Vaikeaa aikuisen lapsen kanssa?

[Psykopatologia]

Vaikeaa aikuisen lapsen kanssa? https://areena.yle.fi/1-50214435 (53:37)

Tiuskimista, syyttelyä, ovien paiskomista, soittoihin vastaamatta jättämistä. Normaalia käytöstä teiniltä. Mutta entä aikuiselta lapselta? Mitä kaikkea vanhemman pitää sietää aikuiselta lapseltaan? Onko vanhempi ikuisesti syytettynä lapsen mahdollisista vaikeuksista?

”Mitä aikuisen lapsen ja vanhemman kohtaamisissa tapahtuu, kun kanssakäymistä varjostavat toistuvat riidat, viileä etäisyyden pito tai tukkoinen riippuvuus?” kysyy psykologi ja psykoterapeutti Hannele Törrönen uudessa kirjassaan Väärin rakastettu?

Aikuisen lapsen ja vanhemman välinen suhde on vaikea aihe käsitellä. Kyse on kahdesta aikuisesta, mutta suhde ei kuitenkaan koskaan voi olla täysin ilman painolastia oleva tavallinen suhde. Molemmat osapuolet laahaavat menneisyyttä mukanaan, ja väärinkäsitykset ja vanhat kaunat saattavat leimata kanssakäymistä vuosikymmeniäkin myöhemmin. Traagisimpia ovat tapaukset, joissa aikuinen lapsi estää vanhempaansa tapaamasta lapsenlapsiaan.

Usein hankalan suhteen pohjimmainen kysymys liittyy kelpaamisen tunteeseen. "Olenko ollut sinulle riittävän hyvä äiti?” ”Kelpaanko sinulle lapsena?”
Sari Valton vieraina ovat psykoterapeutti Hannele Törrönen sekä ”Kaija”, joka puhuu omasta kasvunpaikastaan aikuisten lasten äitinä.

Lähetykset Sarja Sari Valto

[Psykopatologia]

https://www.adlibris.com/fi/kirja/vaari ... 9523540941

[Psykopatologia]

Perjantai 8.11.2019 klo 21.05 - 21.45.

[Hilppa]

Perjantain studiossa Ella Kanninen ja Hannele Törrönen.

Mukana filminpätkä miehestä, joka rakensi mummonmökin omakotitalonsa tontille ja jossa ensin hoiti anoppinsa ja johon tämän kuoltua otti äitinsä asumaan. Viehättävä tarina. Äiti oli lievästi dementoitunut vaskulaarista dementiaa sairastava. Arki tuntui sujuvan vielä kohtuullisen mukavasti, mutta tietenkin sitoutumista vaativa ratkaisu. Ja ennen kaikkea puitteet olivat loistavat, otollista esitellä. Vaikka noinkin voi nähdä, pojan ja äidin väliltä kuvastui aito välittäminen. Aina elämä ei mene noin, ja vaikka olisikin mahdollista järjestää erilainen ratkaisu, harva siihen tulee ryhtyneeksi.

Ensin Ella Kannisen haastattelu. Tyypillistä "siloteltua YLEä". Haastateltavana tytär, jolla pelkkää hyvää omassa lapsuudessaan ja vanhemmissaaan. Hyvä, että jollain on noinkin. Sitten loppuvaiheessa haastattelua Ellakin myöntää, että ei ajattele (tai ehkä uskalla ajatella) sitä vaihetta, mikäli vanhempi tulisi huonoon kuntoon ja millaista tulee olemaan se, kun hän joutuu lunastamaan lupauksensa vanhempiensa huolehtijana. Todennäköisesti kuitenkin niin, että hyvät välit toimivat pohjana onnistuneelle hoitosuhteelle siinä vaiheessa, kun vanhempi tarvitsee apua.

Törrösen osuudessa otetaan esille senioriasuminen ja se, että ne, joilla on lapsia, eivät välttämättä halua heidän hoitoonsa. Halaistua sanaa ei mainita heidän vanhuudestaan, joilla ei ole lapsia lainkaan.

[Mirri]

... Todennäköisesti kuitenkin niin, että hyvät välit toimivat pohjana onnistuneelle hoitosuhteelle siinä vaiheessa, kun vanhempi tarvitsee apua.
Törrösen osuudessa otetaan esille senioriasuminen ja se, että ne, joilla on lapsia, eivät välttämättä halua heidän hoitoonsa. Halaistua sanaa ei mainita heidän vanhuudestaan, joilla ei ole lapsia lainkaan.

Olen samaa mieltä hyvien välien merkityksestä aikuisen lapsen joutuessa/päästessä vanhempiensa hoitajaksi. Vain hyvin hoidettu lapsi kykenee aikuisuudessaan tekemään saman vanhemmilleen. Luulen, että sama juttu on suhteessa appivanhempiin; hyvät ja läheiset välit (appivanhempien tarjoama 'hoito' ja huolenpito) auttavat aikuista 'appilasta' tahtomaan ja jaksamaan heidän tarvitessaan hänen tukeaan ja huolenpitoaan.

Ohjelma kai käsitteli aikuisten lasten ja heidän vanhempiensa suhdetta, joten lapsettomien vanhusten jättäminen huomiotta on ihan ymmärrettävää ja perusteltua.

[Hilppa]

Ohjelma edusti YLEn poliittisesti korrektia linjaa, joka oli peittelevän myötämielinen valtaapitävien linjauksille. Valittiin Ella markkinoimaan Italian mallia, jossa vanhukset hoidetaan pääosin kotona. Ella ei kuitenkaan kertonut, kuka hoitaa vanhukset Italiassa sitten, kun pisi ja kakki tulee mammalta ja papalta pöksyyn eikä kumpikaan enää kykene kannattelemaan itseään edes D-tuolissa. Todellisuudessa tuolloin Italiassa keskiluokkainen perhe palkkaa (jos kykenee) paperittoman maassa laittomasti oleskelevan siirtolaisen hoitamaan vanhustaan. Kaikki tämä ohjelman lässytys esitettiin meille, jotka asumme maassa, jossa mummot ja papat myytiin juuri vastikään vähinten tarjoavalle. Tarkoitus oli ilmeisesti muistuttaa, että luo lapseen hyvä suhde, niin hän hoitaa sitten sinua, kun tulee aika.

Kuinka realistinen vaihtoehto on hoitaa myöhäisvaiheen vaikeasti dementoitunut vanhus itse kotonaan ja samalla huolehtia omasta pysyvyydestään ja kelpoisuudestaan työmarkkinoilla? En usko, että kovinkaan moni kykenee. Varhaisvaihettaan elävää dementoitunutta on mahdollista hoitaa kotona ja luoda hänelle mukavat puitteet ja ennen kaikkea lisätä hänen turvallisuuden tunnettaan. Voi olla suurta elämänrikkautta molemmille osapuolille. Perustana on elämänaikaisesti luodut hyvät välit ja ihmissuhde. Tilanteen vaikeutuessa vanhuksen kunnon huonontuessa on useimmiten kuitenkin turvauduttava yhteiskunnan turvaverkkoihin.