Hoitoon pääsystä

[jupe]

"TERVEYS | TS-LM, Riina Rastas | 2.7.2019 8:00
Lääkäri Jonne Juntura hakeutui psykiatriseen päivystykseen, mutta ei saanut heti apua – Puhuu nyt hoitoon pääsyn puolesta

Lääkäri Jonne Juntura joutui opiskeluvuosinaan kokemaan kantapään kautta, millaista on etsiä hoitoa mielenterveyden ongelmiin. Hoitoon pääsemisen ja oireiden tunnistamisen vaikeus hankaloittavat avunsaantia etenkin lievemmissä tapauksissa. Hoitoon ei pääse, vaikka tietoisuus mielenterveydestä kasvaa.

Lääkäri Jonne Juntura sairastui kolmantena opiskeluvuotenaan masennukseen ja ahdistukseen. Ensin alkoivat paniikkikohtaukset, joiden oireita Juntura ei tunnistanut.
– On ihan eri asia lukea oireista kirjoista kuin itse tuntea ne. Koska en tiennyt mikä minulla oli, hankkiuduin psykiatriseen päivystykseen.

Päivystyksessä todettiin, että Juntura oli saanut paniikkikohtauksen. Apua hän ei kuitenkaan heti saanut. Hän sai ajan terveydenhoitajalle julkisesta terveydenhuollosta sekä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:tä.

Odotettuaan vastaanotolle pääsyä muutaman viikon hän koki ikävän yllätyksen.
– Terveyskeskuksessa minulle annettiin vain lääkkeitä, ja YTHS:ssä lääkäri olikin korvalääkäri. Kun sain YTHS:ltä uuden ajan, odotin huoneen oven takana, ja lääkäri otti seuraavan potilaan sisään. Siellä oli palvelunohjausongelmia.

Juntura tapasi viisi, kuusi terveydenhuollon ammattilaista ennen kuin sai apua. Jokaisen käyntikerran välillä aikaa vierähti muutama viikko.
– Tuntui siltä, että vastuu jätettiin minulle. Kukaan ei tiennyt mitä tehdä. Kontaktin luominen oli iso ongelma.

Aina ei riitä edes itsemurhayritys

Viime eduskuntavaaleissakin mielenterveys-teemalla kampanjoineen Junturan mielestä mielenterveydestä puhutaan ja tiedetään aikaisempaa enemmän, mutta lainsäädäntö ja konkreettiset toimenpiteet laahaavat perässä.
– Vaikka mielenterveydestä on kirjoitettu ja puhuttu enemmän ja näkyvämmin, ei se ole näkynyt politiikassa. Tilanne on suoraan sanoen kestämätön.

Mielenterveyden keskusliiton MTKL:n kuntoutussuunnittelija ja psykoterapeutti Outi Ståhl­berg on havainnut Junturan tavoin, että tietoisuus mielen­terveydestä lisääntyy. Hoitoihin on silti vaikea päästä. Etenkin, jos on varaton tai oireet ovat lieviä.
–  Joskus ei edes yksi itsemurhayritys riitä. On mielenkiintoinen kysymys, mitä voisi tehdä, kun tulee ne ensimmäiset oireet. Säästäisi varmasti yhteiskunnan varojakin, jos toimisi heti.

THL:n tutkimusprofessori ja mielenterveysyksikön varapäällikkö Timo Partonen esittää hieman eri näkökulman siihen, ettei lieviä tapauksia hoideta.
– Ihmiset eivät hakeudu hoitoon tarpeeksi aikaisin. Oireita ei tunnisteta, ja sitten kun hakeudutaan hoitoon, joudutaan työkyvyttömyyseläkkeelle.
”Ei kukaan kehu sillä, että murtunut luu parani ilman kipsiä. Miksi avun hakeminen mielenterveydellisistä syistä ei ole yhtä normaalia?” Jonne Juntura kysyy.
Vähättely satutti

Jonne Juntura ajoi mielenterveysasioita viime vuonna Suomen YK:n nuorisodelegaattina. Hän arvioi, että sekä oireiden havainnoinnin että avun saamisen vaikeus johtavat mielenterveyshäiriöiden kehittymiseen vakavammaksi.
–  Se on kaksiteräinen miekka. Toisaalta oireita on vaikea itse havainnoida, mutta jos taas havaitset oireet, et saa apua, sillä et ole tarpeeksi sairas.

