Joko olet mitannut pahuutesi?

[Palle]

Valitettavasti maksumuurin takana.

Inhimillistä pahuutta tutkineen psykologi Ingo Zettlerin mukaan ihmisen pahoilla ominaisuuksilla on yhteys rikollisuuteen ja poliittisiin näkemyksiin. Pahuutta voidaan myös mitata.

https://www.hs.fi/maailma/art-2000011838328.html

[Mirri]

Älytön otsikko. Artikkelissa ei ole mitään itsemittaamisohjetta, tai -testiä; en ainakaan löytänyt. Mutta on kyllä lukemisen arvoinen juttu, joten siteeraan sen tänne.
Tuleepahan luettua, kun on valmiiksi otsikko, joka paitsi johtaa harhaan myös herättää uteliaisuutta.

[Mirri]

Helsingin Sanomat 3.3.2026.

(Maik Großekathöfer ja Katja Thimm, Der Spiegel 3.3.2026)

Pahan psykologi

Inhimillistä pahuutta tutkineen psykologi Ingo Zettlerin mukaan ihmisen pahoilla ominaisuuksilla on yhteys rikollisuuteen ja poliittisiin näkemyksiin. Pahuutta voidaan myös mitata.

Psykologi Ingo Zettler tutkii ihmisen pimeää puolta.
Saksan Reinin­maalta kotoisin oleva Zettler, 45, on psykologian professori Kööpenhaminan yliopistossa.
Hän johtaa siellä myös monitieteistä Center for Social Data Science -tutkimuskeskusta yhteiskuntatieteiden tiedekunnassa.
Zettler tutkii pahuutta yhdessä Kaiserslautern-Landaun teknillisen yliopiston käyttäytymispsykologin ja Ulmin yliopiston metodi­tutkijan kanssa.

Ingo Zettler, tutkit ilmiötä, jota kutsut ihmisen pahuudeksi. Onko tämä pahuus meissä kaikissa?

Zettler: Kyllä, pahuus on osa jokaista ihmistä. Eroamme kuitenkin toisistamme siinä, kuinka voimakkaasti ja kuinka usein pahuus näyttäytyy.
Jos kokeessa luodaan keinotekoinen tilanne, jossa voi esimerkiksi huijata ilman seurauksia, käyttävät jotkut ihmiset tilannetta hyväkseen ja toiset eivät. Ne, jotka tekevät niin, käyttäytyvät todennäköisesti samalla tavalla myös toisen ja kolmannen kerran.
Pahuus on taipumus ja yleinen persoonallisuuspiirre, aivan kuten ahdistuneisuus tai huolellisuus. Piirteen voimakkuus voi muuttua elämän aikana, mutta jos on parikymppisenä ahdistuneempi, huolellisempi tai pahempi kuin ikätoverinsa, on sitä myös viisi­kymppisenä.

Mitä tarkalleen ottaen tarkoitat ”pahalla”?

Zettler: Paha käyttäytyminen kattaa paljon enemmän kuin murhan, tapon tai raiskauksen. Se on myös muuten paljon laajempi käsite kuin se, mitä rikoslaki määrittelee rikokseksi.
Pahuuteen kuuluvat myös arkipäiväisemmät rikkomukset, kuten valehteleminen, pettäminen ja kulukorvausten väärentäminen.

Toiset puhuisivat pikemminkin pikkurikkeistä eivätkä arvioisi asiaa näin suuren moraalisen kategorian avulla.

Zettler: Keskustelimme asiasta pitkään tutkimusryhmässämme. Meille oli tärkeää tehdä selväksi, että tutkimme sellaista käytöstä, joka vahingoittaa muita ihmisiä. Pikkurikkeet kuuluvat selvästi siihen.
Tämä ei ole kuitenkaan aina itsestäänselvää. Pieniä rikkomuksia pidetään päinvastoin joskus erityisen nerokkaina, koska niiden avulla saa etua muita ihmisiä huijaamalla. Tällainen käytös on kuitenkin häikäilemätöntä.

Onko häikäilemätön siis yhtä kuin paha?

