Kirjoittaja Sans nom » 27.01.2011 16:22
Jaquesin kuuluisassa monologissa Shakespearen näytelmässä Kuten haluatte (engl. As You Like It, suom. Kirsti Simonsuuri) ihmisen kehitys on rytmitetty seitsemän vuoden jaksoiksi.
(--)Koko maailma on näyttämö,
ja miehet sekä naiset siinä vain näyttelijöitä,
He käyvät sisään ja taas lähtevät,
ja yksi ihminen voi aikanansa tehdä monta roolia,
näytöksinään seitsemän ikäkautta. Ensin on vauva,
joka tuhisee ja kuolaa imettäjänsä sylissä;
sitten kitisevä koulupoika reppuineen
ja kiiltävine aamukasvoineen, löntystellen etanana,
vastentahtoisesti kouluun; ja sitten rakastaja,
huokaillen kuin uuni, lausuu surullista balladia
rakastetun kulmakarvoille; sitten sotilas,
vannoen oudot valat, partasuu kuin leopardi,
arka kunniastaan, ärhäkkä ja arvaamaton
riidellessä, etsii maineen kuplaa
vaikka tykin piipusta; ja sitten tuomari
syöttökukon vuoraamine pyörövatsoineen,
ankarin ilmein ja taiten trimmatuin parroin,
esittää viisaita mietelmiä ja muodikkaita väitteitä,
ja näin vie läpi osansa. Kuudes ikäkausi
pukee miehen tohveleihin ja pussihousuihin,
silmälasit nenällä ja kyljessä kukkaro,
nuorekkaat polvihousut vielä tallessa, vaan liian leveinä
kutistuneen ruodon päällä, ja iso miehen basso,
joka jälleen muuttuu lapsen sopraanoksi,
pihisee ja viheltää omaa tahtiaan. Viimeinen näytös,
joka päättää tämän kummallisen tapahtuman kulun,
on toista lapsuutta ja pelkkää unohdusta,
ilman hampaita, ilman näköä, ilman makuaistia, ilman
mitään, sans rien(--).