"Tutkija: Ruotsissa koronasta kerrotaan rehellisemmin kuin Suomessa – Meillä epävarmuudesta ollaan hiljaa, jotta auktoriteetti säilyisi
Heli I. Koskinen lähestyy koronaviestintää kielen eli tarkemmin oikeuslingvistiikan näkökulmasta. Hän on havainnut, että Suomessa viesti kerrotaan tyypillisesti passiivimuodossa ja ikään kuin täytenä totuutena.
------
Hän nostaa yhdeksi tyyppiesimerkiksi Karoliinisen instituutin mikrobiologian professori Jan Albertin lausunnon ruotsalaismediassa.
– Totuus on, että ei kukaan, ei kukaan Ruotsissa eikä missään muuallakaan tiedä, mikä on paras strategia, hän totesi Expressen-lehdessä huhtikuussa. Koskisen mukaan Suomessa valitut linjaukset esitetään mieluummin ainoina oikeina ja ikään kuin faktana
– Kansalaisille uskotaan riittävän, kun sanotaan asioiden olevan jollain tavalla. Ei haluta hermostuttaa ihmisiä sillä, etteivät ne viisaammatkaan aina tiedä, Koskinen miettii.
Hän arvelee, että kyse on pitkälti uskottavuuden säilyttämisestä.
– Halutaan pitää auktoriteetti, jotta ihmiset toimisivat suositellulla tavalla.---
Viranomaisyhteistyötä koskevassa aiemmassa tutkimuksessa on käynyt Koskisen mukaan ilmi, että hiljaa oleminen on suomalaisille viranomaisille tyypillistä myös silloin, kun he työskentelevät keskenään.
Saman viestintätavan ilmenemismuoto on myös se, että vaikka esimerkiksi tiedotustilaisuudessa puhuu ministeri tai viranomainen, varsinainen asia kerrotaan usein passiivissa eli ilman aktiivista subjektia. Kansalaisille suositellaan, jotkut velvoitetaan tai liikennettä rajoitetaan.
– Ruotsissa asiaa lievennetään antamalla neuvonantajalle heti kasvot, Koskinen sanoo.
---
Rusko huomauttaa lisäksi, että esimerkiksi Suomessa monet määräysten ja ohjeiden tulkinnat ovat itse asiassa muodostuneet hallituksen tiedotustilaisuuksissa. Tekstin lisäsi viestiin ovat vaikuttaneet esimerkiksi äänenpainot.
---
Yksittäistenkin sanojen valinta ja käyttö on hyvin merkityksellistä. Tutkimuksensa aikana Koskinen ja Rusko keskittyvät erityisesti verbeihin.
– Mikä ero on sanoilla velvoittaa, määrätä ja suositella? Koskinen mainitsee esimerkkinä.
Elävä ääriesimerkki on Suomen rajaliikenne ja kiista siitä, onko kulku esimerkiksi Ruotsiin yksiselitteisesti ollut kielletty vai onko kyseessä suositus.
Ristiriitoja on aiheuttanut myös sana karanteeni. Virallisella tasolla se tarkoittaa viranomaismääräykseen perustuvaa tilannetta: siinä ihminen asetetaan valvottuun paikkaan, josta hänen on mahdoton poistua ympärivuorokautisen valvonnan ohi.
Koronakriisin aikana teksteissä ja puheissa karanteeniin ovat kuitenkin sekoittuneet esimerkiksi kotikaranteeni ja karanteenin kaltaiset olosuhteet ilman niiden määrittelyä.
Esimerkiksi maaliskuussa hallitus ilmoitti, että "yli 70-vuotiaat velvoitetaan pysymään erillään lähikontakteista muiden ihmisten kanssa mahdollisuuksien mukaan." Koskinen huomauttaa, että virkkeessä on jo sisäinen ristiriita.
Lopputulos on ollut vähintään epäselvä erityisesti velvoitteen ja vapaaehtoisuuden välillä, minkä myös hallitus on sittemmin myöntänyt."
https://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/49606 ... &utm_term=%%%3dv(%40title)%3d%%%e2%80%8b&utm_id=36052%e2%80%8b&sfmc_id=6132100