Kirjoittaja Valkosiipi » 04.12.2019 13:41
Kun lapseni miettivät teini-ikäisenä tulevaa koulutustaan, minä paukutin heille, että työ on asennekysymys, ei se niin tarkkaa ole mitä lähdette opiskelemaan, jos koulutus edes vähän kiinnostaa. Jos pitää silmät auki, melkein millä tahansa koulutuksella saa viilattua ja lisäopiskeltua itselleen unelmatyön. Jos asenne taas on pielessä, mikään unelmakoulutus ei tuo mukanaan kiinnostavaa työtä. Minun oppini taisivat mennä perille tai sitten on kyseessä sattuma. Kumpikin jälkikasvustani on tehnyt paljon suoristusliikkeitä sekä työssä että koulutuksissaan ja tällä hetkellä kummallakin on itsensä arvioima unelmaduuni. Tavallaan kutsumusammatti, koska kumpikin tuntee että ovat löytäneet suoristusliikkeiden kautta oman, juuri itselleen sopivan ja itseä innostavan paikan työelämässä, josta sitten kehittävät itseään.
Minusta ammatti on kutsumusammatti vasta sitten kun ihminen on työtä tekemällä todennut että työ on juuri sitä mitä haluaa tällä hetkellä innostuneesti tehdä ja joka sopii itselle.