Zettler: Periaatteessa kyllä. Pahalle käyttäytymiselle on ominaista, että se vahingoittaa muita ihmisiä heidän tahtonsa vastaisesti. Sitä ei voi yhteis­kunnan näkökulmasta perustella eettisesti.
Jos kaksi nyrkkeilijää taistelee kehässä ja vahingoittaa toisiaan, se ei kuitenkaan ole pahuutta, koska he ovat suostuneet lyömään toisiaan tiettyjen sääntöjen puitteissa.
On myös hyväksyttävää vangita rikoksen tehnyt ihminen, koska se on moraalikäsitystemme mukaista. Moraalikäsitykset voivat kuitenkin muuttua ja olla eri kulttuureissa hyvin erilaisia. Se, mitä pidämme pahana, muuttuu.

Silti te etsitte yleispäteviä malleja. Tutkimusryhmäsi mukaan ihmisen pahuutta voidaan mitata.

Zettler: Psykologiassa on olemassa niin sanottuja ”pimeitä persoonallisuus­piirteitä”. Niihin kuuluvat ahneus, narsismi, sadismi, ilkeys ja machiavellismi, joka edustaa petollisuutta ja vallanhimoa.
Nämä ominaisuudet heijastavat pahaa ajattelua, tuntemista ja toimintaa. Ne liittyvät vahvasti toisiinsa, samalla tavalla kuin pituus, vyötärönympärys ja paino.

Mitä tarkoitat?

Zettler: Persoonallisuuspiirteillä on yhteys toisiinsa. Jos on keski­määräistä narsistisempi, on yli 80 prosentin todennäköisyydellä myös keskimääräistä ahneempi.
Jos taas on erittäin itsekäs, on todennäköisemmin ilkeä. Ja jos on hyvin ilkeä, on todennäköisemmin kostonhimoinen.

Kriitikot pitävät tätä ajatusta liian kaavamaisena ottaen huomioon ihmis­psyyken monikerroksisuuden. Voidaanko ominaisuudet ylipäätään erottaa toisistaan selkeästi?

Zettler: Joskus rajat ovat liukuvia, mutta ennen kaikkea näillä luonteen­piirteillä on yhteinen ydin, inhimillinen pahuus.
Olemme nimenneet sen D-tekijäksi [englannin kielen] pimeää tarkoittavan dark-sanan mukaan. D-tekijä voidaan määrittää tilastollisesti.

Miten tämä tapahtuu käytännössä?

Zettler: Parasta olisi tarkkailla ihmisiä toistuvasti: kiduttaako joku toista henkilöä, jos hänelle tarjoutuu siihen mahdollisuus? Tappaako joku mieluummin kovakuoriaisen kuin siivoaa likaisen vessan?
Tällaiset kokeet ovat työläitä ja kyseenalaisia, koska ne houkuttelevat ihmisiä käyttäytymään ilkeästi.
Siksi olemme kehittäneet verkkokyselyn, jossa osallistujien on arvioitava 70 väittämää asteikolla yhdestä viiteen. Skaalan toisessa ääripäässä vastaaja on väittämän kanssa vahvasti eri mieltä ja toisessa ääripäässä vahvasti samaa mieltä.

Voitko antaa esimerkkejä?

Zettler: Kyselyssä on sellaisia lauseita kuin: ”Vain omalla nautinnollani on merkitystä” tai: ”Useimmat ihmiset ansaitsevat kunnioitusta.”
Lopussa tulee arvo, tunnusluku yhdestä viiteen. Se osoittaa, kuinka voimakkaasti joku taipuu asettamaan oman hyvinvointinsa muiden edelle ja oikeuttamaan käyttäytymisen omilla näkemyksillään.
Tähän mennessä noin kolme miljoonaa ihmistä on vastannut kyselyyn.

Miten tämä valtava aineisto on syntynyt?

Zettler: Kysely on netissä, ja tieto siitä on levinnyt sosiaalisessa mediassa. Kuka tahansa voi tehdä kyselyn. Ilmeisesti monien mielestä on houkuttelevaa tietää, mikä heidän D-tekijänsä on.

Mitä jos osallistujat eivät vastaa rehellisesti, vaan siten kuin on sosiaalisesti toivottavaa?

