Kulttuurimarxismi, Frankfurtin koulukunta ja Freud

[Palle]

Kulttuurimarxismi vaikuttaa nykyään vahvasti vihervasemmistossa, feminismissä ja yliopistojen sukupuolen tutkimuksessä. Voidaan jopa väittää, että meillä on kulttuuromarxistinen hallitus. Tosin Kepun mukanaolo on siinä pieni kauneusvirhe.

Tiesin, että kulttuurimarxismi perustuu Marxin teorioihin, mutta Freudin osuus oli pieni yllätys.

Frankfurtin koulukunta, usein myös Frankfurtin kriittinen koulukunta on Max Horkheimerin 1930-luvulla aloittama filosofinen ja yhteiskuntateoreettinen koulukunta, jonka keskeisiä edustajia Horkheimerin ohella olivat Theodor Adorno, Herbert Marcuse, Erich Fromm, Leo Löwenthal ja Friedrich Pollock. Myöhemmin johtaviksi teoreetikoiksi ovat nousseet Jürgen Habermas ja Axel Honneth. Koulukunnan keskeisiä taustavaikuttajia olivat esimerkiksi Karl Marx ja Sigmund Freud, joiden ajattelua he yhdistelivät omiin teorioihinsa.[1]

Valtiotieteen professori Paul Kengorin mukaan koulukunnan edustajista Herbert Marcuse ja Erich Fromm olivat myös kulttuurimarxilaisia. "Seksuaalimarxisti" Marcuse oli myös Yhdysvaltojen yliopistokampusten 1960-luvun uuden vasemmiston guru. Kengorin mukaan kulttuurimarxismi tarkoittaa lähinnä marxismin soveltamista kulttuurisiin tavoitteisiin, mutta jotkut antisemitistit käyttävät termiä juutalaisen salaliiton merkityksessä, vaikka vain häviävän pieni osa kulttuurimarxilaisista on juutalaisia. Koulukunta ei silti luonut kulttuurimarxismia, vaan sen pioneeri oli Antonio Gramsci.[2]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Frankfurtin_koulukunta

[Rakkaussoturi]

Mä opiskelin noiden teorioita yleisessä kirjallisuustieteessä ja muistaakseni noit sanottiin postmarxisteiks myös. Kaikkien "jäsenten" ajatusrakennelmat eivät todellakaan pohjautuneet Marxin teorioihin jne.
Itse asiassa jo lukiossa luin paljon Erich Frommia Panu Rajalan Enkeli tulessa-muistelmien inspiroimana(muistelma vaimosta, joka siis luki tota Frommia ym. opintojaan varten: teologiaa ja juridiikkaa siis, joista jälkimmäisestä loppututkinto).
Yliopistoaikoinani toi postmarxismi ei ollu in, ku siihen erikoistuneet proffat oli eläkkeellä jo, mutta niitä sukupuoli- ja seksuaalisuusjuttuja kyllä jauhettiin tosi paljon.
Theodor Adornoa, Walter Benjaminia, Roland Barthesia, Jacques Derridaa, Jürgen Habermasia ym. luin mm. tutkielmiani tai esseitäni varten, mutta juuri mitään en ny lukemastani 11 vuoden päästä opinnoistani muista, mutta raskasta luettavaa ja suuria kysymyksiä.
En suosittele, jos on jo valmiiks kuitti tai on mielen ongelmia. Noilla saa kyllä nuppinsa sekaisin nopeesti (ja itte kun luin noita teoksia siis suomeksi, saksaksi ja enkuksi). Ranskaahan en juuri osaa, enkä ole ajatellut opetellakaan. Ymmärrän sitä hieman kiitos yleisen kielitieteen kurssien ja Euroviisu-fanituksen.