Palle kirjoitti:Ristiretkeläisethän tulivat verissä päin takaisin ja pyhä maa jäi barbaarien valtaan meidän päiviimme asti eikä sitä ole vieläkään täysin vapautettu.
Menin sanattomaksi.
Palle kirjoitti:Ristiretkeläisethän tulivat verissä päin takaisin ja pyhä maa jäi barbaarien valtaan meidän päiviimme asti eikä sitä ole vieläkään täysin vapautettu.

Nämä kohdat Raamatusta paljastavat, miksi joukko suomalaisia kristittyjä poliitikkoja tukee Israelia niin kiivaasti
Joukko hallituspuolueiden poliitikkoja haastaa Suomen ulkopolitiikan linjaa. Osa herätyskristityistä pitää Israelin suhteen ohjenuorana muun muassa Mooseksen kirjaa.
Uskonasiat ja politiikka on pidetty Pohjoismaissa perinteisesti visusti erossa toisistaan.
Poliitikon arvot voivat kummuta uskonnollisesta vakaumuksesta, mutta näkemyksiä ei pyritä oikeuttamaan Raamatun tulkinnoilla.
Tänä syksynä kristilliset arvot näyttävät kuitenkin tihkuneen Petteri Orpon (kok.) hallituksen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan asti.
Ulkoministeri Elina Valtosen (kok.) päätös puoltaa YK-lauselmaa Israelin laittoman miehityksen ja siirtokuntien purkamiseksi sai kovaa ryöpytystä hallitusryhmien kristillisesti profiloituneilta kansanedustajilta kristillisdemokraateissa ja perussuomalaisissa.
Esimerkiksi Päivi Räsänen (kd.) rinnasti siirtokuntien tyhjentämisen etniseen puhdistukseen. Kaisa Garedew (ps.) kutsui äänestyspäätöstä vääräksi ja käsittämättömäksi.
Perjantaina arvoristiriitoja tuuletettiin jopa presidentin ja keskeisten ministerien tp-utvassa.
***

Palle kirjoitti:Ei tarvitse mennä vanhaan testamenttiin asti. Gazan nykyinen sota johtuu Hamasin terrorihyökkäyksestä kaksi vuotta sitten. Hamas pitää edelleen israelilaisia panttivankeja. Sota ei lopu ennen kuin panttivangit on vapautettu. Hamas tietää sen ja haluaa jatkaa sotaa ja käyttää siviilejä, naisia ja lapsia ihmiskilpinä.

Siirtokuntalaisten väkivalta kiihtyy Länsirannalla
Gazan sodan puhjettua väkivaltaisuudet ovat kiihtyneet myös miehitetyllä Länsirannalla. HS vietti yön beduiinikylässä, jossa israelilaiset ihmisoikeusaktivistit osallistuvat palestiinalaisten suojelemiseen.
Beduiinipaimen Ahmed Daragme ohjaa lammaslaumansa tien yli lähellä al-Farisijan kylää Länsirannalla. Sadan metrin päässä israelilaisen siirtokunnan turvamies tarkkailee tilannetta autostaan.
Usein israelilaiset siirtokuntalaiset tai heidän turvamiehensä ovat tulleet hätistämään lampaita ja Daragmea pois juuri tällaisissa tilanteissa, Daragme kertoo. Toisinaan myös Israelin armeijan sotilaat ovat osallistuneet häirintään. Daragme sanoo, että häneltä on aiemmin murrettu käsi. Pidätettynäkin hän on ollut.
Tällä kertaa paimen saa kulkea rauhassa, ja turvamies pysyy autossaan.
Tilanne pysyy rauhallisena todennäköisesti siksi, koska Daragmen seurassa on israelilaisia ihmisoikeusaktivisteja. He ovat paikalla juuri tästä syystä: ehkäisemässä siirtokunnissa asuvien juutalaisten hyökkäyksiä palestiinalaisia vastaan sekä videoimassa niitä.
