Kehitysvamma johtaa yhä useammin aborttiin

[Psykopatologia]

HS-keskustelu käy vasta vain suhteellisen vähän kuumana:
http://www.hs.fi/keskustelu/aihealue/Ko ... ju/5734106

Keskustelussa suositelluin (188) viesti on (ollut) "Miksi liiton edustaja syyllistää?"

[Mirri]

Minustakin Aspergerin oireyhtymän rinnastaminen kehitysvammaan tuntui kummalliselta. Mm. Einsteinilla, Newtonilla ja Darwinilla oli Wikipedian mukaan Asperger. Olisiko heidät pitänyt abortoida, etteivät tule erilaisuutensa takia kiusatuiksi? Oliko heidän elämänsä pelkkää kärsimystä, niin että olisi ollut parempi, etteivät olisi syntyneet lainkaan? Minusta tuntuu, että erityislahjakkuutensa takia he saattoivat kiinnostuksen kohteeseensa uppoutuessaan olla paljon keskivertoihmistä onnellisempiakin.

Kuka pystyy sanomaan, että kehitysvammainen ei kykenisi olemaan onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä?

Miikan isä ei rinnastanut aspergeria älylliseen kehitysvammaisuuteen, vaan selkäydinhalkioisuuteen - se ei ole älyllistä kehitysvammaisuutta. Abortoimatta jätetty Miika voi olla tulevaisuudessa vaikka mitä 'hienoa'; ihan siinä kuin aspergerkin.

Minunkin tapaamani selkäydinhalkiopotilas oli akateemisesti koulutettu ja itselleen uran luonut perheellinen ihminen. Nykyisin kuitenkin selkäydinhalkioiset ihmiset mieluiten tuhotaan jo ennen heidän syntymäänsä täysin heidän selviytymismahdollisuuksistaan piittaamatta - kuten Miikan vanhemmat kertoivat.

Minusta Miikan isä selkäydinhalkioisen henkilön isänä ja asperger-henkilön veljenä tietää tasan tarkkaan mistä puhuu rinnastaessaan nuo kaksi asiaa toisiinsa. Hän on varmaan perehtynyt molempiin ja tietää Miikallaan olevan mahdollisuuksia siinä kuin aspergerillakin - ja molemmat (yksilöstä riippuen) voivat tarvita valtaisan määrän tukea itselleen pärjätäkseen elämässään. Kyllähän aspergerkin voi ilmetä hirmuisen vaikeana ja se voi tehdä omistajastaan käytännössä älyllisesti kehitysvammaisen; silti vaikka hänellä miten olisi erityislahjakkuuksia. Eihän tässä tiedetä edes, jos vaikka Miikan isän veli onkin asperger-henkilö ihan kaikkein vaikeimmasta päästä; silloin hän voi olla ties miten pahasti autistinen.

[Psykopatologia]

Varmaan tiesi, mutta rinnastus saattaa silti olla "kyseenalainen".

Edelleen "puolustavissa" keskusteluissa on selvästi esillä "onnellinen vammainen" -teema.
Aika paljon vaatisi, jos joku sanoisi: "Kadun syvästi vammaisen synnyttämistä."

[Mirri]

Minäkin, jos totean vammaisen kirkuvan (suoraa huuotoa) joka päivä useita tunteja.

Joo, tuossa olen samaa mieltä. Vaikea monivammaisuus voi ilmetä toinen toistaan järkyttävämmillä tavoilla; sen tietävät ainakin esim. kehitysvammaisten hoitoyksikön sairaalaosastolla vierailleet.

Mutta juuri sellaista vammaisuutta nykyisin suorastaan synnytetään, kunnianhimoisen lääketieteen yrittäessä 'pelastaa' tehohoidon avulla myöhäisten keskenmenojen seurauksena elävinä maailmaan tulleita sikiöitä... Julmaa touhua. Riemuitaan siitä, että 22-viikkoisella sikiöllä on jo jonkinlainen mahdollisuus pysyä hengissä kohdun ulkopuolella - lopputuloksesta vähät välitetään. Kyllä kai elävänä abortoituneelle sikiöllekin elämän pitäisi olla muuta kuin hengissä oleminen.

