Pikkulapsipsykiatria - ei tarua vaan todellisuutta
Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim
2016;132(10):951-9
Kaija Puura ja Tuula Tamminen
Teema: Lastenpsykiatria (Erikoistoimittajat: Tuula Tamminen ja Jaana Suvisaari)
Varhaislapsuudessa terveelle mielen kehittymiselle olennaista on vanhemman ja lapsen kyky sopeutua varhaisessa vuorovaikutuksessa toistensa ominaisuuksiin ja tarpeisiin. Vanhemman kyky riittävän hyvään varhaiseen vuorovaikutukseen voi vaarantua ulkoisten olosuhteiden, vanhemman omien vaikeuksien ja ominaisuuksien sekä lapseen liittyvien ongelmien vuoksi. Myönteiset, jaetut tunnekokemukset vanhemman kanssa voivat suojata lapsen mielenterveyttä. Vakavat tai pitkäaikaiset ongelmat vauvan hoidossa, vuorovaikutuksessa tai vauvan käyttäytymisessä voivat johtaa vauvan psyykkisen häiriön syntyyn. Pikkulapsipsykiatrinen diagnoosi ja hoitosuunnitelma perustuvat lapsen ja perheen kliiniseen tutkimukseen sekä perheen tuen tarpeen arviointiin. Vanhempien ymmärtävä kuunteleminen sekä neuvonnan ja tiedon antaminen auttavat useita. Vaikeammissa tilanteissa voidaan tarvita vanhempien, lapsen tai vuorovaikutuksen psykoterapeuttista hoitoa.
***
Lopuksi
Pikkulapsipsykiatrian kehitys on ollut nopeaa, ja sen kliininen tarve on tunnistettu eri puolilla maailmaa. Vaikka alan tieteellistä tutkimusta on vielä rajallisesti, alkaa varhaisten elinvuosien ratkaiseva merkitys psyyken häiriöiden kehityksessä ilmetä. Samalla hahmottuvat uudet, osin mullistavat mahdollisuudet hoitaa ja ehkäistä mielenterveyden häiriöitä.
TIETOLAATIKKO. Milloin on syytä huoleen ja lisäselvityksiin?
Kun vanhemmat ovat huolissaan vauvastaan tai pikkulapsestaan: Jos he ovat huolissaan lapsen terveydestä tai kehityksestä, keskustele huolista ja ohjaa tarvittaessa jatkotutkimuksiin. Jos vanhemmat ovat huolissaan lapsen käyttäytymisestä tai suhteestaan lapseen, keskustele huolenaiheesta, ohjaa tarvittaessa neuvolapsykologille tai konsultoi pikkulapsipsykiatrian asiantuntijaa.
Kun vanhemmat eivät voi itse hyvin: Jos vanhemmat kertovat fyysisestä huonovointisuudesta, tee tarpeelliset tutkimukset ja arvioi myös, paljonko vanhemman terveysongelma vaikuttaa lapsen hoitoon. Jos vanhempi tai vanhemmat kuvaavat voineensa psyykkisesti huonosti, yritä selvittää, mistä on kyse ja kuinka paljon se vaikuttaa lapsen hoitoon. Konsultoi tarvittaessa aikuisten mielenterveyspalvelujen asiantuntijaa ja sosiaalityöntekijää, mikäli perhe tarvitsee myös konkreettista tukea.
Kun pituuden ja painon kehitys ei etene: Selvitä, miten syöttämis- ja syömistilanteet sujuvat. Yritä myös selvittää, miltä vanhemman ja lapsen välinen vuorovaikutus vanhemmasta tuntuu, ja katso, miten lapsi käyttäytyy vanhempien kanssa.
Kun lapsen katsekontakti vanhempiin tai sinuun on hyvin lyhyt, vähäinen tai sitä ei synny lainkaan: Yritä selvittää, onko lapsella tai vanhemmilla jokin terveyteen liittyvä ongelma tai onko vanhemmilla jaksamista ja vanhemmuutta haittaavia ongelmia tai huolia. Konsultoi tarvittaessa aikuisten mielenterveyspalvelujen asiantuntijaa ja sosiaalityöntekijää, mikäli perhe tarvitsee myös konkreettista tukea tai lastensuojelun tukea laiminlyönnin tai kaltoinkohtelun estämiseksi. Ohjaa tarvittaessa neuvolapsykologille tai konsultoi pikkulapsipsykiatrian asiantuntijaa.