Samaan aikaan kun Israelin ja Hamas-järjestön välinen tuhoisa sota jatkuu Gazassa, väkivaltaisuudet ovat kasvaneet voimakkaasti myös Israelin miehittämällä Länsirannalla.
YK:n humanitaaristen asioiden koordinointitoimiston OCHA:n mukaan Länsirannan väkivaltaisuuksissa on kuollut viime lokakuusta alkaen 469 palestiinalaista. Israelin sotilaat ovat tappaneet 452 ihmistä ja siirtokuntalaiset kymmenen. Loukkaantuneita on lähes viisi tuhatta. Israelilaisia on kuollut Länsirannan väkivaltaisuuksissa samalla ajanjaksolla yhdeksän ja loukkaantunut 104.
Ihmisoikeusaktivistit suojelivat al-Farisijan beduiinikylää jo ennen Gazan sotaa. Sen jälkeen kun Gazan sota puhkesi lokakuussa, aktivistit ovat pyrkineet tekemään suojelusta ympärivuorokautista. Aktivistit ovat israelilaisia, jotka vastustavat Israelin siirtokuntapolitiikkaa ja haluavat puolustaa palestiinalaisten oikeuksia.
Beduiinien mukaan siirtokuntalaiset häiritsevät al-Farisijan kylää lähes päivittäin. Kylän asukkaat ovat kuvanneet puhelimillaan, kuinka Israelin lippuihin kääriytyneet siirtokuntalaiset tunkeutuvat kylän liepeille ja ajavat mönkijöillä uhkaavasti kohti lammaslaumoja. Monet ohiajavat autot tööttäävät kylän kohdalla. Harmittomalta vaikuttava tapa on sekin osa häirintää.
Saavumme sunnuntai-iltana Jordanjoen laaksossa sijaitsevaan al-Farisijan telttakylään. Takana on noin sadan kilometrin automatka Jerusalemista koilliseen. Autossa on kolme aktivistia, joita johtaa Dolev Assaf Rabbis for Human Rights -järjestöstä. Assaf käy kylässä pari kertaa viikossa.
Kyläläiset saapuvat innokkaasti tervehtimään tulijoita. He istuvat paikalla olevien aktivistien seurassa ja kutsuvat juomaan makeaa teetä kylän keskelle. Näyttää siltä, että rabbien ja muiden aktivistien läsnäolo luo heille turvallisuuden tunnetta.
Aktivistit ovat käytännössä ainoa suoja kyläläisille. Kylä sijaitsee Länsirannan niin kutsutulla C-alueella, jota Israel hallinnoi.
Israelilainen ihmisoikeusaktivisti Guy Hirschfeld selosti ongelman syitä ennen matkaa puhelimessa.
”Israelilaiset sotilaat eivät puutu siirtokuntalaisten hyökkäyksiin ja pahimmillaan ottavat jopa osaa niihin”, hän kertoi.
Hirschfeldin mukaan ongelma on vain pahentunut Gazan sodan aikana. Israel on siirtänyt sotilaita Gazaan, ja Länsirannalla järjestystä pitävät nyt aseistautuneet siirtokuntalaiset.
Siirtokuntalaisten harjoittaman väkivallan pelko on suuri syy siihen, etteivät al-Farisijan asukkaat kerro nimiään tai anna kuvata itseään. Lapsista saa ottaa valokuvia ja miehistäkin, jos antavat siihen luvan. Naisten kohdalla kielto on ehdoton.
Kylän vanhin, 77-vuotias Haj Ali, esittelee kahden viikon takaisessa hyökkäyksessä syntyneitä tuhoja. Kylässä on useita aurinkopaneeleita, joista kylä saa sähkön. Haj Ali osoittaa paneeleita, joissa on kiveniskemiä.
Siirtokuntalaisten väkivalta on lisääntynyt ja raaistunut vuosi vuodelta. Uusimman väkivallan aallon Länsirannalla laukaisi 14-vuotiaan israelilaisen paimenen surma lähellä al-Mughayerin kylää 50 kilometriä lounaaseen al-Farisijasta.