Ja sitten halutaan abortoida selkäydinhalkioinen sikiö, jolla kuitenkin voi olla moninkertaiset mahdollisuudet selviytyä ihmisarvoiseen elämään myöhäisessä keskenmenossa elävänä syntyneeseen sikiöön verrattuna - sikiöön, joka on jäänyt keskenmenossa eloon tehohoidon avulla ja siirtyykin sitten suoraan sairaalan vauvalasta kehitysvammaisten hoitoyksikköön jatkamaan tuskallista sikiöelämäänsä siellä.

Aika paljon vaatisi, jos joku sanoisi: "Kadun syvästi vammaisen synnyttämistä."

Ainakin ennen nykyistä sikiötutkimuksen aikaa oli paljon kehitysvammaisten vanhempia, jotka huokailivat, että olisipa heidän lapsensa syntymän aikaan ollut lääketieteen mahdollisuudet sellaisia kuin nykyisin. Sinä et vain ole tavannut kehitysvammaisten vanhempia niin paljon, että olisit kuullut kenenkään sanovan niin. Kehitysvammaisten vanhempien keskuudessa on kuitenkin ihan tunnettu tosiasia se, että ollaan aika realistisia - abortti olisi monen vaikeasti vammaisen henkilön vanhemman mielestä ollut järkevin vaihtoehto.

Mutta miksi yhteiskunta asettaa ihmiset tilanteeseen, jossa he ovat itse vastuussa siitä, että millaisen lapsen synnyttävät? Tavallaan se, että jonkun pitäisi edes olla tilanteessa, jossa voisi katua sitä, että on tullut synnyttäneeksi vammaisen ihmisen maailmaan, on täysin mieletön. Eihän vammaisen syntymisen pitäisi olla synnyttäjänsä syytä ja tämän vastuulla, joten ei kenenkään pitäisi joutua katumaan vammaisen synnyttämistä aivan kuin olisi tehnyt aktiivisesti jotakin sen eteen, että sikiö on vammainen. Absurdi ajatus - paitsi, että pitkälle viety lääketiede on tehnyt tuollaisen järjettömän ajatuksen ikään kuin järkeväksi.
Ymmärrän sen, että FAS-lapsen äidin pitäisi tuntea katumusta siitä, että on synnyttänyt vammaisen lapsen, mutta että down-lapsen äidinkin pitäisi katua lapsensa synnyttämistä...

Ja toisaalta - kai sekin vaatisi aika paljon, että ihminen sanoisi katuvansa syvästi vammaisen lapsensa abortoimista...

[Mirri]

Edelleen "puolustavissa" keskusteluissa on selvästi esillä "onnellinen vammainen" -teema.
Aika paljon vaatisi, jos joku sanoisi: "Kadun syvästi vammaisen synnyttämistä."

Tuli vielä mieleeni... Tuo teema on luultavasti aika paljon down-ihmisten vanhempien synnyttämä. Heidän on vaikea ymmärtää miksi heidän lastensa kaltaisia ihmisiä halutaan abortoida, ja samalla unohtavat kehitysvammaisuuden olevan paljon muuta ja paljon vaikeampaa kuin Downin oireyhtymä. Jossa tosin siinäkin vaikeusasteita löytyy melkoisen laaja kirjo.

Onnellinen vammainen-teema korostuu nykyisin, koska juuri down-ihmiset ovat vähenemässä - 'kiitos' nykyisen lääketieteen, joka pitää huolen siitä, etteivät ihmiset joudu ottamaan vastaan keskuuteensa uusia down-henkilöitä. Minäkään en muista tavanneeni down-lasten äitejä, jotka toivoisivat, ettei heidän lapsensa olisi syntynyt. Mutta toisaalta, vaikeimmat down-tapaukset hoidettiin laitoksissa, ja vanhempia kehotettiin heti syntymän jälkeen 'unohtamaan', että olivat saaneet sellaisen lapsen... Niinpä kyseistä teemaa ylläpitävät ihmiset eivätä välttämättä tiedä mitä downin oireyhtymä vaikeimmillaan on tarkoittanut.

