"Terve Ukraina
Terve Ukraina! Kunnias soikoon,
Huutona huomenen valkenevan!
Voimasi, lempesi leimaus voikoon
vaatia, laatia maan vapahan!
Uljas Ukraina! Nyt älä horju!
Kerran se koittaa kansojen koi.
Tyynenä, vankkana vaarasi torju,
tai jos on tarpehen, niin salamoi!
Kaunis Ukraina, kansojen suola!
Sulla on lippu ja meillä on tie.
Myötäs on myrskyssä Suomi ja Puola,
Myös Viro, Lätti ja Liettua lie.
Eespäin, Ukraina! Et ole orja,
itse jos toivot ja tahdot sa sen.
Kuuletko kuoron, mi suur' on ja sorja
kuin meri kansojen kauhtuvien?
Uusi Ukraina, tenhoisa, uhkee!
Väljinä välkkyvät virtasi suut,
Vapauden purppurakukkihin puhkee
Mordva, Grusinia, Permi ja muut!
Hetki on Venäjän heimojen nousta;
katkoa kahlehet tsaarien yön.
Loista; Ukraina! Jännitä jousta,
valkaise tie tasavaltaisen työn!
Eino Leino, 29.6.1917
Uljas Ukraina
Tuhannet kerrat turman hurja henki
tuhkaksi poltti tupas, vainios,
kirsikkatarhas armaat, viimeisenki
vei viljan, suitsui surman -sainios.
Häväistyt kirkot, kylät kylmät näytti,
tuo kussa julki ristireunatie,
kätyrit sorron, kauhun kansan täytti:
Ukrainan vapaus uponnut jo lie!
Koi eikö koita? Uhrit huutaa maasta!
Hevosenkenkä Kremlin Attilan
puutarhas tallaa, samoo hirmu, saasta,
tie verta tihkuu aina Moskovan.
Kuristi Sua tsaarein mustasurma,
satraapit ilkkui, ivas kaikkea,
mi Sulle helein oli henkes hurma,
maan päällä kaunehinta, kallehinta!
Kotisi rystettihin, poltettihin,
liekkeihin lapses, vaimos heitettiin,
isäsi, äitis syöstiin pistimihin,
kun lempivät he synnyinmaata niin.
Eik` unhottaneet edes sorron yössään
perua pyhää laulajainsa he,
Ukraina-emoaan ei päivätyössään,
sen kylmänneet ei onnen säteille.
Ukraina! Kerran vapaa kansa olet,
karistat orjan kahleet, yltäs luot
yön ikeen, polkuasi omaa poljet
ja äänes oman kansain kuoroon tuot.
Myös kerran päättyy kärsimykses päivät,
yön varjot väistyy, sävel aamun soi!
Taas häipyy murhees, valkee valtas häivät,
punertuu purppurassa päiväs koi.
Sun vainios, Sun laajat lakeutesi
taas riemulauluin uusin raikahtaa,
käy unhon umpeen haavat sydämesi,
vapauden virttä veisaa vapaa maa!
Shevtshenkon pyhän perinnön Sa pidit
isäisi, äiteis valtaa vaalien,
näin suureks, armaaks, ihanaksi idit:
et sotiin sorru, murru murheesen.
Eino Leino, 1921. Runoa muokattu vuosien 1921-1925 aikana."
https://www.ts.fi/kulttuuri/5579557