Mirri kirjoitti:Hilppa kirjoitti:Mirri kirjoitti: Jos hän olisi tiennyt miten ongelma hoituu, hän tuskin olisi päätynyt luopumiseen.
Tuo on aika vahva väite, koska tuolloinhan hän olisi toiminut väärin antaessaan tieten tahtoen ongelman eteenpäin.
Ongelman antaminen tieten tahtoen eteenpäin oli monin verroin parempi vaihtoehto kuin sen lopettaminen. Tai antaminen jatkua ja pahentua suuressa koiralaumassa.
En maininnut omaa koiraani tämän ketjun lähtökohdaksi, vaan ainoastaan lähtökohdaksi (motivaattoriksi) sille, että olen alkanut miettiä koirien psykopatologiaa ja kiinnostua aiheesta entistä enemmän.
Kuten siteerauksestasi näkyy:Voiko psyykkisesti ongelmainen koira olla neuroottinen, vai luokitellaanko koirien mt-ongelmat aina 'persoonallisuuden' häiriöiksi eli luonnevikaisuudeksi?
Tällainen kysymys putkahti mieleeni omaa koiraani ihmetellessäni.
Jos hän ajatteli arkuusongelman loppuvan kotia vaihtamalla hänellä varmasti silloin on siihen olemassa ratkaisukeinoja ja helpotusta. Koiraa ei kuitenkaan uudessa kodissakaan voi eristää muista koirista kokonaan.
On aika vahvasti johdateltu aloitusviestissä, kun sinä esität asenteellisten kysymyksen, jonka kerrot tulleen mieleesi omaa koiraasi ihmetellessäsi. Ihmettele sinä vaan rauhassa, mutta lähtökohtana luonnehäiriöisyyden tai neuroottisuuden pohtiminen ei ole ratkaisukeskeistä.