Nykyisin kuitenkin ennuste on varsin hyvä, se on vuosi vuodelta parantunut, joten hyvin voidaan ajatella down-henkilöiden elävän täyttä ja ihmisarvoista elämää siinä kuin muutkin; juuri nykyisin, kun ihmiset ovatkin päättäneet kitkeä downin oireyhtymän mahdollisimman tarkkaan pois yhteiskunnasta. (Toki tiedän, ettei tuollaista päätöstä kukaan ole tehnyt, mutta sitähän se käytännössä on - seulojen ansiosta down-ihmisiä syntyy vuosi vuodelta vähemmän, ja se lienee tarkoituskin...)

[Psykopatologia]

Mielestäni merkkimiesten käyttäminen argumentaation apuna on loogisesti heikkoa,
kuten myös vetoaminen aikuisten vammaisten puheisiin. Kuten minä täällä toi esiin,
ei sikiö funtsi metafyysisiä.

[Psykopatologia]

Mirri:
Nykyisin kuitenkin ennuste on varsin hyvä, se on vuosi vuodelta parantunut, joten hyvin voidaan ajatella down-henkilöiden elävän täyttä ja ihmisarvoista elämää siinä kuin muutkin; juuri nykyisin, kun ihmiset ovatkin päättäneet kitkeä downin oireyhtymän mahdollisimman tarkkaan pois yhteiskunnasta. (Toki tiedän, ettei tuollaista päätöstä kukaan ole tehnyt, mutta sitähän se käytännössä on - seulojen ansiosta down-ihmisiä syntyy vuosi vuodelta vähemmän, ja se lienee tarkoituskin...)

Maallistuneiden vanhempien valinta, jonka yhteiskunta tarjoaa.

Eiväthän muutkaan sairaat elä ihmisarvoista elämää. Täälläkin valittavat.

[Mirri]

Mielestäni merkkimiesten käyttäminen argumentaation apuna on loogisesti heikkoa,
kuten myös vetoaminen aikuisten vammaisten puheisiin. Kuten minä täällä toi esiin,
ei sikiö funtsi metafyysisiä.

Noin voi olla. Mutta esim. down-ihmiset miettivät nykyistä sikiötutkimusta valikoivine abortteineen kovastikin. He ovat tässä asiassa aikamoisia asiantuntijoita. Minusta pitäisi kuunnella ainakin heidän näkemyksiään; millaisia ajatuksia heissä herättää se, että heitä syntyy vuosi vuodelta vähemmän, koska heidän kaltaisensa sikiöt abortoidaan ei-toivottuina pois.
Ja noin ajatellen toki pitäisi kuunnella myös mitä aikuinen selkäydinhalkiopotilas miettii tietäessään olevansa ihminen, jonka syntyminen nykyaikana pyrittäisiin estämään.

Merkkimiehiin vetoamisen minäkin jättäisin pois, mutta kyllä pysähtyisin miettimään nykytilannetta valikoivine abortteineen elävien 'kohteiden' kannalta. Miten esim. down-aikuiselle selitetään mahdollisimman vähän loukkaavasti, että ihmiset haluavat kaikki mahdolliset tutkimukset, jottei syntyisi hänen kaltaistaan?

Maallistuneiden vanhempien valinta, jonka yhteiskunta tarjoaa.

Tuossa onkin se ikuisuuskysymys, josta minä olen eri mieltä ja luultavasti pysynkin erimielisenä. Minä kun näen asian niin, että valinta on yhteiskunnan (suuren joukon huutoäänestyksellä syntynyt enemmistömielipide); se vain johdattelee ihmiset muka omaan yksilölliseen valintaan niin ovelasti, että sitten voidaan sanoa vanhempien tehneen valintansa ihan itse. Siirretään vastuu joukolta ja yleisestä mielipiteestä yksilötasolle - vanhempien omaksi valinnaksi. Ja jopa uskotaan moista pötyä - että vanhemmat muka valitsevat aivan itse...

