Itse olen ekaa ikäluokkaa jolle opetettiin ns. tyyppikirjaimet perinteisen kaunokirjoituksen sijaan. Motorisen kehityksen häiriöni (F82) on synnynnäinen ja vaikuttaa myös käsialaani. Käsialassa olen saanut tukiopetusta, mutta se on silti hyvin epäselvää. Lukiossa kirjoitin vielä kaunoa, mutta äitini neuvosta aloin yliopistossa tekemään muistiinpanoni ja tenttivastaukseni tekstauksella, koska siitä saa sentään joten kuten selvää. Kirjoitan paljon käsin edelleen, tosin usein käy niin, että en välttämättä saa jostain vanhasta muistilapustani mitään selvää, vaikka olen sen itse kirjoittanut. Esim. lyijykynää puristan kovaa ja kirjoitan voimalla paperille, joten käytän tavallisia lyijykyniä (vahvuus H tai F) ja kuulakyniä, joista hienoimmat ovat olleet lahjaksi saamani Parker Jotter ja Pierre Cardin.
Nykyisin käytössäni on Faber-Castellin vihreitä lyijykyniä ja kuulakynistä Ballografeja ja Pentel ja Uniball Jetstream.
Lisäksi kerään kyniä vaalikojuista.
Mainittakoon vielä, että viimeisin psykiatrini kirjoitti selkeämpää käsialaa kuin minä, vaikka aina sanotaan, että lääkäreillä on huono käsiala.
Tosin eräs haaveammateistani oli kyllä psykiatri, mutta minusta tulikin potilas ja Hum.kand.
Ja kypsyyskokeessakin kirjoitettiin käsin essee tms. kandityön aiheesta ja läpi meni, joten oli käsialani ainakin yliopistolle ok.
Kirjoitan muuten tosi kookkaita kirjaimia. En tiedä onko syynä huono näköni (erityisesti vasemmassa silmässä) vai suuri egoni. Ehkäpä molemmat.
