Pikaparantola to 25.2.2021

[Palle]

Katso Pikaparantola-oopperan tallenne tästä linkistä. https://oopperabaletti.fi/stage24/
PIKAPARANTOLA TO 25.2.
Pikaparantola jatkaa Stage24-lähetysten sarjaa
Iiro Rantalan ja Minna Lindgrenin itsepetoksen, huijaritohtorien ja addiktioiden kerrostama Pikaparantola tarjoaa vastauksia ja hoitoa nykyajan neurooseihin omintakeisella otteella. Hulvaton oopperakomedia palaa katsottavaksi Stage24-palveluumme torstaina 25.2.

Tallenne on Kansallisoopperan esityksestä 2.10.2018 ja se on katsottavissa maailmanlaajuisesti kuuden kuukauden ajan. Rooleissa nähdään muun muassa Johanna Rusanen, Waltteri Torikka, Hannu Niemelä, Päivi Nisula ja Markus Nykänen.

Tässä ei suinkaan ollut vielä kaikki. Tuomme pian lisää esitystallenteita ja suoratoistoja katsottavaksi Stage24-palveluumme. Kerromme tulevasta ohjelmistosta jälleen ensi viikolla.

[Palle]

Pikaparantolan libretto.

https://oopperabaletti.fi/kulisseissa/p ... tps://oopperabaletti.fi/kulisseissa/pikaparantola-libretto/

Linkki on näköjään katkennut. Sen saa näkyviin kopioimalla koko linkin ja liittämällä se osoitekenttään.

Löytyy myös tuolta:

https://oopperabaletti.fi/haku/Pikaparantola/

[Palle]

Ovatko taidelaitokset hyvinvoinnin pikaparantoloita?

https://oopperabaletti.fi/kulisseissa/o ... tps://oopperabaletti.fi/kulisseissa/ovatko-taidelaitokset-hyvinvoinnin-pikaparantoloita/

Pikaparantola parodioi pinnallisen nykyihmisen päämäärätöntä onnellisuuden metsästystä. Roolihahmojen itsetuntemus loistaa poissaolollaan, ja ratkaisu ongelmiin pitäisi löytää helposti ja ennen kaikkea nopeasti.

Pikaparantolan harjoituksia seuratessani tuli mieleeni keskustelu taiteen merkityksestä hyvinvoinnille. Siitä puhutaan paljon muun muassa silloin, kun haetaan lisäperusteita taidelaitoksien rahoitukselle. Ovatko ooppera ja muut taideinstituutiot jonkinlaisia nykyihmisen pikaparantoloita, joissa tarjoillaan asiakkaille hetken heppoista helpotusta, vai voivatko laadukkaat taide-elämykset aidosti ja pitkällä tähtäimellä lisätä ihmisten hyvinvointia?

Vaikka nyt kysymyksen tässä teille lukijoille leikkimielisesti heitinkin, tiedän toki siihen oman vastaukseni. Taideinstituutiot tekevät tahoillaan merkittävää työtä rikastuttaakseen ihmisten elämää. Vaikka taiteen vaikutusta ei kyetä konkreettisilla mittareilla mittaamaan, oopperan esityksissä tunnen sen vaikutuksen selkeästi. Teosten sisällölliset teemat, vaikuttavat taiteilijasuoritukset sekä musiikin ja visuaalisuuden monitasoisuus avaavat aistimme kokemaan syvemmin ja selvemmin.

Täysipainoinen taide-elämys rikastuttaa elämäämme ja kutsuu keskusteluun.
Se luo perspektiiviä ja auttaa jäsentämään ympäristöämme. Kollektiivinen kokemus elävässä esityksessä on arvokasta. Sitä tunnetta haluaa kantaa mukanaan kuin aarretta.

Eli olemmeko pikaparantoloita vai kenties ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa? Emme tietenkään kumpiakaan, mutta oman perustehtävämme rinnalla kuitenkin merkittäviä hyvinvoinnin edistäjiä! Siinä mielessä toki olemme ”pikaparantoloita”, että mielihyvän tunne leviää usein jo alkusoiton aikana. Taide-elämyksen vaikutukset sen sijaan kestävät pitkään.

[Palle]

Juoni
Avioeron partaalla keikkuva pullea Sopraano saapuu ylistettyyn Pikaparantolaan saadakseen paino-ongelmansa kuriin viikonlopussa. Häpeämättömän Parantajan klinikalla Sopraano yllättäen rakastuu rauhaa kaipaavaan Tenoriin. Kun paikalle saapuu vielä Sopraanon aviomies, alkaa ihmissuhdekaruselli, jonka pysäyttämiseen tarvitaan rääväsuista Respaa paljastamaan hävettyjä salaisuuksia. Lopulta jokainen Pikaparantolan asiakas löytää itsestään uusia puolia.

Ihan hauska ooppera ja kotimaista tuotantoa.