HS - kaikki nuoret miehet ovat psykopaatteja

[ritalin]

Nuoret miehet eivät sitoudu, kun tinderöitynyt seurustelu­kulttuuri tarjoaa aina uuden vaihto­ehdon – Jaakko kertoo, miksi erosi, kun tyttöystävä alkoi vaatia lapsia
Miesten lapsihaaveiden romahtamista selittävät epävarmuus tulevasta, riskienhallinta, pelko ja raskaalta vaikuttava lapsiperhearki, kaksi nuorta miestä kertoo HS:lle. Asiantuntija uskoo, että moni pelkää sydämensä särkymistä.

https://www.hs.fi/elama/art-2000006031739.html


juttu on maksumuurin takana

[ritalin]

Tämä on tämä ainainen väännön aihe ollut 80-luvulla syntyneiden keskuudessa; naisten mielestä kaikki miehet ovat psykopaatteja ja miesten mielestä naiset ovat tekemisissä vain psykopaattisten miesten kanssa. Väitän, että miesten kanta voittaa... Hesari on kuitenkin näköjään mennyt naisten puolelle.

[Psywo]

No sen psykopatian havaitsemiseen parisuhteessa voi mennä jopa kymmeniä vuosia. Varmaan jossain vaiheessa tuntuu, että on sellainen itse (vaikkei olisi).

[Valkosiipi]

Tämä on tämä ainainen väännön aihe ollut 80-luvulla syntyneiden keskuudessa; naisten mielestä kaikki miehet ovat psykopaatteja ja miesten mielestä naiset ovat tekemisissä vain psykopaattisten miesten kanssa. Väitän, että miesten kanta voittaa... Hesari on kuitenkin näköjään mennyt naisten puolelle.

Teidän suunnalla noita psykopaatteja riittää... Olisi kiinostavaa tulla tutustumaan teidän kulmakunnan kahdeksankymmenlukulaisiin ja muuhunkin väkeen. En oikein tapaa noita psyopaatteja missään muualla kuin sinun tarinoissasi. Sinänsä viihdyttäviä tarinoita.

Meilläpäin asuu pääosin taviskahdeksankymmenlukulaisia, joilla on perhehärdelli suurella osalla parhaillaan menossa. Osa toki myös sinkkuja ja lapsettomia pareja, mutta en osaa psykopaatteina heitä pitää. Minä ihailen kahdeksankymmentäluvulla syntyneiden vanhempien tasavertaisuutta ja lämpöä, jolla isät ja äidit osallistuvat lastensa hoitoon.

Hesarikaan tuskin väittää että kaikki nuoret miehet ovat psykopaatteja.

[Psywo]

Psykopaattikin voi kyllä hoitaa "lämmöllä". Tai sitten syödä vaikka sipsiä, kun joku kuolee vieressä.

Tunteet voi olla näyteltyjä.

Jotkut seurustelee. Jotkut ei. Onhan kaikissa hyvät puolensa.

[ritalin]

No sen psykopatian havaitsemiseen parisuhteessa voi mennä jopa kymmeniä vuosia. Varmaan jossain vaiheessa tuntuu, että on sellainen itse (vaikkei olisi).

Varmasti riippuu siitä, kuka on havaitsemassa. Itsellä menee viikosta noin vuoteen havaita psykopaattinen koulukaveri, tai työkaveri. Samoin sukupuolisuhteessa multa menee ehkä viikosta vuoteen ennen, kuin tunnistan psykopaatin. Jotkut eivät pysty näitä tunnistamaan ollenkaan. Nämä asiat riippuvat paljon siitä, mitä tämä havaitsija itse pitää normaalina. Onhan olemassa paljon parisuhteessa henkensä menettäneitä naisia, jotka ovat rajustakin väkivallasta huolimatta uskoneet loppuun asti, että kumppanissa ei ole mitään vikaa, vaan että kaikki vika on itsessä.

[ritalin]

Teidän suunnalla noita psykopaatteja riittää... Olisi kiinostavaa tulla tutustumaan teidän kulmakunnan kahdeksankymmenlukulaisiin ja muuhunkin väkeen. En oikein tapaa noita psyopaatteja missään muualla kuin sinun tarinoissasi. Sinänsä viihdyttäviä tarinoita.

Meilläpäin asuu pääosin taviskahdeksankymmenlukulaisia, joilla on perhehärdelli suurella osalla parhaillaan menossa. Osa toki myös sinkkuja ja lapsettomia pareja, mutta en osaa psykopaatteina heitä pitää. Minä ihailen kahdeksankymmentäluvulla syntyneiden vanhempien tasavertaisuutta ja lämpöä, jolla isät ja äidit osallistuvat lastensa hoitoon.