[Mirri]

Jos yhteiskunta viestittäisi selkeästi, että esim. down-ihminen on tervetullut yhteiskuntaan, ja että niin häntä kuin hänen vanhempiaan tuetaan kaikin mahdollisin keinoin, ei niin moni potentiaalinen vanhempi epäilisi down-ihmisen mahdollisuuksia selviytyä yhteiskunnassa.

Mikä ihmiset panee ajattelemaan, että down-henkilöillä on huonot mahdollisuudet selviytyä ja pärjätä, ja mikä heidät panee ajattelemaan, etteivät he saisi yhteiskunnalta riittävästi tukea down-lapsen vanhempina ja kasvattajina?

[Psykopatologia]

Pahasti vammainen on kehityksellisesti "valmis" jo pienenä. Vanhemmat eivät näe lapsensa kehittyvän
ja kasvavan ja toteuttavan heidän omia unelmiaan ym. "Meidän poika se väittelee ensi kuussa!"

[Varjolilja]

Kerran 20. viikon ultrassa käydessäni kätilö sanoi minulle, että edellisellä viikolla vai oliko se edellisenä päivänä oli ollut sellainen äiti, jonka lapselta juurikin puuttuivat vatsanpeitteet. Silloin minäkin tajusin, ettei sellaisella ihmisellä ole elämän mahdollisuuksia. Mutta voihan sen asian ratkaista niinkin, että synnyttää (täysiaikaisen) lapsen ja on valmis hyväksymään vastasyntyneen lyhyeksi jäävän elämän ilman pitkällisiä leikkauskierteitä. Voi olla, että lapsi kokee ne hyvin traumaattiseksi, vaikka vanhempien mielestä kaikki lääketieteelliset toimenpiteet pitäisi tehdä.

Minusta aina pitää ottaa huomioon se mahdollisuus, ettei syntyvä lapsi olekaan jostain syystä elinkelpoinen, tai vaikka olisikin, tämä saattaa kuolla isänsä syliin viikko ristiäisten jälkeen, kuten eräässä tutussa perhessä kävi. Tapahtui kätkytkuolema. Tai voi käydä, että äidillä on pahemman laatuinen raskausmyrkytys, jota neuvolakoneisto ei ole huomannut, kun jostain syystä on äidin verenpaine jäänyt mittaamatta. Sitten äitiä koetettiin hoitaa, jotta lapsi olisi kasvanut ja kehittynyt edes hieman. Mutta kävi niin, että synnytys oli pakko käynnistää vai oliko se sektio - kuitenkin lapsi oli hyvin pieni huolimatta 27 viikon raskaudesta. Lapsi kuoli, vaikka sille annettiin (kalliita) hoitoja ja lääkkeitä. Äiti sanoi, että yksi antibioottiampulli maksoi (yhteiskunnalle) tuhat markkaa, silloin 90-luvun alkupuolella. Olin tuon äidin kanssa samassa huoneessa kolmannen lapseni kanssa, kun hän synnytti normaalisti terveen täysiaikaisen lapsen - ja oli hyvin kiitollinen terveestä, normaalista lapsestaan.

[minätäällä]

Minuun nimet Einstein, Newton ja Darwin tekivät kyllä vaikutuksen, olkoonkin että merkkimiesten käyttäminen voi olla heikko argumentointiperusteena. Sanotaan sitten sen sijaan niin, että Aspergerin yhtenä diagnostisena kriteerinä on juuri erityinen kiinnostus yhteen asiaan ja sinnikkään asialle omistautumisen takia monet Asperger-ihmiset voivat menestyä hyvin vaikkapa tutkijoina.

Tuli myös mieleen, että monet kuvataiteen ja kirjallisuudenkin merkkiteokset olisivat jääneet syntymättä, jos kaikkien kaksisuuntaisen tai skitsofrenian diagnoosin saaneiden taiteilijoiden ja kirjailijoiden vanhemmat olisivat päättäneet olla synnyttämättä lapsia mahdollisen perinnöllisen alttiuden takia. Täälläkinhän oli ketju siitä, saako skitsofreenikko tehdä lapsia.

