"Maija Palmer: Nettiraivoa kissoista
Sosiaalisessa mediassa ei kannata puhua kissoista. Siitä seuraa melkein aina vain ikävyyksiä.
Jotenkin kissan ja internetin yhdistelmä saa ihmiset hulluksi. Ensin oli kissa-meemit: muuten aivan täysjärkiset ihmiset hurahtavat tuntikaupalla katsomaan lihavia, kärttyisen näköisiä, pianoa soittavia tai muuten vaan geneettisesti poikkeavia kissaeläimiä.
Myös piirretyt kissat, Pusheen ja Nyan cat, ovat saavuttaneet käsittämättömän suosion. Ja sitten syntyivät "kryptokittyt" – kryptovaluuttojen ehkä kummallisin ilmentymä, jossa elektronisia kissakuvia kerätään, ja harvinaisista maksetaan satoja tuhansia euroja, oikeata rahaa.
Mutta ennen kaikkea kissaihmiset ovat internetissä hullun vihaisia.
Kerron kaksi hiljattain tapahtunutta tositarinaa naapurustomme Facebook-ryhmästä. Tämä ryhmä on todella näppärä – siellä on ilmoituksia koulun myyjäisistä, etsitään puistosta löytyneen lompakon omistajaa ja pyydetään ruohonleikkuria lainaksi. Siellä myös usein etsitään kadonneita lemmikkejä.
Ystäväni kyseli siellä kadonnutta kissaansa. Hän selitti olevansa erityisen huolissaan, sillä kissa oli raskaana ja oli saattanut karata jonnekin synnyttämään. Heti rapsahti nuhteita vastaukseksi. “Kuinka olet päästänyt kissasi raskaaksi? Etkö ymmärrä kuinka vastuutonta on jättää kissa steriloimatta?”
Ystävä rupesi naputtelemaan vastausta, selittäen, että kissa oli itse asiassa yllättävä teiniraskaustapaus, juuri tuolla sterilointimatkalla eläinlääkäri olikin huomannut kissan olevan jo pieniin päin. Ennen kuin hän oli saanut vastattua oli tullut jo monta haukkua lisää. Tuskinpa oikea teiniraskaus olisi herättänyt enemmän yhteiskunnallista paheksuntaa.
Joku halusi tietää oliko hän kissankasvattaja joka rääkkäsi eläimiä pakottamalla ne tuottamaan pentueen toisensa jälkeen. Aikoiko hän myydä kissanpennut? Joku muu rupesi esitelmöimään Kreetan kissa-ongelmasta – kun siellä juuri ei steriloitu kissoja ja niinpä niitä oli nyt iso liuta kaduilla, hoitamatta ja kurjissa oloissa.
Mainos (Teksti jatkuu alla)
Ystäväni lupasi lahjoittaa Kreetan kissanpelastussäätiölle jahka saisi oman kissapulmansa ratkottua. Kukaan ei ilmoittanut nähneensä kaverini kissaa.
Toissaviikkona toinen tuttu, nuori kolmen lapsen äiti, löysi talonsa edessä liikuntakyvyttömän kissan. Hän pelkäsi kissan loukkaantuneen auto-onnettomuudessa, ja otti tämän sisälle, antoi kissalle juotavaa ja soitti eläinlääkärille.
Hän kyseli myös naapuruston Facebook-sivuilla kissan omistajaa. Taas tuli palautetta – usein ristiriitaista. Kissa piti välittömästi viedä hoitoon. Kissaa ei missään nimessä saisi siirtää. Ja ei kai sille vaan ollut annettu maitoa?
Satojen eri ohjeiden ja moitteiden lomassa varsinaisen kissanomistajan viestit jäivät nuorelta äidiltä aluksi näkemättä ja hän oli jo ehtinyt viedä kissan eläinlääkäriin kun eläkeikäinen omistaja ilmaantui. Tämä suuttui hoitomenetelmästä ja rupesi Facebookissa haukkumaan perheenäitiä niin julmin sanankääntein, että tämän aviomiehen oli lopulta pyydettävä sivuston moderaattoreita puuttumaan asiaan. Perheenäiti oli siinä vaiheessa niin järkyttynyt ettei kyennyt itse vastaamaan.
Moderni sähköinen viestittäminen on herättänyt kaikenlaisia mörköjä – äärioikeistoryhmiä, kiihkoislamilaissivustoja, naisvihaa tihkuvia hakkeriyhteisöjä. Aiheitten kirjo, josta sosiaalisessa mediassa ei voi keskustella järkevästi, kasvaa koko ajan: ilmastonmuutos, brexit, imetys, Obama, Trump, rokottaminen. Netissä julistetaan uskontoa ja tehdään tappouhkauksia. Mutta kukaan ei ole netissä niin vihainen kuin kissaihminen."
Twitter:@maijapalmer
Kirjoittaja on Financial
Timesin toimittaja Lontoossa.
https://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/ ... +kissoista