Zettler: Tulosten vääristymistä ei voida koskaan sulkea täysin pois. Itsearviointi kuitenkin toimii tieteellisessä tutkimuksessa melko hyvin, koska osallistujilla ei ole vahvaa kannustinta vääristellä vastauksia.
Asia on toisin, jos esimerkiksi työnhakijalta kysytään, siivoaako hän työpäivän päätteeksi työpöytänsä. Kukaan ei halua antaa uudelle pomolleen sotkuista vaikutelmaa.

Ei kai kukaan ole vakavissaan samaa mieltä sellaisen lauseen kanssa, jonka mukaan lapsia pitäisi lyödä. Ei edes tieteen nimissä.

Zettler: Emme muotoile kysymyksiä noin tökerösti.

Yksi kyselynne väittämä kuuluu: ”Minun on vaikea nähdä jonkun kärsivän.” Eivätkö monet ajattele, että heidän on oltava samaa mieltä väittämän kanssa, jotta eivät näyttäisi epäinhimillisiltä?

Zettler: Pahat ihmiset eivät pidä kyseisen lauseen kanssa eri mieltä olemista epäinhimillisenä vaan normaalina.
Kaikki väittämät on valittu huolellisesti. Jos huomaamme, että 90 prosenttia ihmisistä on joko vahvasti samaa tai eri mieltä jonkun väittämän kanssa, emme käytä sitä, koska se ei tee eroa ihmisten välillä.
Tarkistamme myös, vastaavatko tiedot ihmisten todellista käyttäytymistä eli käyttäytyykö joku itsensä itsekkääksi luokitteleva oikeasti itsekkäästi.

Miten teette sen?

Zettler: Olemme käyttäneet esimerkiksi niin sanottua diktaattori­peliä: Annoimme osallistujille kymmenen euroa, jonka he saivat jakaa vapaasti itsensä ja tuntemattoman henkilön kesken.

Miten siinä kävi?

Zettler: Henkilö, jolla on korkeampi D-tekijä, pitää enemmän rahaa itsellään.
Myös muissa tapauksissa todellisen käyttäytymisen ja korkean tilastollisen arvon välillä on yhteys: 60 prosenttia keskimääräistä korkeamman D-tekijän henkilöistä on kertonut tehneensä joskus rikoksen.
Noin 14 000 tanskalaisosallistujan kohdalla saimme tarkastella myös rikosrekisteriä. Siksi tiedämme, että korkean D-tekijän myötä todennäköisyys tulla joskus elämässä tuomituksi rikoksesta kasvaa.

Jos joku nyt haluaa tehdä kyselyn, niin mistä luvusta alkaen puhutaan korkeasta D-tekijästä?

Zettler: Keskimäärin ihminen ei ole erityisen paha, ja D-tekijä on keski­arvoltaan noin 2,3.

Ihminen, joka saa 3,5:n paikkeilla olevan arvon, on ollut samaa mieltä useimpien pahojen väittämien ja eri mieltä useimpien ystävällisten väittämien kanssa.
Vain noin 11 prosentilla ihmisistä on tätä korkeampi D-tekijä. Kolmella prosentilla tulos on neljä tai enemmän.

Onko pahuus opittua vai perinnöllistä?

Zettler: On kiistaton tosiasia, että geenit vaikuttavat siihen, miten persoonallisuus­piirteet ilmenevät eli esimerkiksi siihen, kuinka tunnollinen, luova tai itsevarma joku on.
Ensimmäiset tutkimukset viittaavat siihen, että D-tekijän taustalla ovat 25-prosenttisesti geenit ja että se on melko vahvasti ympäristö­tekijöiden muovaama.
Se nousee, kun yhteiskunta kärsii taloudellisesta epävarmuudesta, rikollisuudesta, eriarvoisuudesta, väkivallasta, korruptiosta, äärimmäisestä köyhyydestä tai oikeusvaltioperiaatteen puutteesta.

Onko olemassa muita olosuhteita, jotka suosivat pahuutta?