Siirtokuntalaisten kosto tuli nopeasti. Huhtikuun 12. päivänä 1 000–2 000 siirtokuntalaista hyökkäsi al-Mughayeriin. Yksi palestiinalainen kuoli, kymmeniä loukkaantui, kymmeniä asuinrakennuksia sekä autoja poltettiin.
Seuraavana päivänä hyökkäykset kohdistuivat muihin palestiinalaiskyliin kuten Dumaan ja Qusraan. Hyökkäyksissä kaksi palestiinalaista kuoli, satoja oliivipuita kaadettiin, ja suuri määrä lampaita ja kanoja tapettiin. Samana viikonloppuna siirtokuntalaiset tunkeutuivat myös al-Farisijaan. Hyökkäykset ovat jatkuneet. Al-Mughayeriin hyökättiin viimeksi huhtikuun lopussa.
Teltan vieressä nainen annostelee kauhalla löysää vuohenjuustoa ämpäristä ja lappaa sitä kankaan sisään. Lähiseudun kauppiaat käyvät ostamassa juuston joka aamu. Otan kuvaa juustosta sillä ehdolla, että kuvassa saavat näkyä vain juustomestarin kädet.
Molemmin puolin al-Farisijan kylätietä on tilavia, teräsputkirungon tukemia telttoja, joissa on betonilattia. Kylässä on myös jokunen betoniseinäinen rakennus. Pari ikäloppua ja kolhiintunutta autoa seisoo talojen välissä. Lähellä taloja sijaitsevat lammasaitaukset.
Kylän laidoilla on suuria, auton perässä vedettäviä vesitankkeja. Kylä joutuu ostamaan käyttämänsä veden. Vessoina on bajamajaa muistuttavia metalliseinäisiä koppeja.
Kukkulalla vastapäätä al-Farisijaa sijaitsee Rotemin juutalaissiirtokunta. Kansainvälisen oikeuden mukaan Israelin siirtokunnat palestiinalaisalueella ovat laittomia.
”Ei meillä ole valittamista Rotemista. Olemme tulleet monta vuotta toimeen heidän kanssaan”, eräs kyläläinen sanoo. ”Meitä häiritsevät siirtokuntalaiset, jotka tulevat laittomasta etuvartioasemasta parin kilometrin päästä”.
Etuvartioasemalla tarkoitetaan siirtokuntalaisten Länsirannalle pystyttämää asumusta, jolla ei ole edes Israelin viranomaisten hyväksyntää, toisin kuin siirtokunnilla yleensä on.
Al-Farisijassa asuu nelisenkymmentä ihmistä, jotka käytännössä ovat kaikki sukua toisilleen. Beduiinit saapuivat tälle paikalle viitisenkymmentä vuotta sitten, ja ovat siitä lähtien eläneet al-Farisijassa pääasiassa hoitamalla lampaita ja vuohia.
Jotkut kyläläiset asuvat kylän ulkopuolella ja käyvät muualla töissä. Tällä hetkellä Israel ei myönnä kulkulupia Gazan sodan vuoksi, joten työssäkäynti on mahdotonta.
”Suuri osa beduiineista on vuosikymmenten saatossa asettunut paikalleen”, aktivisti Yossi Guterman kertoo. Guterman on eläkeläinen, eikä edusta mitään järjestöä.
Sunnuntai-iltana paikalla on viisi aktivistia. Kaksi heistä jää al-Farisijaan. Loput kolme suuntaavat parin kilometrin päähän Ein al-Hilwan beduiinikylään. Pieni kylä koostuu kahta puolta tietä olevista teltoista sekä karjasuojista. Kylän yläpuolella, kukkulan laella, näkyy juutalaisten laiton etuvartioasema. Se on käytännössä yksi talo, jonka asukkaita myös al-Farisijan asukkaat pelkäävät.
Ein al-Hilwan asukkaat pelkäävät heitä vielä enemmän. Kylän vanhin kertoo nimensä, mutta kieltää julkaisemasta sitä. Mies esiintyy mieluummin lempinimellään ”Abu Jahia”.