Hesarikaan tuskin väittää että kaikki nuoret miehet ovat psykopaatteja.

Eiköhän niitä persoonallisuushäiriöisiä näissä sinunkin tutuissasi ole, mutta sinä et vain näe heistä muuta, kuin sen julkisivun. Mielestäni ei kannattaisi kauheasti tuijottaa näihin tasavertaisiin hoitamisiin sun muihin, mitä myös psykopaatit varmasti yrittävät ulospäin esittää.

Hesarin jutussa nuoria miehiä kuvataan sitoutumishaluttomiksi ja väitetään, että nuoret miehet pyörittävät useaa naista kerralla ja elävät hetkessä. Tällainen käyttäytyminen liittyy psykopatiaan, enkä ainakaan itse ole nähnyt muunlaisia tällaiseen sukupuolielämään kykeneviä miehiä, kuin psykopaatteja. Jutussa kuvattu sarjasuhteilu taitaa muuten diagnostisessa mielessä poissulkea kaikki muut persoonallisuudet, kuin B-clusterit.

[Psywo]

No sen psykopatian havaitsemiseen parisuhteessa voi mennä jopa kymmeniä vuosia. Varmaan jossain vaiheessa tuntuu, että on sellainen itse (vaikkei olisi).

Varmasti riippuu siitä, kuka on havaitsemassa. Itsellä menee viikosta noin vuoteen havaita psykopaattinen koulukaveri, tai työkaveri. Samoin sukupuolisuhteessa multa menee ehkä viikosta vuoteen ennen, kuin tunnistan psykopaatin. Jotkut eivät pysty näitä tunnistamaan ollenkaan. Nämä asiat riippuvat paljon siitä, mitä tämä havaitsija itse pitää normaalina. Onhan olemassa paljon parisuhteessa henkensä menettäneitä naisia, jotka ovat rajustakin väkivallasta huolimatta uskoneet loppuun asti, että kumppanissa ei ole mitään vikaa, vaan että kaikki vika on itsessä.

Psykopaatteja on kaikenlaisia.

[Mirri]

...Hesarin jutussa nuoria miehiä kuvataan sitoutumishaluttomiksi ja väitetään, että nuoret miehet pyörittävät useaa naista kerralla ja elävät hetkessä...

Voisitko siteerata tänne Hesarin artikkelista kohdat, joissa kuvataan ja väitetään tuollaista kuin kerroit. En löytänyt niitä.

Haastatellut kaksi miestä kertovat sitoutumishaluttomuudesta, tarkemmin sanottuna haluttomuudesta hankkia lapsia, mutta heidän perustelunsa ovat inhimillisiä ja ymmärrettäviä. Eivät psykopaattisia ollenkaan.

[ritalin]

^Voisitko Mirri kopioida artikkelin tähän ketjuun kokonaisuudessaan, niin voisimme kaikki yhdessä tarkastella tätä artikkelia, eikä vain sen otsikkoa?

[Valkosiipi]

Eiköhän niitä persoonallisuushäiriöisiä näissä sinunkin tutuissasi ole, mutta sinä et vain näe heistä muuta, kuin sen julkisivun. Mielestäni ei kannattaisi kauheasti tuijottaa näihin tasavertaisiin hoitamisiin sun muihin, mitä myös psykopaatit varmasti yrittävät ulospäin esittää.

On minun tutuilleni lääkäri joillekin diagnosoinut persoonallisuushäiriön. Yleensä diagnoosit tulevat puheeksi nimenomaan silloin kun juttu menee syvemmälle kuin vain julkisivuun. Aidon ihmisen vaistoaa. Veikkaan, että jonkun 80-lukulaisen on aika vaikea huijata minua esittämällä hyvää isää, jos hän feikkaa. Olen nähnyt perheitä niin paljon että haistan luultavasti aika luotettavasti isän tavasta puhua perheensä arjesta, onko hän oikeasti siinä sisällä ja läsnä vai esittääkö hän vain.

[Valkosiipi]

^Voisitko Mirri kopioida artikkelin tähän ketjuun kokonaisuudessaan, niin voisimme kaikki yhdessä tarkastella tätä artikkelia, eikä vain sen otsikkoa?

Kyllä se riittää että vastaat ihan vain Mirrin kysymykseen.