Zettler: Miehet ovat pahempia kuin naiset. Tämä liittyy toden­näköisesti edelleen yhteiskunnan roolimalleihin ja odotuksiin.
Miehet ovat myös useammin johtotehtävissä, jotka taas voivat helpommin houkutella toimimaan itsekkäästi tai narsistisesti. Sukupuolten väliset erot eivät kuitenkaan ole valtavia.
On silmiinpistävää, että ihmiset, joilla on korkea D-tekijä, ovat usein ystäviä keskenään eli paha tavallaan vetää puoleensa. Myös heidän parisuhteensa ovat epävakaampia, ja he voivat olla alttiita uskottomuudelle.
Iän myötä todennäköisyys pahaan käyttäytymiseen vähenee. Noin 60 prosentilla alle 25-vuotiaista on keskimääräistä korkeampi D-tekijä, mutta yli 60-vuotiaista vain 30 prosentilla. Ehkä tämä on sitä sananlaskuista tuttua vanhuuden viisautta.

Mikä vaikutus älykkyydellä on pahuuteen?

Zettler: Meidän aineistossamme älykkyydellä ei ole mitään vaikutusta asiaan. Myöskään koulutuksella tai tuloilla ei sinänsä ole juuri merkitystä.
Korkean D-tekijän ihmiset työskentelevät kuitenkin suhteellisen harvoin sosiaalisissa tai taideammateissa. He kannattavat useammin markkinaliberaaleja näkemyksiä ja haluavat menestyä kamppailussa resursseista.

Eikö tämä tarkoita sitä, että korkealla D-tekijällä on myös myönteisiä puolia tai että se on jopa välttämätön tiettyjen tavoitteiden saavuttamiseksi?

Zettler: Evoluutioteoreettisesti tarkasteltuna siitä täytyy olla hyötyä, koska muuten tämä taipumus ei olisi säilynyt. Naiivisti kuitenkin toivon, että yhteiskuntamme pärjäisi paremmin vähemmälläkin pahalla käyttäytymisellä.
D-tekijä edistää maailmankuvaa, joka vaikeuttaa ihmisten onnellisuutta: korkean D-tekijän ihmiset pitävät maailmaa pikemminkin vaarallisena paikkana.

Saksassa monista ihmisistä näyttää juuri nyt siltä. Talous on heikko ja infrastruktuuri on osittain rappeutunut. Luoko tämä tilanne maaperää korkeammalle D-tekijälle koko maassa?

Zettler: Oletamme näin. Tällä hetkellä keskimääräinen D-tekijä on Saksassa noin 2,1 ja siten hieman alle maailmanlaajuisen keskiarvon.
Monet maat, joissa D-tekijä on suhteellisen alhainen, sijaitsevat Keski- ja Pohjois-Euroopassa. Näissä maissa on vakaa poliittinen, sosiaalinen ja taloudellinen järjestelmä.
Vaikeat sosiaaliset olosuhteet vaikuttavat keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä toden­näköisyyteen, että ihmiset käyttäytyvät yhä vastenmielisemmin eli meidän määritelmässämme pahasti.

Miksi asia on näin?

Zettler: Ilmeisesti tällöin kasvaa paine katsoa enemmän omaa etuaan, epäillä muita ja tyydyttää omia tarpeitaan muiden kustannuksella.
Tämä näkyy aineistossamme. Mitä vaikeammat elinolosuhteet olivat 20 vuotta sitten, sitä korkeampi D-tekijä on nykyään. Tämä pätee esimerkiksi Venezuelaan.

Onko myös poliittisen asenteen ja korkean D-tekijän välillä yhteyttä?

Zettler: Tiedämme, että korkean D-tekijän omaava henkilö on alttiimpi poliittiselle radikalisoitumiselle.
Lisäksi mitä korkeampi arvo on, sitä enemmän oikealle hän yleensä sijoittaa itsensä poliittisella kentällä. Tämä tulos pätee kaikkiin maihin.
Oikeistolaisempien poliittisten asenteiden taustalla on tiettyjä näkemyksiä, joita näemme myös ihmisillä, joilla on korkea D-tekijä.
Korkean D-tekijän ihmiset vastustavat niin ikään maahanmuuttoa ja vaativat enemmän karkotuksia, ovat alttiita polarisaatiolle, uskovat helpommin salaliittoteorioihin, pitävät ilmastonmuutosta todennäköisemmin keksintönä ja ajattelevat antidemokraattisesti.

