Psykopatologia.munfoorumi.com

Kyllästynyt kirjoitti:Mielestäni musiikkiterapiaksi voi perustellusti nimittää mitä tahansa musiikkia, joka saa edes yhden ihmisen hymyilemään.

Tämä viesti on oma henkilökohtainen mielipiteeni aiheesta.

Tämä esitys saa minut joka kerta itkemään. Tämä ei kuulu rillumarei-osastoon, joten ehkä tänne, jos Palle suo:

Beast In Black: Born Again
(Official lyric video) (3:51)
https://youtu.be/TZcWVsDSqpE?feature=shared

Kirjoittaja **Palle** » 26.08.2025 21:19

Palle katsoo suopeasti musiikkiterapiasi päälle.

Kirjoittaja **Palle** » 03.09.2025 00:36

Una furtiva lacrima

https://youtu.be/rPLHcFcJHo4?si=e8H_j0_b7PURfbnb

Kirjoittaja **Kyllästynyt** » 03.09.2025 18:57

Palle kirjoitti:Una furtiva lacrima

https://youtu.be/rPLHcFcJHo4?si=e8H_j0_b7PURfbnb

Jaaha. Onkohan Palle käynyt katsomassa Kansallisoopperassa Circopera 2.0:n?

Kirjoittaja **Palle** » 04.09.2025 00:51

Kiitos kysymästä. Eipä ole tullut siellä pää kaupunki seudulla liikuskeltua viime aikoina.

Savonlinnassa kävin katsomassa Macbethin ja Boris Godunovin ja Timo Mustakallion laulukilpailun.

Ja mussutin pikku massun täyteen muikkuloita. Maiskis

Kirjoittaja **Kyllästynyt** » 04.09.2025 14:51

Tulipa vain mieleeni, kun Circoopperassa oli tuo samainen "Una furtiva lagrima".

Kirjoittaja **Palle** » 04.09.2025 20:00

Se on Nemorinon aaria Gaetano Donizettin oopperasta L’elisir d’amore eli lemmenjuoma.

Lemmenjuoma (L’elisir d’amore; 1832, Milano), melodraamma giocoso, jonka libretisti oli F. Romani E. Scriben pohjalta, oli Donizettin riemuvoitto, vaikka se legendan mukaan syntyi vain kahdessa viikossa. Oopperan suosio on jatkunut keskeytyksettä meidän päiviimme, sillä Donizetti yhdistää siinä Romanin libreton kautta taitavasti italialaisen kansanoopperan – vaikka tapahtumat sijoittuvat Baskimaan pikkukylään – ja rehevän huumorin romanttisiin tunteisiin ja kauniiseen lauluun. Myös kuoro-osuudet ovat merkittäviä ja korostavat oopperan kansanomaista osallistuvuutta: maalaisväki ja sotilaat ovat siinä alati läsnä. Ooppera on samalla Don Pasqualen ohella ajalle harvinainen buffa-tradition jatke.

Lemmenjuoman päähenkilöitä ovat lemmenpari Nemorino ja Adina sekä rohtokauppias Dulcamara. Nemorinon avausaaria ”Quanto e bella, quanto e cara” (Kuinka hän onkaan kaunis ja rakas) on suosittu tenoriaaria. Oopperan tunnetuin numero on fagotti-obligatolla varustettu Nemorinon romanssi Una furtiva lagrima (Vaivihkainen kyynel). Dulcamaran rohtoesittelulaulu ”Udite, udite, o rustici” (Kuulkaa, kuulkaa, oi maalaiset), kun hän myy vedellä lantrattua viiniä Nemorinolle mukamas Isolden lemmenjuomana, on mainiota buffa-pilailua ja irvailua oppimattomien maatiaisten kustannuksella, joskin myös Dulcamaran oma sivistys on mitä sattuu. Osansa irvailusta saa lisäksi sotaväki, jota oopperassa edustaa Adinaa Nemorinon tavoin tavoitteleva kersantti Belcore.

Kyynel vaivihkainen
silmiinsä kumpusi:
noita huolettomia tyttösiä
hän tuntui kadehtivan:
mitä enää etsisin?
Hän rakastaa minua,
kyllä rakastaa,
sen näen, sen näen.

Saisinpa vain
yhden hetken tykytystä
hänen rakkaan
sydämensä tuntea…
huokaukseni sulattaa
hetkeksi hänen
huokauksiinsa…
Sydämen sykkeet tuntea!
sulattaa huokauksemme
yhteen!
Taivas, jos niin voisin kuolla,
en pyytäisi enempää.