[Psywo]

Narsisteistakin sanotaan jossain joskus, että jopa ammattilaisen voi olla vaikea sitä narsismia huomata tosta vaan, niin onko se psykopatia muka niin helposti maallikon havaittavissa. Ei ainakaan, jos vastapuoli on hajonnut. Kyllähän sitä voi joku joskus ihmetellä, että onpa paljon valheita, vähän syyllisyyttä ja katumustakaan ei jotenkin näy ja mitä tapahtuu, jos itken. Mutta että psykopaattinen, oikeasti. Miten voi olla, kun on jollain jossain tunteita tai vaikka jotain oireita, että nekö onkin vaan esitystä.

[Mirri]

Ei ole helposti havaittavissa.

[Valkosiipi]

"Jaakosta mieheltä odotetaan, että tämä käy töissä, menestyy ja tuo suurimmaksi osaksi elannon talouteen. Sen lisäksi pitäisi olla vahva ja vankka kumppanin tukija, empaattinen ja dialoginen puoliso, läsnä oleva herkkä ja hellä isä mutta myös auktoriteetti ja kurinpitäjä.

Olisiko minusta tuohon kaikkeen? Ei tunnu siltä. Ennen oli tavallaan helpompaa. Mainitsemani odotukset ja haasteet ovat toki samoja nykyään myös naisilla."

Lainaus Hesarin linkistä. Kertojana toinen haastatelluista miehistä. Vaatimukset itseä kohtaan on nuorella miehellä sen verran kovat, että ei ihme että ei uskalla hankkia lapsia. Ei psykopaatti tuollaisia pohdiskele.

[Katla]

...Hesarin jutussa nuoria miehiä kuvataan sitoutumishaluttomiksi ja väitetään, että nuoret miehet pyörittävät useaa naista kerralla ja elävät hetkessä...

Voisitko siteerata tänne Hesarin artikkelista kohdat, joissa kuvataan ja väitetään tuollaista kuin kerroit. En löytänyt niitä.

Haastatellut kaksi miestä kertovat sitoutumishaluttomuudesta, tarkemmin sanottuna haluttomuudesta hankkia lapsia, mutta heidän perustelunsa ovat inhimillisiä ja ymmärrettäviä. Eivät psykopaattisia ollenkaan.

tässä kopio

Nuoret miehet eivät sitoudu, kun tinderöitynyt seurustelu­kulttuuri tarjoaa aina uuden vaihto­ehdon – Jaakko kertoo, miksi erosi, kun tyttöystävä alkoi vaatia lapsia
Miesten lapsihaaveiden romahtamista selittävät epävarmuus tulevasta, riskienhallinta, pelko ja raskaalta vaikuttava lapsiperhearki, kaksi nuorta miestä kertoo HS:lle. Asiantuntija uskoo, että moni pelkää sydämensä särkymistä.
Tilaajille

Yhä useampi nuori mies epäröi perheen perustamista. (KUVA: KIMMO TASKINEN / HS)
Annina Vainio HS
Julkaistu: 12.3. 2:02 , Päivitetty: 12.3. 7:21


ASIA oli hiertänyt suhteessa jo pitkään. Nainen tiesi varmasti haluavansa lapsia, mies ei. Se ei ollut eron ainoa syy mutta yksi painavimmista.

Uudellamaalla asuvan korkeakoulutetun Jaakon, 33, kanta omaan jälkikasvuun on yhä epävarma.

”Ei ole suurta halua saada omia lapsia, mutta ei sellaistakaan tunnetta, että en ikinä haluaisi. Ikäni kuitenkin alkaa olla sellainen, että jos lapsia haluaa, pian alkaa olla aika”, hän sanoo.

Suomessa on paljon muitakin Jaakon kaltaisia nuoria miehiä, selviää Väestöliiton tutkimuksista. Niiden mukaan lapsia haluavien 30–34-vuotiaiden miesten määrä on romahtanut 30 prosenttiyksikköä vuosikymmenessä.

Vuonna 2007 heitä oli vielä 65 prosenttia, kun vuonna 2018 vastaava luku oli 35 prosenttia.

HS kertoi kuun alussa, että Helsingin deittailukulttuurissa kukoistaa nyt uusi ilmiö, jossa entistä useampi mies ei ole valmis sitoutumaan suhteeseen kunnolla.

Jutussa kolme korkeakoulutettua sinkkunaista kuvaili nykysuhteita ”häilyväksi hommaksi”.

Mikä nuoria miehiä vaivaa?