”Seitsemän vuotta sitten tulivat ekstremistit. He valtaavat maata askel kerrallaan”. Mies osoittaa telttansa liepeessä olevia suuria reikiä. ”Yrittivät polttaa teltan pari viikkoa sitten”.
Abu Jahian perhe tarjoaa illallisen, joka sisältää kotona paistetun leivän lisäksi kurkkua, kukkakaalia ja muita vihanneksia, sekä makeaa teetä. Käymme Dolev Assafin kanssa nukkumaan telttaan, jossa on betonilattian päälle asetettu makuupatjoja. Teltassa mahtuu reilusti seisomaan, ja yksi seinistä on avoinna. Lämpötila laskee yöksi parinkymmeneen asteeseen.
Assaf pyytää olemaan tarkkana käärmeiden varalta. Yksi miehistä tekee pienen nuotion oviaukon luokse ja keittää teetä. Sitten hän suoristautuu patjalle ja alkaa opetella kännykän avulla hepreaa. Se kuulemma auttaisi töidensaannissa. Hän myös näyttää pari päivää aikaisemmin kuvattua videota, jossa siirtokuntalainen ajaa mönkijällä kohti kyläläisten lehmiä. Siirtokuntalaiset tappoivat pari päivää aikaisemmin kyläläisten lehmän, muttei ole varmaa, liittyykö video juuri tähän tapaukseen.
”Ooooink, iiink”, kuuluu aivan vierestä keskellä yötä. Hetken päästä tajuan, että ääni lähtee muutaman metrin päässä katoksessa majailevasta aasista. Ääntely toistuu noin tunnin välein läpi yön.
Nousen yöllä seuraamaan kirkasta välkkyvää valoa läheisellä kukkulalla. Aamulla kuulen, että se tuli auton katolta. Israelilaiset ovat palkanneet vartijoita turvaamaan siirtokuntiaan.
Aamulla ennen kuutta kyläläiset ajavat Ein al-Hilwan monikymmenpäisen nautakarjan laitumelle. Osa hätistää lehmiä kepein, osa ratsastaa karjan seassa aaseilla. Tien vieressä on pystyssä kaksi suurta Israelin lippua. Kyläläiset eivät uskalla siirtää niitä.
Käymme katsomassa lähellä sijaitsevaa pientä lähdettä, jossa lapset kävivät ennen uimassa.
”Siirtokuntalaiset aitasivat lähteen omaan käyttöönsä”, Ruti Baidats Rabbis for Human Rights -järjestöstä kertoo.
Palaamme al-Farisijaan, jossa Ahmed Daragme on viemässä monikymmenpäistä lammaslaumaa laitumelle.
Lauma on syömässä, kun Daragme kellistää lampaan ja alkaa keritsemään sitä. Muutamassa minuutissa villa irtoaa suurien saksien avulla. Mies heittää villat roikkumaan puuhun.
Paluumatkalla lauma ylittää tien. Kolme autoa saapuu odottamaan. Yksi niistä kääntyy takaisin, vaikka ylitys kestää vain pari minuuttia. Sivutiellä, sadan metrin päässä, näkyy siirtokunnan turvamiehen pysäköity turva-auto.
Puolen päivän jälkeen lähdemme takaisin kohti Jerusalemia. Ruti Baidats jää parin muun aktivistin kanssa odottelemaan seuraavina vuorossa olevia aktivisteja.
Suurempia välikohtauksia ei ollut yöllä eikä aamupäivällä. Voi olla, että aktivistien läsnäolo piti häiritsijät poissa.

Palestiinalaiset Länsirannalla pakenevat väkivaltaa
Aisha, 70, on yksi yli tuhannesta palestiinalaisesta, jonka koko yhteisö on joutunut pakon edessä lähtemään omista kodeistaan viimeisen kuukauden aikana.
