä aborteista ja ollut hyvin hämmästynyt, että niitä tehdään vuosittain noin 10 000. Sehän on aivan valtava määrä, vuosittain syntyvien määrästä, joka on noin 60 000, noin 16 %. Voitaisiin ajatella sitäkin vaihtoehtoa (aivan mielikuvitustani tyydyttääkseni), mitä vaikutusta sillä olisi, että lapsia syntyisikin 10 000 nykyistä enemmän. Alkaisi ainakin suuri valitus siitä, kun lapset eivät mahdu mihinkään, kaikki päivähoitopaikat ja koulut olisivat täpötäynnä ja niin edelleen. Siihen nähden mahdollisesesti kehitysvammaisina syntyvien 100 aborttia ovat kuin tuulen häivähdys erämaassa, vaivainen prosentti kaikista aborteista. Sitäkään en usko, etteikö suuresta osasta sosiaalisista syistä abortoiduista kehittyisi aivan kelpo kansalaisia, onhan lapsen "tilausaika" melko pitkä 9 kk, jona aikana on mahdollista totuttautua ajatukseen, että minusta tuleekin äiti.

Muistaakseni lääkäri, joka on läheiseni, on kertonut, että aiemmin noin puolet lapsista on ollut "yllätyksiä". Nykyään ilmeisesti on sillä tavalla, että kaiken pitää on niin suunnitelmallista, myös lapsien tulon tähän maailmaan. Entäpä sitten, kun elämä kuitenkin järjestää meille jokaiselle yllätyksiä, kun tulee se iso yllätys, kun asiat eivät menekään ennalta "päätetyllä" tavalla. En minäkään ole suunnitellut tällaista työkyvyttömyyden olotilaa, johon olen vähitellen joutunut ja sitä, miten huonoon tilaan olinkaan ehtinyt päätyä, ennen kuin minua alettiin hoitaa. Se ei ole ollut suunnitelmissani.

Miten nimität toista 50 prosenttia, kun toiset 50 prosenttia ovat yllätyksiä? Käsittelet problematiikkaa kyseisessä viestissäsi menneiden aikojen tyyliin romantisoivasti ja moralisoivasti.

Minulle menneiden aikojen käsite yllätys on negatiivinen sävyltään ja ahdistava, jopa loukkaava. Toiselle vanhemmalleni en ollut toivottu ja moni nykyisyyden ongelmani ja kyvyttömyyteni juontaa juurensa lapsuuden psykodynamiikasta, toisen vanhempani minulle osoittamistaan sadismista. Ketään ei voi pakottaa rakastamaan omaa lastaan. Sen vuoksi toivoin olleeni toivottu ja kun en sitä hänelle ollut, toivoin monesti salaa, että joku toinen henkilö hänen sijastaan olisi ollut vanhempani. Sellainen, joka olisi minusta välittänyt.

[Psykopatologia]

Mutta 'ei koskaan ole myöhäistä saada onnellinen lapsuus'.

[Maria]

Ben Furman?

Ja aika kultaa (jotkut) muistot. (Koneen ruhtinaan perillinen totesi myös, että taloudellinen hyöty kuittaa osan kettumaisuuksista.)

[Varjolilja]

Ehkäpä oikeampi sanamuoto olisi ollut "ei suunniteltu raskaus", jos sana yllätys ärsyttää. Se on kyllä Marian ikioma ärsytys, johon en ole vastuullinen. Jokainen aikuinen on itse vastuussa omista tunteistaan, Mariakin ilmeisesti on aikuinen, siinä käsityksessä olen ollut.

Aikaisemmin ei ollut sillä tavalla ehkäisymenetelmiä kuin nykyään ja jo kymmeniä vuosia. Niinkin on ajateltu ja vieläkin ainakin joissain piireissä, että lapsi on lahja. Niin se on minulle ollut. Kuusi lastamme eivät ole sillä tavoin harkitun suunniteltuja, vaan ovat tulleet, kun ovat olleet tullakseen ja minä olen ottanut heidät vastaan sellaisina kuin he ovat olleet ja koettanut hoitaa niin hyvin kuin olen osannut niillä eväillä, joita minulla on ollut. Minulla on hyvin yksinkertainen tapa ajatella useimmissä asioissa. En etsi piilomerkityksiä tai jotain vanhoja tunneyhteyksiä, vain yksinkertaisesti, että selviydyn, että olisin selviytynyt.

Mariakin olisi voinut kulkea kappaleen matkaa minun saappaissani, tuskinpa hän enää sen jälkeen kirjoittaisi minulle kuten kirjoittaa. Tämä on kuitenkin vertaistukipalsta.

[Gyver]

.

[Psykopatologia]

Minutkin olisi abortoitu, jollei se Ensio Kurki-Suonio olisi saanut äitiä vakuuttuneeksi, että lapsi tekee äidille vain hyvää. Hän oli kristitty, joka puolusti elämää, on muun muassa runoillut sanat yhteen nykyisen virsikirjan virteen. Hän myös perusti yksityisen synnytyssairaalan ja oli mukana hoitamassa käytännössä kaikkia siellä tapahtuneita synnytyksiä. Moni kunnan sairaalassa huonosti hoidettu äiti meni seuraavalla kerralla Kurki-Suonion Höyhensaarelle synnyttämään. Siellä minäkin olen syntynyt, melkein kaikki sisarukseni. En tiedä, olisiko ollut parempi vai huonompi, että abortti olisi tehty. En ainakaan olisi täällä ärsyttämässä ja häiriötekijänä ja ruikuttamassa ongelmineni, olisi ainakin joitakin ongelmia vähemmän tässä maailmassa.

Ainakin foorumin kannalta parempi - luultavasti.

Halpamaista.

Kolme kirjoittajaa on pitänyt tokaisuani ala-arvoisena tms. ilman mitään perusteluita.

Mitkä ovat Samotin, Mirrin ja korjaussarjan perustelut?

[Maria]

Ehkäpä oikeampi sanamuoto olisi ollut "ei suunniteltu raskaus", jos sana yllätys ärsyttää.

Kyse ei ollut sanavalinnasta vaan koko kirjoituksen asenteellisuudesta ja näkemyseroista välillämme.

Abortin kiihkovastustajat eivät ymmärrä sitä, että sikiötä ja tulevaa lastaan ei voi pakottaa rakastamaan. Vastuullisuuteen useimmat ihmiset suostuvat (pakotettuina) ja ovat ulkoisesti näennäisen hyviä vanhempia, mutta se, että eivät rakasta lastaan, tulee näkymään vastentahtoisessa vanhemmassa, vaikka hän ei sitä itse myöntäisi. Yksinkertaisesti siksi, että rakastamaan ei voi pakottaa. Ei edes sosiaalisella pakolla.

[Gyver]

.