SITOUTUMATTOMUUS parisuhteeseen on miehen keino yrittää hallita riskejä, sanoo perhesosiologi ja psykoterapeutti Heli Vaaranen Väestöliitosta.

Hänestä nuoren miehen haluttomuus perheen perustamiseen on normaalia ja loogista riskienhallintaa.

Ihmisen käytös peilaa usein sitä, mitä koko yhteiskunnassa tapahtuu.

”Erokulttuuri on levinnyt kaikkialle. Moni on eroperheen lapsena nähnyt, miten vaikea tilanne on, kun tehdään ensin onnellisesti perhe ja suunnitellaan ja toivotaan kaiken onnistuvan. Ja sitten se ei onnistukaan.”

Vaarasen arvion mukaan moni vaikean eron seurauksia, esimerkiksi tyytymättömiä eroisiä, vierestä seuraava saattaa tehdä päätelmän, että pariutuminen ja perheen perustaminen ovat taloudellinen ja sosiaalinen riski – ja riski myös omille unelmille.

”Jos henkilö ei ole nähnyt esimerkkiä asiallisesta konfliktin ratkaisusta, jäljelle jää vain sotatila. Silloin syyllisiä olemme me aikuiset. Emme ole pystyneet näyttämään, että ero on normaalin elämän aika normaali tragedia, josta voi selviytyä asiallisesti.”

Vaarasen mukaan moni pari riitautuu erotessaan, koska eroa pidetään epäonnistumisena, johon pitää löytää syypää.

Silloin riitaan keskitetään paljon voimavaroja sen sijaan, että lapsille opetetaan, että näinkin voi käydä ja silti selvitä.

”Sydän on hyvin särkyvää materiaalia.”

SITOUTUMISKAMMOSSA voi myös olla kyse puhtaasti pelosta.

”Sydän on hyvin särkyvää materiaalia. Jos nuorella miehellä on takanaan yksi tai kaksi sydämen särkymistä, hän on aivan varmasti kauhuissaan sitoutumisen edessä – niin kuin varmasti naisetkin olisivat”, Vaaranen sanoo.

Mies saattaa niin ikään tuntea epäluuloa koko naissukupuolta kohtaan.

Vaaranen tapaa työssään pariterapeuttina paljon miehiä, jotka pelkäävät petytyksi tulemista. Pelko voi nousta suuremmaksi kuin parisuhteen tarjoama ilo, onni ja rauha.

”Luottamus naissukupuoleen ylipäätään, naisen uskollisuuteen ja toimintaan parisuhteessa voi olla heikko. Silloin jäljellä jää vain pelkoa ja epäluottamusta. Se johtuu omista kokemuksista ja siitä, mitä näkee ja kuulee ympärillään”, Vaaranen sanoo.

Hänen mukaansa tällaisessa tilanteessa parisuhde ei näyttäydy houkuttelevana vaan asiana, joka tuo enemmän riskejä kuin jos elää yksin.

Uskottomuus on Väestöliiton Finsex-tutkimuksen mukaan vähentynyt ja myös uskottomuuteen hyväksyvästi suhtautuvien määrä pienentynyt. Miehillä on enemmän parisuhteen ulkopuolisia kumppaneita kuin naisilla.

TÄHÄN juttuun haastatellut nuoret miehet ovat pohtineet paljon sitä, miksi perheen perustaminen arveluttaa.

Jaakko ja 30-vuotias Tomi korostavat molemmat, että he eivät halua puhua muiden miesten puolesta, koska omat ajatukset tuntuvat melko jäsentymättömiltä.

”En kunnolla tiedä, miksi oma lapsi ei kiinnosta. Yksi suuri tekijä on epävarmuus tulevasta. Työt ovat taas pian katkolla, eikä jatkosta ole mitään tietoa. En myöskään ylipäätään halua heittäytyä impulsiivisesti asioihin”, Jaakko kertoo.

Jaakosta mieheltä odotetaan, että tämä käy töissä, menestyy ja tuo suurimmaksi osaksi elannon talouteen. Sen lisäksi pitäisi olla vahva ja vankka kumppanin tukija, empaattinen ja dialoginen puoliso, läsnä oleva herkkä ja hellä isä mutta myös auktoriteetti ja kurinpitäjä.

”Olisiko minusta tuohon kaikkeen? Ei tunnu siltä. Ennen oli tavallaan helpompaa. Mainitsemani odotukset ja haasteet ovat toki samoja nykyään myös naisilla.”