Lievien oireiden hoitamista voi estää ajatus, että ihminen on joko sairas tai terve. Tällöin mielenterveyttä tarkastellaan lääkärin apuna käyttämän diagnoosin perusteella.
– Mielenterveys ei ole on–off-asia. Mielenterveydessä on kyse skaalasta, jolla ihminen liikkuu. Vaikka olen kuntoutunut sairastumiseni jälkeen kaksi vuotta sitten, on minulla edelleen välillä aikoja, jolloin ahdistus on pahentunut, Juntura kertoo.

Jos oireet ovat lieviä ja diagnoosin saaminen sekä hoitoon pääsy epävarmaa, saattaa ihminen nähdä, että on parempi olla hakematta apua. Myös stigma eli häpeäleima saattaa pelottaa.

Stigma voi näyttäytyä monella eri tavalla. MTKL:n Outi Ståhlberg kertoo, että vieläkin voi kuulla ihmisten rinnastavan mielen häiriötä sairastavat mielisairaisiin.
– Kyllä sitä vieläkin kuulee, että ihmiset päivittelevät, kun sukulainen sairastuu masennukseen, että ”ei meidän suvussa ennen ookaan hulluja ollut”.

Juntura ei ole saanut osakseen näin radikaalia kohtelua. Ikävintä on ollut vähättely.
– Välillä ei otettu vakavasti. Minulle sanottiin esimerkiksi, että ”sinulla on noin siistit vaatteet, et voi olla masentunut”.

”Omin voimin sinnitellään liian pitkään”

Julkinen puhe mielenterveydestä ja sen häiriöistä vähentää stigmaa. Esimerkiksi julkisuuden henkilöiden avoimella asenteella omaan sairauteensa on ollut keskustelua normalisoiva vaikutus.

Avoimesti mielenterveydestä puhuvan Junturan mielestä kenenkään ei silti pitäisi puhua ongelmistaan julkisesti, jos se ei tunnu itsestä järkevältä. Tärkeintä on, että jokaisella olisi ainakin yksi läheinen, jolle puhua.

Hän ei itse pelkää stigmaa. Sen pelossa ei kannata jättäytyä hoidosta.

Juntura sanoo, ettei hoitoon kannata olla menemättä myöskään siksi, ettei sitä välttämättä heti saa.
–  Vaikka systeemi ei aina toimi parhaalla tavalla, kannattaa silti hakea apua. Ei kukaan kehu sillä, että murtunut luu parani ilman kipsiä. Miksi avun hakeminen mielenterveydellisistä syistä ei ole yhtä normaalia? Omin voimin sinnitellään yleensä liian pitkään.

Kesä on kriisien sesonkiaikaa

Mieli Suomen Mielenterveys ry:n kriisikeskustoimintojen johtaja Outi Ruishalmekertoo, että kesäisin tulee muita vuodenaikoja enemmän kriisipuheluita. Tämä johtuu muun muassa siitä, että monet muut paikat ovat kiinni esimerkiksi juhannuksesta heinäkuuhun.
– Mielenterveyspalveluiden kiinniolo ei yksinään vaikuta puheluiden määrään. Puheluita riittää myös aina säistä huolimatta. Kesälomien jälkeen perheen ja parisuhteen tilanteet kärjistyvät, ja sitten haetaan apua.

