http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli ... SI1MA01uxi
Kenenkään ei tarvitse sietää nettiuhkailua
Julkaistu: 17.1.2011 lehdessä osastolla Pääkirjoitus HELSINGIN SANOMAT
Entisen pääministerin Matti Vanhasen (kesk) ja valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok) uhkailua internetissä käsitellään seuraavaksi hovioikeudessa. Helsingin käräjäoikeus vapautti 46-vuotiaan miehen syytteistä, ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske valitti tuomiosta hoviin.
Helsinkiläismies kirjoitti internetin uutisryhmään tekstin, jossa uhattiin ampua Vanhanen ja Katainen kiväärillä sekä puhuttiin eduskunnan räjäyttämisestä C4-muoviräjähteellä. Miestä syytettiin laittomasta uhkauksesta ja julkisesta kehottamisesta rikokseen.
Syytetty puolustautui sillä, että hän vain purki pahaa oloaan. "Välillä tulee vähän lennokasta juttua", syytetty vastasi.
Käräjäoikeus piti miehen kirjoituksia lähinnä mielipiteen ilmaisuna.
Asianosaiset eivät syytettä nostaneet. Sen teki apulaisvaltakunnansyyttäjä Kalske. Tärkeä yleinen etu vaati hänen mielestään syytteen nostamista. Jos poliitikot tahtoisivat, että jokainen heihin kohdistuva uhkaus tutkittaisiin, se työllistäisi yhden poliisipiirin.
Poliisiylijohtaja Mikko Paatero pelkää, että vapauttava tuomio johtaa uhkailujen lisääntymiseen. Hänen mielestään rikoslain nettiuhkauspykälää pitäisi ehkä tiukentaa.
Hovioikeuteen menee myös maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin (r) uhkailu. Pirkanmaan käräjäoikeus tuomitsi 29-vuotiaan tamperelaismiehen sakkoihin kunnianloukkauksesta, laittomasta uhkauksesta ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Tuomittu oli perustanut yhteisöpalvelu Facebookiin Thorsin-vastaisen sivuston. Hän ilmoitti sivuilla olevansa valmis "istumaan muutaman vuoden Astrid Thorsin taposta". Valtakunnansyyttäjänvirasto oli käräjäoikeuden tuomioon tyytymätön.
Poliisi ei ole vielä löytänyt henkilöä, joka on perustanut Facebookiin useita kansanedustajien kuolemasta puhuneita uhkailusivuja. Maarit Feldt-Ranta on yksi kahdeksasta edustajasta, jotka ovat tehneet sivustosta rikosilmoituksen.
Poliitikot ovat toki joutuneet kestämään uhkailua ennenkin, mutta internetissä kynnys äkkipikaiseen uhkailuun on huolestuttavan matala. Nimettömyyden suojista sanotaan asioita, joita ei kasvokkain tulisi mieleenkään esittää.
Kansanedustajatkin ovat huomanneet asenneilmaston koventuneen. Jotkut pelkäävät, että viharikokset rantautuvat Suomeenkin.
Esimerkiksi Pertti Salolainen (kok) joutui laman ja EU-jäsenyysneuvottelujen aikaan 1990-luvun alkupuolella turvautumaan suojelupoliisin apuun. Hän sai kirjepostissa luoteja, ja hänen perhettään uhkailtiin.
"Alkaa olla sellainen tunnelma, että kuka tahansa voi oksentaa poliitikkojen päälle", Salolainen sanoo nyt. Tappouhkauksia on saanut moni muukin kansanedustaja.
Internetissä esitettyihin uhkauksiin suhtaudutaan turhan kevyesti. Koskaan ei voi tietää, onko niiden tekijänä aidosti häiriintynyt ihminen, joka pyrkii toteuttamaan uhkauksensa elävässä elämässä.
Uhkailuun on vaikea löytää toimivaa ratkaisua. Jos tapaukset nousevat julkisuuteen, ne vain kannustavat esimerkillään muitakin. Tiukka linja on silti paras. Väkivallalla uhkailuun on otettava nollatoleranssi. Uhkailu on halveksittavaa käytöstä, oli kohteena kuka hyvänsä.
Uhkailun kohteeksi joutuminen on aina epämukavaa, vaikka mitään ei seuraisikaan. Erityisesti poliitikoilta vaaditaan tämän vuoksi poikkeuksellisen paksua nahkaa.
Jokainen, joka on joskus vaivautunut seuraamaan moderoimatonta - siis ilman ennakkovalvontaa käytävää - sananvaihtoa internetin keskustelupalstoilla, tietää, että verkossa ihmisten alhaisimmat vaistot ottavat vallan. Sananvapauden nimissä kirjoitetaan vaikka minkälaista törkyä. Helposti unohtuu, että sananvapauteen kuuluu myös vastuu omista sanoistaan.
Ihmiset tuntuvat kuvittelevan, että kun keskustelua käydään verkossa, se ei ikään kuin ole todellista eikä siitä joudu vastuuseen. Luulo on väärä. Laiton uhkaus on laiton uhkaus myös internetissä. Nettikirjoittelustakin voi joutua edesvastuuseen. Siksi kannattaisi harkita vielä kerran ennen kuin painaa lähetä-nappulaa.
Poliitikon työ on mitä suurimmassa määrin julkista ja julkisen valvonnan alaista. Siksi poliitikko joutuu sietämään kovaakin kritiikkiä, sekä julkisesti että yksityisesti.
Mutta rajansa kaikella. Uhkailua ei tarvitse sietää - ei edes internetissä.
(Koko pääkirjoitus.)