Yhteisön naapurissa asuneet siirtokuntalaiset ovat häiriköineet, uhkailleet ja vahingoittaneet yhteisön asukkaita ja omaisuutta vuosien ajan kiihtyvällä tahdilla. Aisha on eapin pitkäaikainen yhteyshenkilö. Hänen yhteisönsä sijaitsi Ein Shiblin kylässä Jordanjoen laaksossa C-alueella, Länsirannalla.
Viime talvena Aishalta murtui kylkiluita ja hänen poikansa joutui sairaalaan väkivaltaisen hyökkäyksen seurauksena. Kun vierailin hänen luonaan kesällä 2023 häirintä oli jokapäiväistä ja -öistä.
Kesäkuussa Aishan naapurissa asunut paimen kokosi suurimman osan perheestään ja lampaistaan ja muutti heidän kanssaan rauhallisemmalle alueelle. Taloa jäi asuttamaan miehen vaimo ja 10- ja 13-vuotiaat pojat, jotka huolehtivat lopuista lampaista ja vuohista. Pojat olivat kesälomalla koulusta ja paimensivat lampaita. Usein he kuitenkin palasivat vuorilta juosten kotiin siirtokuntalaisten tullessa häiritsemään heitä. Siirtokuntalaiset ajelivat lampaiden ympärillä mönkijällä säikyttäen ne tiehensä, heittelivät kiviä ja pelottelivat kepeillä ja rynnäkkökivääreillä. Silloin, kun siirtokuntalaiset eivät itse tulleet paikalle, he lähettivät droonin kuvaamaan yhteisöä. Droonit tunkeutuivat eläinsuojiin ja koteihin sisälle. Eräällä vierailullamme Aisha kertoi droonin kuvanneen hänen naispuolista naapuriaan, kun tämä oli ollut suihkussa.
Yhteisön asukkaita pelotti. He eivät nukkuneet. ”Miksi meille tehdään näin,” oli naapurin nuorempi poika kysynyt äidiltään eräänä unettomana yönä. Siirtokuntalaiset olivat jälleen valaisseet kotien ikkunoista sisään valonheittimillä ja huutaneet kaiuttimilla uhkauksia arabiaksi.
Perheet eivät kuitenkaan halunneet jättää kotejaan siirtokuntalaisten käsiin. He tiesivät, että menettäisivät omaisuutensa, puutarhansa, talonsa ja maansa, jos eivät olisi paikalla. Siitä syystä talossa oli aina oltava joku paikalla.
Alle viikko 7.10. tapahtumien jälkeen siirtokuntalaisväkivalta yltyi sietämättömäksi. Israelilainen sanomalehti Haaretz uutisoi, että siirtokuntalaiset tunkeutuivat Aishan kotiin. Hänen miehensä Nabil loukkaantui hyökkäyksessä ja joutui sairaalaan. ”He löivät hänen päätään seinään, kun hän istui kotonaan syömässä. Hänellä on epilepsia.” Siirtokuntalaiset antoivat Aishalle ja hänen naapurustolleen ”viisi tuntia aikaa lähteä”. Aisha ja Nabil ja kymmenet muut yhteisön jäsenet ottivat mukaansa sen mitä pystyivät ja pakenivat kodeistaan.
Palattuaan pari päivää myöhemmin keräämään loput tavaransa, he löysivät kotinsa vandalisoituina: aurinkopaneelit oli murskattu, kasvit revitty maasta juurineen, vaatteet levitelty kaapeista lattialle, generaattori oli tuhottu ja joitain tavaroita oli varastettu.
7.10. alkaneesta eskalaatiosta lähtien (13.11. mennessä) palestiinalaisiin kohdistuva väkivalta ja liikkumisrajoitukset Länsirannalla ovat lisääntyneet. YK:n humanitaaristen asioiden koordinaatiotoimiston (OCHA) mukaan 7.10. jälkeen yhteensä yli 1 100 palestiinalaista, joista yli 400 on lapsia, on joutunut jättämään kotinsa, koska heidän elämänsä on muuttunut liian vaikeaksi ja vaaralliseksi liikkumisrajoitusten tai siirtokuntahyökkäysten takia. Pakkosiirtyneitä perheitä on yli 120 noin 15 beduiini- tai paimentolaisyhteisöstä. Lisäksi 180 ihmistä, joista yli 60 lapsia, on pakkosiirretty kotien tuhoamisten vuoksi.
