Vanhus hoivakodissa

[Mirri]

Yle 12.5.2020.

Analyysi: Vanhus viettää hoivakodissa noin kaksi vuotta – onko loppuelämän eristämisessä järkeä?
Erikoistoimittaja Tiina Merikanto avaa kolmella näkökulmalla, kuinka viheliäinen kysymys iäkkäiden eristäminen on.

Koronaviruksen aiheuttamat rajoitukset ympärivuorokautisessa hoidossa herättävät tällä hetkellä monessa kiihkeitä tunteita – puolesta, vastaan ja jostain siltä väliltä.
Rajoitukset ovat gerontologian professorin Marja Jylhän sanoin tyypillinen esimerkki siitä, että hyvää tarkoittavilla yhteiskunnallisilla päätöksillä saadaan aikaan paitsi hyviä ja tarkoitettuja, myös huonoja ja tarkoittamattomia seurauksia.

Seuraavassa kuvaan rajoitusten aiheuttamaa tilannetta hoivakodin johtajan, vanhan ihmisen ja omaisen näkökulmasta. Rajoitukset näyttäytyvät ainakin jonkin verran erilaisilta, siitä riippuen, kenen kannalta niitä katsoo.
Tekstin kolme näkökulmaa auttavat ehkä ymmärtämään sitä, miten viheliäisen ja vaikeasti ratkaistavan ongelmavyhdin koronavirus on ympärivuorokautiseen hoitoon synnyttänyt.
***

https://yle.fi/uutiset/3-11346050

[Mirri]

Mielestäni Tiina Merikannon pohdiskelua voidaan soveltaa myös esimerkiksi kehitysvammaisten tai mielenterveyskuntoutujien tehostettuun palveluasumiseen. Niihin ihmisiin, jotka elävät hoitokodeissa vaikkei ikä edellyttäisi.

[ip-banni]

Mielestäni tuossa artikkelissa puhuttiin aika paljon kuolemasta ja siitä, että se on kohtapuolin tulossa.
Ja mielestäni kehitysvammaisetja mt-sairaat eivät ole hoitokodeissa siksi, että olisivat kohta kuolemassa vaan heillä jatkuu elämä vielä vuosikausia koronan jälkeenkin. Vaikka omainen kuinka toivoisi heidän kuolemaa. Minusta aika halveksivaa sotkea tuohon juttuun muita kuin vanhuksia.

[Mirri]

Halutessaan asian voi nähdä noin kuin sanoit.
Toisaalta koska joillakin elämä hoivakodissa jatkuu vuosia ja vuosikymmeniä, on eristäminen määräämättömäksi ajaksi heidän osaltaan vielä arveluttavampaa ja ennen kaikkea vahingollisempaa verrattuna lähellä kuolemaa eläviin vanhuksiin. Koronan jälkeiseen elämään pitäisi olla voimia, joten psyykkinen kunto ei saisi tiukassa eristyksessä päästä kovasti romahtamaan.
Mutta milläs siltä romahdukselta vältytään, jos hoivakodissa joutuu elämään kuin suljetulla osastolla ties miten pitkään? Suljetulla osastolla sentään hoitoajat pyritään pitämään mahdollisimman lyhyinä, mutta tämä eristyshän jatkuu kuukaudesta toiseen.

Tosin Lapista kuului huhuja, että siellä vanhusten hoivakoteihin jo pääsisi vierailemaan, kunhan suojauksesta huolehditaan. Toivottavasti sama asia pätee myös muissa hoivakodeissa; tiukka eristys olisikin loppumassa.

[eea]

Mielestäni tuossa artikkelissa puhuttiin aika paljon kuolemasta ja siitä, että se on kohtapuolin tulossa.
Ja mielestäni kehitysvammaisetja mt-sairaat eivät ole hoitokodeissa siksi, että olisivat kohta kuolemassa vaan heillä jatkuu elämä vielä vuosikausia koronan jälkeenkin. Vaikka omainen kuinka toivoisi heidän kuolemaa.

Tuossa on pala totuutta. Mt-sairaat elävät huomattavasti vähemmän aikaa kuin ns. tavalliset mutta jos vaikka vakavasta mielenterveyssairaudesta kärsivät päätyisivät hoitokotiin keskimäärin 25-30 vuotiaina ja eläisivät siellä 30 vuotta niin heidän kuluttama aikansa on silti kymmenkertainen vanhuksiin nähden.