Vertaistukea vai vittuilua?

[Biancaliina]

Entäs jos kokee (jonkun mielestä perättömät) väitteet todeksi?

Juuri tuon vuoksi niitä ei pitäisi esittää.
Ja omien tuntemustensa lisäksi pitää olla perustelut.

Minua kiinnostaa; miksei tule esittää ja etenkin missä ei tule esittää.
Kun usein ihminen tarvitsee jonkun kelle purkaa jotain, vaikka sitten aidon oikean terapiasuhteen.
Joskus harkintakykykin voi vähän heitellä, eihän sille oikein mitään mahda, ainakaan heti ja aina.

Ehkä joskus ajattelin noin, mutta en mä nyt oikein tiedä sitten, että tarvitseeko kaikkea perustella.
Kai senkin jokainen päättää, että perusteleeko.

Itseä voi kyllä ottaa kaaliin, jos ei saa haluamiaan vastauksia ja perusteluita.
Joskus on vaan annettava itse periksi ja tajuttava, ettei niitä todellakaan tipu; ei vaikka kysymyksiä esitettäisiin sadan vuoden ajan. Ei ole kellään velvollisuutta vastata, ja itsehän niiden tunteiden kanssa on loppujen lopuksi pärjäiltävä (eli jos esim. tulee jokin voimakas tunne siitä, kun joku ei vastaa esitettyihin kysymyksiin).

[Psykopatologia]

Klo 20.43

Tiedätkö sinä edes mitä sinun tekosi ovat minulle aiheuttaneet?
Luultavasti et tajua, et tiedä - ja vaikka senkin sinulle tikun nenässä eteen kantaisin, sinä paksunahkaisena, tekopyhänä ja kaksinaamaisena vain selittäisit, ettei mikään siitä ole sinun syytäsi.

Kyllästynyt, kanna sinä vastuu omista tunteistasi, äläkä syyttele niistä muita. Valitat, etteivät toiset ota vastuuta teoistaan ja elämästään, vaan vierittävät vastuun muille. Sinä teet täsmälleen samoin omien tunteidesi kanssa; vierität vastuun tunteistasi toisten kannettavaksi - syytät heitä herkkänahkaisuudestasi ja loukkaantumisalttiudestasi.

Mutta eivät toiset ihmiset ole syyllisiä sinun inhottavimpiinkaan tunteisiisi; sinun on ihan itse pärjättävä omien tunteidesi kanssa. Sinun kaunaisuutesi ja loukkaantuneisuutesi eivät katoa eivätkä edes lievene sillä, että vaadit toisia ottamaan niistä vastuun, ja haluat toisten tuntevan syyllisyyttä siitä, että sinulla on paha olla.

Krooninen loukkaantuneisuutesi lienee sinun keinosi yhä uudelleen ja uudelleen työntää omat epämiellyttävät tunteesi toisten niskaan; heidän kannettavakseen ja vastuulleen. Aina löytyy syntipukkeja sinun tunteidesi raahaamiseen - koska sinä haluat toisten kantavan ne. Siksi taidat olla niin kaunainen ja pitkävihainen. Jos päättäisitkin armahtaa ja antaa anteeksi, ei tunteillesi enää olisikaan syntipukkia, jonka vastuulle voisit sysätä ne, ja jota voisit syyttää tunteistasi; olisi pakko ottaa itse vastuu omista epämiellyttävistä tunteista.

Tähän jäin, kun lähdin vanhainkotiin, josta palattuani luin loput. Käytän kuitenkin tätä lähtökohtana (ennen kuin siirryn enemmin omiin juttuihini).

Mirri on nyt useaan(kin) kertaan ottanut vastuuta kirjoittamisistaan ja pyytänyt anteeksi yms. (vaikka ei ehkä muistakaan kaikkea).
Toinen asia on kirjoittajan "vastuu" (tai suhteellinen "vastuuttomuus") toisen tunteista (mitä Mirri kannattaa). Kyllästynyt itsekin on
tuonut esiin stimuluksen ja sen herättämien tunteiden (vain) epäsuoran yhteyden, mikä delisionaalisissa tapauksissa voi saada
epärationaalisia piirteitä: esimerkiksi mies syyttää vastaantulijaa loukkaantumisestaan, mikä "aiheutui" siitä, etä vastaantulija oli
spotannut kadulle parikymmentä metriä ennen heidän kohtaamistaan.

Kyllästynyt on myös tuonut esiin, että kukaan ei voi tietää tai arvioida tai päättää toisen puolesta, miten pitäisi tuntea jonkun
loukkauksen tms. suhteen tai kuinka kauan siitä voi olla puhumatta. Näin periaatteessa on. Mutta loukkaaja ei ole vastuussa
loukatun taustasta, joka on mahdollisesti tuottanut häneen herkkyyttä ja mahdollisesti katkeruutta yms. Jos ja kun loukattu
tajuaa ko. herkkyytensä, häneltä sopii odottaa tiettyä kohtuullisuutta, jonka pohjana on vain loukkaajan osittainen "syyllisyys"
loukkauksesta toisen puolen kokonaisuudesta muodostaessa loukatun oma herkkyys, joka voi aiheuttaa kohtuuttomuutta.

Myös pahojen asioiden kirjoittajan, siis mahdollisen "loukkaajan", olisi hyvä suoraan "tunnustaa" tekonsa kaikenlaisen venkoulun
sijaan.

[Mirri]

Millä tavoin kannan vanhoista viesteistäni vastuun sinua tyydyttävästi - niin, että sinäkin voit sanoa minun kantaneen vastuun omista viesteistäni?

Aloita vastaamalla kysymyksiin joita olen sinulta jo vuosia kysynyt.

Eivät minun vastaukseni tyydytä sinua - anteeksipyyntönikin ovat kelvottomia sinun edessäsi.

[Psykopatologia]

Klo 20.53

Vainota voi monella tapaa ja kaikilla on oikeus tuntea itsensä vainotuksi (vainosipa joku tahi ei).

Jos ihan moderaatio sallii yhden postaajan kiusaamisen ja nöyryyttämisen (minkä myöntää puhelimessa/tavatessa toiselle postaajalle että haluaa nöyryyttää tahallaan tätä) niin vainoamisen kriteerit täyttyy määritteli sen miten vaan. Tässäpä näette mihin se johti. Odottakaa vaan kun pääsen juomaan...

Kerro, mihin se johti? Juo vaan (jos haluat), kukin aikuinen juo ihan niin paljon kuin lystää.

Trissen oma moderaatio salli monenlaisen valehtelun, ja luultavasti yksi kirjoittaja (SL) oli vastuussa Psykopatologian
sulkemisesta pariksi päiväksi.

Emme me tässä näe, mihin se johti.

[Psykopatologia]

Tässäpä näette mihin se johti. Odottakaa vaan kun pääsen juomaan...

Trisse on sekä tukari2:lla että Psykopatologiassa esittänyt epäasiallisia uhkauksia.

Lisäksi hän on syyttänyt minua (taas) kiristämisestä, ikään kuin ohjaavat viestit olisivat kiristämistä.
Otan tuon ohjeeksi ja t o i m i n seuraavalla kerralla ilman mitään ennakkopuheita.

[Biancaliina]

Tässäpä näette mihin se johti. Odottakaa vaan kun pääsen juomaan...

Trisse on sekä tukari2:lla että Psykopatologiassa esittänyt epäasiallisia uhkauksia.

Lisäksi hän on syyttänyt minua (taas) kiristämisestä, ikään kuin ohjaavat viestit olisivat kiristämistä.
Otan tuon ohjeeksi ja t o i m i n seuraavalla kerralla ilman mitään ennakkopuheita.

Tuo ei ole uhkaus?
No mikä siihen sitten auttaa, siihen että tapana on impulsiivisesti (?) uhata ja sekoilla?
Jos ei siihen mikään auta, niin jos tulee sitten vaikka dokaus mieleen?

[Mirri]

Jos ihan moderaatio sallii yhden postaajan kiusaamisen ja nöyryyttämisen (minkä myöntää puhelimessa/tavatessa toiselle postaajalle että haluaa nöyryyttää tahallaan tätä) niin vainoamisen kriteerit täyttyy määritteli sen miten vaan. Tässäpä näette mihin se johti. Odottakaa vaan kun pääsen juomaan...