JAAKKO on nähnyt elämässään tilanteita, joissa vanhempien kaikki henkiset resurssit menevät oman taloudellisen tilanteen ja elämänhallinnan miettimiseen. Se heijastuu helposti lapseen.

”Olen huomannut myös, että lapsen syntymän jälkeen ihmisten elämä alkaa usein pyöriä lähinnä lapsen tarpeiden ympärillä. En ole ihan varma, haluanko sitä tässä kohtaa elämääni. Että valvotaan yöt ja ollaan kiukkuisia.”

Pitkissä parisuhteissa elänyt Jaakko ei allekirjoita ajatusta, että hän haluaisi kokeilla muita vaihtoehtoja yhteen kumppaniin sitoutumiseen sijaan.

”En vain halua olla siinä tilanteessa, että aika ajaa ohi, jumiutuisin yhteen puolison kanssa ja olisimme katkeria vanhuksia.”

UUDELLAMAALLA asuva Tomi on seurustellut nykyisen tyttöystävänsä kanssa yli vuoden ja pitää lapsen hankintaa melko epätodennäköisenä. Yksi syy on yleinen epävarmuus tulevaisuudesta ja maailman tilasta.

”Tuntuisi aika julmalta tehdä lapsi ja todeta, että ’maapallo elää vielä ehkä 50 vuotta’. Pidän lapsettomuutta myös ilmastotekona: meitä vain on liikaa.”

Tomi ei myöskään ole koskaan kokenut olevansa kotonaan lasten kanssa.

HS:n aiemmassa artikkelissa naiset epäilivät, että miehet eivät halua sitoutua, koska Tinderin kaltaiset deittisovellukset luovat mielikuvan, että mahdollisuuksia on rajattomasti.

Tomin mielestä valintojen monimuotoisuus ja määrä voivat osin madaltaa kynnystä jatkaa ”shoppailua”, mutta koko totuutena hän ei sitä pidä.

”Aina on ihmisiä, jotka eivät tyydy siihen, mitä on, vaan haluavat aina jotain uutta. Eikä tarjonnan määrä rajoitu vain Tinderin tyylisiin palveluihin vaan muillekin elämän osa-alueille, kuten omaisuuteen. Miksi ajaa vanhalla autolla, kun uusia tehdään jatkuvasti?”

”Olisiko minusta tuohon kaikkeen? Ei tunnu siltä.”

LAPSETTOMUUS johtuu tutkimusten mukaan harvoin nuorena tehdystä yksittäisestä päätöksestä. Sitä tavallisempaa on, että lastenhankintaa on lykätty eri syistä – ja joskus aika ajaa jahkaajien ohi.

Lapsettomuudella on tutkitusti yhteys parisuhdehistoriaan.

Lapsettomille on tyypillistä joko niin sanottu ikisinkkuus tai eroon päättyneet avoliitot. ”Ikisinkuilla” ei ole lainkaan kokemusta avio- tai avoliitoista, kertoo akatemiatutkija Marika Jalovaara Turun yliopistosta.

Sopivan kumppanin puuttuminen onkin tavallisin lapsettomuudelle annettu selitys.

”Lapsettomuus on yleisintä vähän koulutetuilla miehillä ja naisilla eli niillä, joiden työmarkkina-asema voi olla heikko", Jalovaara sanoo.

Lapsettomien joukkoon kuuluu myös ihmisiä, jotka eivät edes haluaisi jälkikasvua, ja heitä, jotka eivät syystä tai toisesta voi saada omia lapsia.

Jalovaaran tutkimus perustuu rekisteriaineistoihin. Hänen mukaansa lapsettomuus on Suomessa yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa ja se on kasvanut edelleen. Syyt kehitykseen tunnetaan huonosti.

”Itse tutkin aina miehiä ja naisia, mutta valtaosa tutkimuksesta on perinteisesti keskittynyt yksinomaan naisiin, eikä miesten lastensaannista aina saada luotettavaa tietoa”, Jalovaara kertoo.

NAISEN ikä on yksi merkittävimmistä raskaaksi tuloon vaikuttavista syistä.

Terveyskirjaston artikkelin mukaan lapsettomuusongelman mahdollisuus kasvaa iän mukana: 20–25-vuotiaista alle 10 prosenttia, 30–35-vuotiasta noin 15 prosenttia ja 35–40-vuotiasta noin 40 prosenttia kärsii tahattomasta lapsettomuudesta.

Iällä on huomattavasti pienempi merkitys miehen hedelmällisyydelle kuin naisen, mutta silti myös miesten hedelmällisyys heikkenee iän kasvaessa.