Tämän mukaan äärivasemmistolaista, Berliinin sähköverkkoon tammikuussa tuhopolttoiskun tehnyttä ”Vulkaani-ryhmää” ei pitäisi olla olemassakaan.

Zettler: Kyllä voi olla.
On myös pitkiä naisia, vaikka naiset ovatkin keskimäärin lyhyempiä kuin miehet. Ja samalla tavalla on tietysti myös ääri­vasemmistolaisia, joilla on selvästi pahaksi luokiteltavaa käyttäytymistä.

Jotkut psykologit epäilevät, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpilla olisi narsistinen häiriö, kun taas toiset pitävät häntä psykopaattina. Kuinka paha Trump on?

Zettler: Hänen ensimmäisen kautensa aikana oli kaksi leiriä. Itse kuuluin niihin, jotka ajattelivat, ettei hänelle saa tehdä diagnoosia etänä, koska se rikkoo Goldwater-sääntöä.

Säännön mukaan julkisen henkilön psyykkistä tilaa ei saa arvioida, jos ei ole tutkinut häntä henkilökohtaisesti.

Zettler: Nykyään näen asian toisin.
Trumpia on voinut tarkkailla niin monissa julkisissa esiintymisissä, että hänestä voi esittää ainakin perustellun arvion. Hän pilkkaa muita ihmisiä, on ärtyisä, impulsiivinen ja hänen mottonsa kuuluu: syö tai tule syödyksi.
Trumpilla on todennäköisesti korkea D-tekijä, koska hän on toistuvasti käyttäytynyt tavalla, jota kulttuurimme enemmistö pitää pahana.
Tietysti voi edelleen olla, että hän on yksityiselämässä aivan erilainen. Mutta se on melko epätodennäköistä, koska persoonallisuus­piirteet näkyvät monissa erilaisissa tilanteissa.

Onko mahdollista alentaa omaa D-tekijäänsä eli toisin sanottuna olla vähemmän paha?

Zettler: Voi tietysti yrittää vahingoittaa muita vähemmän. Ihmiset, joilla on korkea D-tekijä, ovat kuitenkin osittain omien taipumustensa ja näkemystensä uhreja. He eivät joskus edes huomaa vahingoittavansa muita.

Eivätkö rikoksentekijöiden terapiat siis auta mitään?

Zettler: Auttavat kyllä. Ratkaisevaa on kuitenkin oma, ehdoton tahto muuttua. Ilman sitä muutos on terapiankin avulla todella vaikeaa.

Voiko syvä usko muuttaa jonkun hyväksi?

Zettler: Pahan käyttäytymisen ja uskonnollisuuden välillä ei ole mitään yhteyttä. Ei missään maassa eikä missään uskonnossa.

Miten yhteiskunta voi torjua korkeaa D-tekijää?

Zettler: Sen on palkittava hyvää käyttäytymistä eikä pahaa käytöstä tule hyväksyä normaalina.
Meidän tulisi siksi harkita huolellisesti, kenelle annamme yhteiskunnallista vastuuta.
Meidän on vähennettävä sosiaalista eriarvoisuutta. Kaikkia koskevien päätösten tulee olla kaikille ymmärrettäviä luottamuksen vahvistamiseksi. On tärkeää, että ihmiset kokevat toiset hyvinä ihmisinä. Tässä jokainen voi toimia esikuvana.
Tämä on epäsuosittu mielipide, mutta yksi parhaista tavoista estää pahaa käyttäytymistä on tietty varmuus siitä, että se tulee paljastumaan. En tarkoita, että meidän pitäisi asentaa kameroita kaikkialle, mutta meidän on oltava niitä, jotka katsovat tarkasti.

Ingo Zettler, kiitämme teitä tästä keskustelusta.

https://www.hs.fi/maailma/art-2000011838328.html

[Palle]

Kiitos.

Testi pitäisi löytyä tuolta.

https://qst.darkfactor.org/

Sain tuloksekasi 1,8 . En tiedä vaikuttiko vastaukseen se, että yritin olla kilttiä poikaa. En kuitenkaan omasta mielestäni ole kovin murhanhimoinen.

https://qst.darkfactor.org/?site=pFBZzd ... WTFhU1puUw