Kun lapsen ja vanhempien välillä ei näy lainkaan myönteisiä, jaettuja tunteita (hymy, nauru): toimi kuten edellisessä kohdassa.
TAPAUSESIMERKKI 1. Vanhemmat tulevat terveyskeskuslääkärin vastaanotolle itkuisen tyttövauvan kanssa. Elli on neljän kuukauden ikäinen, raskausviikolla 36 syntynyt perheensä kuopus, ja perheessä on kaksi alakoulussa olevaa lasta. Äidille on jäänyt Ellin alkuvaiheista huoli tämän kasvusta, ja hän on kotona jatkanut sairaalassa alkuun annettua ohjetta syöttää vauvaa neljän tunnin välein. Äiti on aivan uuvuksissa, koska Ellin herättäminen syömään on ollut hankalaa, syötöt ovat kestäneet pitkään eikä äiti ole pystynyt päivisinkään nukkumaan koululaisten pitämän metelin takia. Isä on myös väsynyt, koska hänenkin unensa häiriintyvät. Elli rauhoittuu tutkimuksen aikana, ottaa katsekontaktin tutkijaansa ja hymyilee tälle. Paino on tasaisesti lisääntynyt kasvukäyrän mukaan.
Terveyskeskuslääkäri käy vanhempien kanssa keskustelun siitä, tarvitseeko Elliä enää syöttää kellon avustuksella. Lääkärin tuella äiti suostuu kokeilemaan, voisiko Ellin jättää herättämättä ja syöttää yöllä vain silloin, kun tämä itse herää ja haluaa rintaa. Koska äidillä on ollut suuri huoli syöttämisestä, sovitaan, että Elli voi käydä terveydenhoitajalla jo viikon päästä tarkistuskäynnillä. Viikon päästä neuvolassa Ellin paino on edelleen hyvä, vaikka hän on herännyt yöllä syömään vain kerran. Äiti valittaa edelleen unen puutetta ja pohtii terveydenhoitajan kanssa mahdollisuuksia saada lapsenhoitoapua omilta läheisiltään, joita ei ole aiemmin kehdannut vaivata.
TAPAUSESIMERKKI 2. Terveydenhoitaja on ohjannut seitsemän kuukauden ikäisen Jaakon neuvolalääkärille, koska on ollut huolissaan Jaakon painon kehityksestä sekä Jaakon ja äidin vuorovaikutuksesta. Lääkäri kysyy äidin kuulumisia, mihin äiti vastaa, että asiat ovat muuten hyvin, mutta Jaakko ei vain tunnu hänen omalta lapseltaan. Äiti on neuvolassa hiljainen mutta vastailee kysymyksiin. Jaakolle äiti ei puhu eikä osoita eleillään eikä ilmeillään kiintymystä tätä kohtaan. Jaakko on fyysisesti terve mutta ei kiinnostu tutkimuksen aikana tutkijasta lainkaan eikä vastaa katseeseen kuin ohimenevästi. Äiti on jo käynyt neuvolapsykologilla puhumassa parisuhdeongelmastaan ja masennukseen sopivista oireistaan. Äiti suostuu lähetteen tekemiseen pikkulapsipsykiatriseen yksikköön.
Pikkulapsipsykiatrian yksikössä havainnoinnissa näkyy selvästi äidin kyvyttömyys nähdä ja vastata Jaakon tarpeisiin sekä Jaakon oma mielialahäiriöön sopiva poikkeava käytös. Hoito aloitetaan tiiviillä vanhempien ja Jaakon avohoitokäynneillä, ja pian nähdään tarve intensiivisempään jaksoon perheosastolla muun muassa syömistilanteisiin liittyvien vaikeuksien vuoksi. Äidille järjestetään myös oma kontakti mielenterveystoimistoon ja sosiaalitoimen kautta kodinhoitoapua. Äidin masennus ja Jaakon vuorovaikutuspulmat lievittyvät, ja hoito jatkuu vielä puolen vuoden pariterapiana parisuhdeongelmien helpottamiseksi.
KAIJA PUURA, LT, lastenpsykiatrian dosentti, ylilääkäri, vastuualuejohtaja
Lastenpsykiatrian vastuualue, Tays
TUULA TAMMINEN, LKT, lastenpsykiatrian professori, ylilääkäri
Tampereen yliopisto ja Tays
https://www.duodecimlehti.fi/duo13136