Kansainvälisesti on sovittu, että miehitystilanteessa miehitetyn alueen siviilien hyvinvoinnista on huolehdittava kaikin tavoin ja sen järjestäminen on miehittäjän vastuulla. C-alueella asuvilla palestiinalaisilla on ongelmatilanteissa mahdollisuus olla yhteydessä palestiinalaiskoordinaattoriin, joka välittää tiedon poliisille tai armeijalle. Aisha soittikin koordinaattorille usein siirtokuntalaisten häiritessä heitä. Joskus soitosta ei seurannut mitään, joskus paikalle lähetettiin poliisi tai armeija tai molemmat.
Viranomaiset olivat tietoisia Ein Shiblin naapurissa asuvien siirtokuntalaisten toimista ja joskus sotilaita jopa toimi siirtokuntalaisten saattajina, kun nämä halusivat vaellella palestiinalaisten kotien ympärillä. Useimmiten he väittivät etsivänsä kadonneita lampaitaan. Kerran pääsimme keskustelemaan sotilaiden kanssa ja he kertoivat heidän tehtävänsä olevan siinä tilanteessa turvata siirtokuntalaisia palestiinalaisilta – siis kahdelta vanhukselta, kahdelta lapselta ja muutamalta nuorelta naiselta, jotka niissä taloissa asuivat.
Myöhemmin saimme kuulla, että toinen sotilaista oli neuvonut Aishaa olemaan näyttämättä alkuperäisiä maanomistuspapereitaan siirtokuntalaiselle, jottei tämä voi väärentää itselleen samanlaisia. Israelin armeija on tietoinen ongelmista, joita erityisesti outposteissa asuvien siirtokuntalaisten ja palestiinalaisten välillä on. Siitä huolimatta kansainvälisen lain vastaista toimintaa tuetaan ja väkivallan annetaan tapahtua.

Palle kirjoitti:Ei tarvitse mennä vanhaan testamenttiin asti...

Louis Theroux: Uudisasukkaat
Louis Theroux tapaa israelilaisten äärinationalistisen uudisasukkaiden yhteisön.
Siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia, mutta Israelin armeija, poliisi ja hallitus suojelevat niitä.
(The Settlers, Britannia 2025)

Väestökato ja lapsipula eivät ole väliaikaisia vaan pysyviä ilmiöitä, väittää 2050-luvulle ulottuva ennuste.
Palle kirjoitti:Mitä väestönvaihtoon tulee, tällä maahanmuuttovauhdilla kantasuomalaiset ovat sorrettu vähemmistö viimeistään ensi vuosisadan puolivälissä. Todennäköisesti nopeammin, mikäli syntyvyys laskee tätä tahtia.

Mirri kirjoitti:Palle kirjoitti:Mitä väestönvaihtoon tulee, tällä maahanmuuttovauhdilla kantasuomalaiset ovat sorrettu vähemmistö viimeistään ensi vuosisadan puolivälissä. Todennäköisesti nopeammin, mikäli syntyvyys laskee tätä tahtia.
Suomen tyhjeneminen on todellinen uhkakuva, koska kantasuomalaiset eivät lisäänny. Ei tarvitse olla vasemmistolainen eikä oikeistolainen ymmärtääkseen tosiasian, joka syntyvyyden rajusta vähenemisestä seuraa.
Päästetäänkö Suomi tyhjenemään vai otetaanko vastaan lisääntymishaluisia asukkaita Suomen ulkopuolelta, siinäpä pulma.

Palle kirjoitti:Ei ole mitään katetta salaliittoteorialle nimeltä väestökato. Emme tarvitse maahanmuuttoa.
https://yle.fi/a/74-20119916


Paluu Yleistä ja ajankohtaista
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa