Kyllästynyt, kanna sinä vastuu omista tunteistasi, äläkä syyttele niistä muita. Valitat, etteivät toiset ota vastuuta teoistaan ja elämästään, vaan vierittävät vastuun muille. Sinä teet täsmälleen samoin omien tunteidesi kanssa; vierität vastuun tunteistasi toisten kannettavaksi - syytät heitä herkkänahkaisuudestasi ja loukkaantumisalttiudestasi.Tiedätkö sinä edes mitä sinun tekosi ovat minulle aiheuttaneet?
Luultavasti et tajua, et tiedä - ja vaikka senkin sinulle tikun nenässä eteen kantaisin, sinä paksunahkaisena, tekopyhänä ja kaksinaamaisena vain selittäisit, ettei mikään siitä ole sinun syytäsi.
Mutta eivät toiset ihmiset ole syyllisiä sinun inhottavimpiinkaan tunteisiisi; sinun on ihan itse pärjättävä omien tunteidesi kanssa. Sinun kaunaisuutesi ja loukkaantuneisuutesi eivät katoa eivätkä edes lievene sillä, että vaadit toisia ottamaan niistä vastuun, ja haluat toisten tuntevan syyllisyyttä siitä, että sinulla on paha olla.
Krooninen loukkaantuneisuutesi lienee sinun keinosi yhä uudelleen ja uudelleen työntää omat epämiellyttävät tunteesi toisten niskaan; heidän kannettavakseen ja vastuulleen. Aina löytyy syntipukkeja sinun tunteidesi raahaamiseen - koska sinä haluat toisten kantavan ne. Siksi taidat olla niin kaunainen ja pitkävihainen. Jos päättäisitkin armahtaa ja antaa anteeksi, ei tunteillesi enää olisikaan syntipukkia, jonka vastuulle voisit sysätä ne, ja jota voisit syyttää tunteistasi; olisi pakko ottaa itse vastuu omista epämiellyttävistä tunteista.