Ehkä nykyään siedetään erilaisuutta jopa vähemmän kuin ennen? Tuntuu, että entisaikojen kyläyhteisöissä ja aatelisissakin oli vaikka minkälaisia eksentrikkoja. Hyvin herkästi kaikenlaiset poikkeamat keskiverrosta ja keskiarvosta medikalisoidaan, nähdään sairautena, jota pitää ryhtyä lääkitsemään. Vaikkapa synnynnäiset temperamenttierot.

Jos onnellisuus ei riipu niin paljon rahasta ja arvostetun aseman saavuttamisesta kuin tyytyväisyydestä omaan elämään ja omiin saavutuksiin, niin kyllä minä uskon, että kehitysvammainen voi saavuttaa monia realistisesti asetettuja tavoitteita ja olla omaan itseensä ja elämäänsä tyytyväinen. Ehkä hän elää keskivertoihmistä useammin tässä hetkessä, ja senkin takia voi iloita ja kokea olevansa onnellinen.

Viktor E. Franklin luomassa logoterapiassa muistaakseni kerrottiin, kuinka vaikeasti vammautunut voi löytää elämälleen tarkoituksen ja kokea sen mielekkääksi. Onnellisuustutkimuksissa on todettu, että vanhat, yli kahdeksankymppiset ihmiset, ovat onnellisimpia. Meillähän moni pohdiskelee myrkkypillerin nappaamista siinä vaiheessa, kun vanhuus lähenee.

[Psykopatologia]

Klo 15.47
Minuun nimet Einstein, Newton ja Darwin tekivät kyllä vaikutuksen, olkoonkin että merkkimiesten
käyttäminen voi olla heikko argumentointiperusteena. Sanotaan sitten sen sijaan niin, että Aspergerin
yhtenä diagnostisena kriteerinä on juuri erityinen kiinnostus yhteen asiaan ja sinnikkään asialle
omistautumisen takia monet Asperger-ihmiset voivat menestyä hyvin vaikkapa tutkijoina.

En usko, että noilla on mitään ertyistä neurologista ollut. Ei ole (ollut) Aspergerista kärsiviä tutkijoita.

Syntymättömiä neroja on yli 100 000.

Me emme voi tietää mitään tapahtumattomista vaihtoehdoista.

[Varjolilja]

Enpä tiedä, oltiinko aiemmin suvaitsevaisempia vai ei, mutta sen tiedän, että vammaisia vastasyntyneitä on jätetty kuolemaan tai tapettu, kuten myös sairaita ja yhteisölle liian "isotöisiä" vanhuksia. Edelleen tiemmä on sellaista, että tapetaan tai jätetään kuolemaan vammaisia tai muuten heikkoja vauvoja, kun yhteisöllä ei ole mahdollisuuksia huolehtia heistä, kun kaikista terveistäkään ei voida huolehtia, ei ole esim. riittävästi ruokaa. Sitäkin ilmeisesti tapahtuu edelleen, että miehen kuoltua elävä vaimo laitetaan samaan rovioon miehen ruumiin kanssa, Intiassa ainakin aiemmin on tapahtunut sellaista.

Joskus ajattelen, että on ylellisyyttä elää tällaisessa vauraassa maassa, jossa kaikilla on riittävästi ruokaa ja jokaisella on lämmin kortteeri, maassa, jossa kaikkia hoidetaan, jopa annetaan psykoterapiaa. Jossain muussa maassa minäkin olisin poistunut vahvuudesta jo kauan sitten kaikkine ongelmineni. Eipä olisi niitäkään ongelmia silloin, kun ne olisivat kadonneet kanssani.

[Gyver]

.

[Psykopatologia]

Klo 15.52
Mitä tarkoittaa "siedettiin ennen".

Ainakin meidän elonaikanamme data sanoo aivan toista (lesbo-presidentti, neekeri-presidentti,
seksin vapautuminen, homojen tulo kaapeistaan ym.).