Tris, sinähän kirjoitat kuin Kyllästynyt - siirrät vastuuta omista tunteistasi ja reaktioistasi toisten kannettavaksi. Toiset ovatkin vastuussa sinun tunnereaktioistasi seurauksineen...

[Biancaliina]

Minua kiinnostaa; miksei tule esittää ja etenkin missä ei tule esittää...

Koska väärät väitteet vahingoittavat kohdetta.
Missään.
Miksi pitäisi antaa periksi?

Ei tarvi/pidä, jos et halua/pysty, eikä vahingoita...

Niin (voi) vahingoittaa kohdetta, mutta voi vahingoittaa myös itse väittäjää (ja minua kiinnostaa; mikä sellaiseen/tällaiseen sitten auttaa).
Jos pelkkä tiedostaminen, väkisin yrittäminen ei tuota toivottua tulosta, niin mitä (ihminen) voi(si) vielä tehdä muuttaakseen käytöstään? Vai onko vaan todettava, että tällaisena ollaan ja pysytään.

En tiedä, riittääkö anteeksipyyntö, etenkään tietynlaiseen krooniseen käytökseen...

[Mirri]

Koska väärät väitteet vahingoittavat kohdetta.

Maailma on täynnä kaikenlaisia väitteitä ('oikeita' ja 'vääriä'), joilla ei ole kohdetta. Totta kai väitteitä saadaan esittää pelkäämättä jonkin 'kohteen' vahingoittumista tai loukkaantumista.

[Psykopatologia]

Klo21.27
Mirri on (muistaakseni) jossain viestissä esiintynyt jonkinlaisena unohtamisen advokaattina.

[Mirri]

Olet vain selitellyt ja väittänyt, ettei teksti muka ole sinun näppäimistöltäsi peräisin tai vedonnut (täydellinen muistinmenetys?) siihen, ettet muista mikä sai sinut kuvittelemaan, että minä olen suuruudenhullu ja että sinä tiedät ja tunnet pankki- ja maksukorttien ominaisuudet paremmin kuin niitä työkseen suunnitteleva.
Luulisi, että jos tuollaista koskaan erehtyy luulemaan tai peräti sanomaan, ei loppuikänään unohda mikä sai tuollaista kuvittelemaan ja ettei tuollaisen jälkeen enää koskaan erehtyisi esiintymään asiantuntijana asiassa jota ei läpikotaisin tunne.

Ahaa...?

Pakko myöntää, etten minä ole kokenut asiaa noin dramaattisena ja voimakkaita tunnereaktioita synnyttävänä kuin sinä näköjään olet kokenut sen.
Tosiaan minä tuskin voin tehdä mitään sinun loukkaantuneiden tunnereaktioidesi helpottamiseksi - kyllä sinun vain täytyy jotenkin pärjätä niiden kanssa ihan yksin.

[Biancaliina]

Kyse on vakavasta (esim. pedofilia) väitteestä, mutta minkäs teet jos puuttuu harkintakyky tai vaikkapa projisoi (kai niinkin voi tehdä). Eihän ne oikeuta.

Eri asia väittää, jos ns. totta, muttei julkisesti, koska kyseessä on yks. elämää loukkaavan tiedon levitys, mikäli kohde tunnistettava. Ja eihän tuollaistakaan väitettä oteta heti totena.

Kaikkia nuo väitteet ei edes loukkaa mutta yleisesti varmaankin juu.
Kysyn taas; mikähän sellaiseen/tällaiseen sitten auttaa, jos joku väittää ihmisiä milloin miksikin?
Ei ole herkkua välttämättä väittäjällekään tai voi olla aika tuskaistakin jos muutosta ei näytä tulevan vaikka miten tiedostaa/yrittää.
-

Ihmiset unohtaa asioita, toisilla parempi ja toisilla huonompi muisti...joillain se palaa, joillain ei...
Kait.

Jos ihminen ei tunnista "omia" tekstejään lainkaan omiksi, niin mikähän velvollisuus automaattisesti myöntää niiden olevan juurikin oman käden tuotetta. Yleisemmin; koneita voi käyttää muutkin kuin yksi.
Kysyn, että kuinka moni myöntää heti teot mitä ei muista, asiat mitä ei tiedosta ja tekstit omikseen (mitä ei tunnista LAINKAAN) omikseen tai ei muista niitä kirjoittaneen.