Jalovaaran mielestä kaikki miehet eivät ajattele sitä, että usein naisen ikärajat koskevat myös heitä. Siitä huolehtivat puolison valinnan mallit.

”Lapsia saaneiden puolisoiden ikäerot ovat pienehköjä. Vain muutama prosentti miehistä on saanut ensimmäisen lapsen täytettyään 40 vuotta, 45. ikävuoden jälkeen alle prosentin. Ei kannata siis luottaa siihen, ettei isäksi tulolla ole ikärajaa”, Jalovaara sanoo.

KUMPIKAAN tähän juttuun haastatelluista miehistä ei esiinny omalla nimellään. He eivät halua nykyisten tai entisten kumppanien tunnistavan heitä, ja aihe tuntuu muutenkin arkaluonteiselta.

”Miehen pitäisi geneerisen, stereotyyppisen näkemyksen mukaan olla kova panomies ja siittää maailma täyteen lapsia. Jos myöntää, ettei halua sitä, voi muiden silmissä olla epäonnistunut miehenä. Itse en ajattele näin, mutta jotkut voivat ehkä nähdä asian niin”, Jaakko pohtii.

Kaksikkoa yhdistää myös se, että vaikka oma lapsi ei juuri nyt tai lähitulevaisuudessa tunnu ajankohtaiselta, kumpikaan ei tyrmää täysin ajatusta omasta jälkikasvusta.

Jaakko tietää kaveripiiristään tapauksia, joissa kumpikin osapuoli on seurustelun alussa todennut, että ei halua lapsia mutta mieli on muuttunut, kun oikea kumppani on löytynyt.

”Mielestäni se on parempi niin päin kuin se, että asiaa ei käydä heti alussa kunnolla läpi”, Jaakko sanoo.
Moni nuori nainen päätyy ”häilyvään suhteeseen”, jossa on läheisyyttä mutta ei lupauksia
1.3. 2:00
Seuraa uutisia tästä aiheesta

[Valkosiipi]

Narsisteistakin sanotaan jossain joskus, että jopa ammattilaisen voi olla vaikea sitä narsismia huomata tosta vaan, niin onko se psykopatia muka niin helposti maallikon havaittavissa.

En tiedä, oliko tämä Psywon kommentti kirjoitettu minun viestini innoittamana. Vastaan varmuuden vuoksi.

Minä en ainakaan tunnista ihmisisten joukosta psykopaatteja, saati että edes yrittäisin diagnosoida kanssaihmisiäni. Diagnoosit jätän lääkäreille. Sen sijaan minulla on hyvä silmä tunnistaa ihmisiä, jotka yrittävät esittää olevansa jotain muuta mitä ovat, kuka milläkin tavalla. Tai jotka yrittävät käyttää toisia ihmisiä liikaa omiin tarpeisiinsa. Tai jos uusi tuttavuus vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, hälytyskellot alkavat kilistä. Psykopaatteja on 1-2 % väestöstä. Kaipa noitakin on joskus matkalleni osunut, en tiedä. Mutta eivät psykopaatit minun lähistölleni jää, ei heillä ole hyvä olla minun kanssani. :)

[Psywo]

Kukaan ei ole koskematon.

[ritalin]

”Sydän on hyvin särkyvää materiaalia.”

SITOUTUMISKAMMOSSA voi myös olla kyse puhtaasti pelosta.

”Sydän on hyvin särkyvää materiaalia. Jos nuorella miehellä on takanaan yksi tai kaksi sydämen särkymistä, hän on aivan varmasti kauhuissaan sitoutumisen edessä – niin kuin varmasti naisetkin olisivat”, Vaaranen sanoo.

Mies saattaa niin ikään tuntea epäluuloa koko naissukupuolta kohtaan.

Vaaranen tapaa työssään pariterapeuttina paljon miehiä, jotka pelkäävät petytyksi tulemista. Pelko voi nousta suuremmaksi kuin parisuhteen tarjoama ilo, onni ja rauha.

”Luottamus naissukupuoleen ylipäätään, naisen uskollisuuteen ja toimintaan parisuhteessa voi olla heikko. Silloin jäljellä jää vain pelkoa ja epäluottamusta. Se johtuu omista kokemuksista ja siitä, mitä näkee ja kuulee ympärillään”, Vaaranen sanoo.