Suvaitsevuus on aivan eri luokkaa kuin 1950-luvulla.

[minätäällä]

Eipä noita tieteen ja taiteen merkkimiehiä tai omituisia aatelisia kukaan tainnut tulla diagnosoimaan heidän elinaikanaan tai sulkemaan mielisairaaloihin. Elivät omaa elämäänsä toisten joukossa siinä kuin muutkin. Kyllähän nytkin tietysti hyvin rikkaat taitavat saada pitää omat omituisuutensa ja oikkunsa.

En kuvittele olevani keskivertoa kummempi. Harva on.

Ihmisarvo ja sen mukainen kohtelu kuuluvat jokaiselle ihmiselle ansioista ja työkyvystä riippumatta.

Wikipedia ei ole luotettava lähde, mutta kyllä siellä sanottiin, että Asperger-diagnoosin saanut voi menestyä tutkijana, ja
mainittiin nuo merkkimiehet.

Erilaisuuden sietämisestä tuli vielä mieleen kauneuskirurgia. Kaikkien on oltava kuin samasta Barbie-muotista valettuja.

[Gyver]

.

[Gyver]

.

[valkosiipi]

Jos onnellisuus ei riipu niin paljon rahasta ja arvostetun aseman saavuttamisesta kuin tyytyväisyydestä omaan elämään ja omiin saavutuksiin, niin kyllä minä uskon, että kehitysvammainen voi saavuttaa monia realistisesti asetettuja tavoitteita ja olla omaan itseensä ja elämäänsä tyytyväinen. Ehkä hän elää keskivertoihmistä useammin tässä hetkessä, ja senkin takia voi iloita ja kokea olevansa onnellinen.

Voi vammaisesta tulla hyvinkin tyytyväinen ihminen. Kuitenkin, ennen kuin vaikkapa kehitysvammaisesta tulee tyytyväinen ihminen, hän tarvitsee vanhemmat, jotka pystyvät antamaan hyvän pohjan tyytyväisyydelle. Vanhemmat usein sortuvat ylihoitamaan ja yliauttamaan vammaista lastaan ja laiminlyövät oman osuutensa lapsen kuntouttamisesta. Ei monialaisesti vammaiselle lapselle useinkaan riitä, että fysioterapeutti jumppaa häntä kerran viikossa ja ehkä puhe- tai toimintaterapeutti tekee töitä toisen kerran viikossa lapsen kanssa. Henkilökohtaisia avustajia ei välttämättä saa kuin vaikeimmat tapaukset. Vanhemmilta vaaditaan rakkauden lisäksi paljon enemmän jämäkkyyttä ja määrätietoisuutta hoitaessaan ja kasvattaessaan vammaista lasta kuin hoitaessaan ns. tervettä lasta. Varsinkin, kun esim. kehitysvammaiset ovat usein melkoisen itsepäisiä ja omaehtoisia. Tunteella aborttiin suhtautuvat vanhemmat suhtautuvat helposti myös syntyneeseen vammaiseeen lapseensa niin tunteella, että lapsi vie ja vanhemmat vikisevät.

Vammaiselle lapselle on myös tärkeää saada hoidolla ja kasvatuksella hyvä itsetunto, jos haluaa hänestä tyytyväisen ihmisen. Tämä on haasteellista, koska vammainen usein törmää syrjintään jo päiväkodissa, viimeistään koulussa. Vanhemmat pystyvät suojelemaan lastaan vain rajallisesti. Huomioon pitää ottaa myös perheen mahdolliset muut lapset. Hekin tarvitsevat vanhempiensa aikaa. Hyvin vaikeasti vammaiset ovat tavallaan helpompia, kun heitä ei tarvitse sopeuttaa raakaan maailmaan.

Minusta tuntuu pahalta, kun arvostellaan aborttiin päätyneitä vanhempia ja romantisoidaan vammaisuutta. Tottakai vanhemmilla on oikeus päättää synnyttää vammainen lapsi. Se on samanlainen päätös kuin päätös tehdä abortti.