Lääkärin ja depressiohoitajan välissä

[eea]

Kun masennukseni oli tuossa pahempi aloitettiin venlafaxin ja uusi omalääkärini - söötti kolmekymppinen virolaispimu - haluaa että käyn depressiohoitajan luona. Hän on ilmaissut toiveensa jo niin monta kertaa että arvaan että kontrolliajalla jossa katsotaan lääkitystä tulisi sanomista jos en olisi vieläkään soittanut sinne. No, tänään soitin ja keskustelu meni suunnilleen näin.

e: xxx sotu 000
hoitaja: Okei. Hmm. Näyttäis siltä että sä olet kärsinyt tuosta masennuksesta jo pidempään eikä tää ole ensimmäinen kerta taikka edes toinen?
e: nii
hoitaja: En halua olla ilkeä mutta sä et varsinaisesti kuulu mun kohderyhmääni.
e: Joo no lääkärin takia mä soitinkin kun se haluaa että mä kävisin. Sanoisit sit tuon saman sille lääkärille!
hoitaja: *nauraa* Arvaa vaan kuinka monta kertaa olen sanonut mutta jotkut ei vaan ymmärrä taikka halua ymmärtää! Hmm. Okei, kai mä voin sut kerran ottaa vastaan mutta se menee juhannusviikolle...

Masennuksenikin on jo hellittämässä mutta ei tuon puhelinkeskustelun aiheuttaman huippuelämyksen vuoksi. Jotenkin tuli tunne että tulee kohdelluksi kuin roskaa jonain kroonikkotapauksena jota on kenenkään turha edes tavata kun se on täysin hyödytöntä. Aivan kuin mä olisin vaatimassa itselleni jotain etuja jotka ei mulle kuulu vaikka vaan tunnollisesti yritän noudattaa lääkärini toivetta. Voiko tuosta edes valittaa minnekään?

[logia]

Jos olisit itse sanonut toivovasi päästä keskustelemaan hänen kanssaan, niin ehkä hän olisi voinut joustaa ja olisit päässyt puhumaan ongelmistasi. Se oma motivaatio on tärkein.

[Hilppa]

Mitä tarkoittaa "kohderyhmääni"? Markkinointitermi.

[logia]

Ja muuten, yleensä hoitoon hakeutumisessa on erilaisia hankaluuksia hoitotahonkin puolelta. Jos ei itsekään oikein apua halua, tai osaa vaatia, niin harvoin mitään tarjotaan. Potilaita kun riittää muutenkin. Karu totuus.