Jos nyt otetaan ensin kiinni artikkelin positiivisimmasta osasta, niin tämän yllä lainaamani kohdan voin omalta osaltani allekirjoittaa. Mun omat kokemukset naisista ovat erittäin huonoja, oikeastaan aivan äärimmäisen huonoja, joten en tästä syystä ole kovin halukas olemaan naisten kanssa ollenkaan tekemisissä. Mutta en minä toisaalta siinä mielessä sitoutumiskammoinen ole, ettenkö haluaisi parisuhdetta. Kyllä mä voisin ihan hyvin mennä parisuhteeseen, jos tällainen järkevä ja mukava nainen osuisi kohdalle. Ei olisi mitään ongelmaa mulla sen suhteen.

Yksi ongelmallinen asia on kuitenkin se, että juurikin nämä Tinderit sun muut on tehneet seuranhausta sellaista, että miehen pitää käytännössä tehdä säännöllisesti pitkää työpäivää naista hakiessaan. Pitää siis viettää siellä Tinderissä ja niiden juttujen kanssa säännöllisesti kahdeksan tuntia päivässä ja voit muutaman kerran vuodessa saada pillua joltain alkoholistiämmältä. Eli, kun tilanne on tämä, niin on hyvin epätodennäköistäkään, että voisin löytää mitään tällaista kumppania, jonka kanssa voisin olla parisuhteessa.
Itelläni alkoi siinä 26-28-ikäisenä loppumaan kiinnostus tällaiseen pelleilyyn, että etitään jossain netissä naista tuntitolkulla useampana päivänä viikossa. Se on vaan turhaa hommaa... Ei se ole sen arvoista... naisen arvo on nykyään liian kova.

Sitten, jos paneudutaan laajemmin tuohon artikkeliin, niin en oikein ymmärtänyt, mikä näiden kahden artikkelin miehen ongelma tässä oikein oli... Heillä ei nähtävästi ollut mitään ongelmaa löytää itselleen naista... heitä ei vain kiinnostanut perustaa perhettä... Miksi he sitten ovat valinneet itselleen kumppaneita, jotka haluaisivat lapsia? Narsismia?

”Lapsettomuus on yleisintä vähän koulutetuilla miehillä ja naisilla eli niillä, joiden työmarkkina-asema voi olla heikko", Jalovaara sanoo.

Tämä on taas tämä vanha EK:n kyrpien satu. Totuushan on se, että esim. huumeperheissä on yleensä jotain seitsemän lasta, joita sitten joudutaan ottamaan huostaan. Juurikin matalasti koulutetut ovat tietyissä ikäluokissa lisääntyneet korkeasti koulutettuja huomattavasti paremmin...
Jos katsotaan 60-luvulla ja 70-luvulla syntyneitä ikäluokkia, niin koulutetuilla on tavallisesti 0-2 lasta ja kouluttamattomilla on tavallisesti 1-4 lasta.

[ritalin]

Tässä on alkuperäinen artikkeli, jolle tämä aloitukseni aihe oli jatkoa(löysin ylilaudalta):

Helsingin deittailukulttuurissa kukoistaa uusi ilmiö, jossa kaksi ihmistä toimii yhdessä kuin pari, mutta ei sitoudu toiseen. Nämä kolme naista valitsevat kuitenkin mieluummin elämän ilman parisuhdetta kuin suhteen, joka ei ole tyydyttävä.

”SUHDE alkoi seksin merkeissä, mutta vähitellen mukaan tuli muutakin. Käytiin kävelyllä, tehtiin ruokaa ja katsottiin elokuvaa, viestiteltiin. Aloin miettiä, voisiko tästä tulla jotakin vakavampaa. Mutta sitten asiat menivät oudoksi. Intuitioni sanoi, että jokin oli muuttunut. Yhtenä päivänä hän vain hävisi.”

Tavallinen tarina suhteesta, joita 28-vuotias Tiina kutsuu nimellä ”häilyvä homma”.

Nainen on vähintäänkin ihastunut ja haluaisi seurustella vakituisesti. Pari tekee asioita, joita vakiintuneet pariskunnat tekevät.

Mutta mies ei halua sitoutua.

”HÄILYVÄ homma” on yhä useamman korkeakoulutetun naisen kokemus yrityksistä luoda pysyvä parisuhde. Tiina, Siiri, 27, ja Elina, 29, ovat upeita, helsinkiläisiä uranaisia, joille parisuhteen luominen ei ole yrityksistä huolimatta onnistunut. He eivät halua esiintyä tässä jutussa omalla nimellään.