Mitä varten mielenterveyspalveluista supistetaan kesäisin?
– Yleensä siksi, että terapeutit ovat lomalla. Esimerkiksi psykiatriset poliklinikat ovat kiinni.

Tämän vuoksi kriisiaopuun soittaa kesäisin psyykkisistä häiriöistä kärsiviä, joita ei pystytä muualla lomien vuoksi hoitamaan.
– Kriisipuhelin on tarjottu vaikeassa elämäntilanteessa oleville terveille ihmisille, mutta kesällä autamme myös psyykkisistä häiriöistä kärsiviä.

Miten tulee toimia, jos tarvitsee kesällä apua?
– Meillä on kriisipuhelin, mutta on olemassa myös muita auttavia puhelimia. Esimerkiksi kirkolla on auttava puhelin.

Lisäksi tarjolla on erilaisia chat-palveluja. Mielenterveysseuralla on nuorille suunnattu Sekaisin-chat ja aikuisille suunnattu Solmussa-chat.
– Sekaisin-chat on ollut nyt kolme vuotta käytössä ja osoittautunut tosi suosituksi. Siellä on valtavat jonot ja vain noin joka viidenteen viestiin pystytään vastaamaan.

Järjestöpuolella on 22 kriisikeskusta, joista osa on auki ympäri kesän.
– Niihin voi hakeutua, jos haluaa keskustella kasvotusten. Lisäksi julkisella sektorilla on esimerkiksi perheneuvojan ja psykiatrin palveluita. Psykiatrille pääsemiseksi pitäisi tosin olla diagnoosi, Ruishalme sanoo.

Sanastoa

Mielenterveys: Terveyteen kuuluva, mieleen keskittyvä ala. Hyvinvoinnin tila, jossa ihminen pystyy selviytymään elämän haasteista, työskentelemään ja ottamaan osaa yhteisönsä toimintaan sekä näkemään omat kykynsä.
Mielenterveyden häiriö: Yleisnimike hyvin eri tavoin näyttäytyville psykiatrisille häiriöille. Diagnosoitava oireyhtymä, jossa on kliinisesti merkittäviä psyykkisiä oireita, jotka aiheuttavat kärsimystä tai haittaa. Luokitellaan oireiden ja vaikeusasteen mukaan.
Mielisairaus: Psykoosi. Todellisuudentajun vakava häiriintyminen, joka ilmenee harhaluuloina tai aistiharhoina. Moniin psykoosisairauksiin liittyy kognitiivisten toimintojen muutoksia.
Diagnoosi: Lääkärin tekemä ja lääketieteelliseen tietoon perustuva määritelmä terveysongelman, sairauden tai taudin hoitamiseksi.
Älä vähättele tai tee häiriöstä isoa numeroa

Empatia on tärkeää. Ajattele itsesi toisen asemaan. Samaistuminen auttaa ymmärtämään mielenterveyden häiriötä.
Älä vähättele. Myös jatkuva tsemppaaminen ja ”sinullahan on kaikki hyvin” -lauseet voivat lisätä ahdistusta siitä, ettei oikeasti voi hyvin.
Kohtaa ihminen normaalisti. Juttele ihan niin kuin kenen tahansa muun kanssa. Tärkeää on, ettet tee mielenterveydenhäiriöstä liian isoa numeroa. Monesti mielenterveyshäiriötä sairastava haluaa saada ajatukset pois omista asioistaan.
Jos et ole itse kärsinyt mielenterveyden häiriöstä, älä sano, että ymmärrät täysin, mitä toinen tuntee.
Tue ihmistä hänen toivomallaan tavalla. Voit kysyä, haluaako hän puhua häiriöstään. Voit ilmaista olevansa käytettävissä ja tukena, jos hän haluaa joskus puhua.

Lähde: Timo Partonen THL:n mielenterveysyksiköstä, kuntoutussuunnittelija Outi Ståhlberg MTKL:sta, lääkäri Jonne Juntura."