[Mirri]

Koska väärät väitteet vahingoittavat kohdetta.

Maailma on täynnä kaikenlaisia väitteitä ('oikeita' ja 'vääriä'), joilla ei ole kohdetta. Totta kai väitteitä saadaan esittää pelkäämättä jonkin 'kohteen' vahingoittumista tai loukkaantumista.

Ei pidä. Vai voiko sinun mielestäsi väittää jonkun olevan vaikkapa pedofiili ja selittää että "Totta kai väitteitä saadaan esittää pelkäämättä jonkin "kohteen" vahingoittumista tai loukkaantumista"?
Tuo on taas niin täyttä hevonpaskaa kuin vain olla voi.

Totta kai väitteet voivat vahingoittaa, jos väitteet ovat rankkoja ja niillä on ihminen kohteena.

[Mirri]

Klo21.27
Mirri on (muistaakseni) jossain viestissä esiintynyt jonkinlaisena unohtamisen advokaattina.

Jep, etenkin Kyllästyneelle suosittelisin aktiivista unohtamista. Johan tuollaisessa aktiivisessa muistelemisessa (varsinaisessa läjien kaivelussa) on oma fyysinen ja psyykkinen terveys vakavassa vaarassa...

[Psykopatologia]

Kuten aiemminkin toin esiin, unohtaminen suojaa mutta tekee tyhmäksi.

[Biancaliina]

Klo21.27
Mirri on (muistaakseni) jossain viestissä esiintynyt jonkinlaisena unohtamisen advokaattina.

Jep, etenkin Kyllästyneelle suosittelisin aktiivista unohtamista. Johan tuollaisessa aktiivisessa muistelemisessa (varsinaisessa läjien kaivelussa) on oma fyysinen ja psyykkinen terveys vakavassa vaarassa...

Voiko väkisin unohtaa(kaan)?

[Mirri]

Kuten aiemminkin toin esiin, unohtaminen suojaa mutta tekee tyhmäksi.

Millä tavoin loukkaantumisten muistelu viisastuttaa Kyllästynyttä?

[Psykopatologia]

No ainakin jos hän ei muistaisi, hän olisi vielä tyhmempi.

[Mirri]

Klo21.27
Mirri on (muistaakseni) jossain viestissä esiintynyt jonkinlaisena unohtamisen advokaattina.

Jep, etenkin Kyllästyneelle suosittelisin aktiivista unohtamista. Johan tuollaisessa aktiivisessa muistelemisessa (varsinaisessa läjien kaivelussa) on oma fyysinen ja psyykkinen terveys vakavassa vaarassa...

Voiko väkisin unohtaa(kaan)?

Ei voi. Ehkä Kyllästyneen pitäisikin nähdä oma osuutensa asioihin, ja ottaa vastuuta omasta raivostuttamiseen asti ärsyttävästä nettikäyttäytymisestään. Hän vain syyttelee toisia näiden reagoidessa hänen käyttäytymiseensä. Vaatii toisia vastuuseen siitä, että hän on loukkaantunut, kun pitäisikin nähdä oma osuutensa omiin loukkaantumisiinsa.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, kuten sanonta kuuluu. Unohtaminen olisi sitten toinen hyvä mahdollisuus, jos ei kertakaikkiaan mitenkään valkene se asia, että itse olisikin aiheuttanut jotakin - kuten vaikkapa omat kirjoituskieltonsa.

[Biancaliina]

Jos ei näe osuuttaan, ei näe. Kaikki ei sitä näe (välttämättä koskaan), eikä kaikki kykene (välttämättä ikinä) kantamaan tietynlaista vastuuta. Tämä nyt yleisesti, en siis viittaa keneenkään henk.kohtaisesti.
-

Jos itsensä on hyväksyttävä sellaisena kuin on, niin myös muut, Kyllästynytkin, on hyväksyttävä sellaisena kuin hän on.
Mutta tähänkään ei kaikki pysty, välttämättä koskaan, ja sekin on sitten ok.

Meitä on moneen...