”Olen juossut treffeillä ja viettänyt vuosia määrittelemättömissä suhteissa, joissa käydään yhdessä syömässä ja ollaan makutuomareina silmälasiostoksilla. Olen saanut lunta tupaan niin paljon, että aika ajoin on usko meinannut mennä”, sanoo Elina.

Kaikki ovat varautuneet elämään sinkkuna koko elämänsä.

PARISUHTEEN solmimisen vaikeus saa vahvistusta myös tilastoista.

Koska Helsinkiin tulee opiskelemaan enemmän naisia kuin miehiä, jokaista sataa alle kolmekymppistä naista kohti kaupungissa on vain 86 miestä. Epäsuhta on hätkähdyttävän suuri juuri niissä ikäryhmissä, joissa etsitään kumppania.

”Miesten markkinat”, toteaa Tiina, kauppatieteen maisteri ja yrittäjä, joka ei ole koskaan elämässään seurustellut. Suhteita hänellä on kyllä ollut yhden illan jutuista vuosikausien ihastuksiin.

”Mysteerien kenttä”, kuvaa Elina, joka aloittaa juuri uuden työnsä suomalaisen pörssiyhtiön päällikkötehtävässä.

”Mahdoton bisnes”, sanoo puolestaan viestintäalalla työskentelevä Siiri.

HE USKOVAT, että yksi syy miesten kyvyttömyyteen sitoutua ovat deittisovellukset.

”Mies, johon olisin ollut todella valmis sitoutumaan, kertoi hämmentyneensä siitä, miten paljon deittimarkkinoilla on kauniita ja fiksuja naisia. Vähän kuin olisi karkkikaupassa”, Elina kertoo.

Esimerkiksi Tinder antaa Siirin mukaan vaikutelman, että mahdollisuuksia on loputtomasti. ”Loputon lotto.”

Tiina vertaa Tinderiä alustoihin, joissa vertaillaan edullisimpia hotelli- tai lentohintoja.

”Itsekin selaan Tinderiä käyttämällä nanosekunnin jokaista profiilia kohti. Se on ajanvietettä.”

YHTEISTÄ näille kolmelle naiselle on se, että he valitsevat mieluummin elämän ilman parisuhdetta kuin suhteen, joka ei ole tyydyttävä.

”Haluaisin murtaa sitä stereotypiaa, että kaikki sinkut ovat surullisia ja haluavat parisuhteeseen. Sinkkuna voi elää rikkaampaa elämää kuin huonossa suhteessa”, Tiina sanoo.

”Ihminen on tärkeämpi kuin itse konsepti”, muotoilee Siiri.

Elinan mukaan käsitys parisuhteen ylivoimasta on vielä tiukassa. ”Piti oikein ärähtää, kun olin pankissa tekemässä säästö- ja sijoitussuunnitelmaa. Pankkineuvoja lähti automaattisesti siitä ajatuksesta, että parin vuoden päästä olen ostamassa asuntoa yhdessä kumppanin kanssa.”

SUKUJUHLISSA ja muuallakin naiset saavat usein kuulla vihjauksia siitä, että he ovat liian nirsoja. He torjuvat ajatuksen jyrkästi.

”Ottaisin tällä sekunnilla ihanan kumppanin ja vaikka viisi lasta, jos vain löytäisin sen oikean”, sanoo Siiri.

”Minulla on huijarisyndrooma ja kaikki muut mahdolliset alemmuuskompleksit. Nirso en ole. Odotan silti seurustelusuhteelta suurempaa yhteyttä ja tunnetta. Ihan kiva ei riitä, hokkuspokkusta pitää olla”, sanoo Tiina.

Elina muistuttaa, että lähes 40 prosenttia avioliitoista päätyy eroon. ”Voi kysyä, olemmeko me nirsoja, vai olisiko niin, että suuri osa ihmisistä päätyy naimisiin helkkarin huonoin perustein.”

Biologinen kellokin muistuttaa itsestään silloin tällöin.

”Uskoin aina, että tekisin päätöksen lasten hankkimisesta yhdessä kumppanin kanssa. Nyt ajattelen, että minun on tehtävä se yksin ennen kuin täytän 35 vuotta”, Elina sanoo.

Siiri kertoo harkinneensa lapsen hankkimista tulevaisuudessa yksin.

HE EIVÄT ole pulmineen yksin. Väestöliiton tutkimuksen mukaan suomalaisten toiveet lasten saamisesta ovat pudonneet dramaattisesti. Vuonna 2007 noin kaksi prosenttia piti lapsettomuutta ihanteenaan, vuonna 2018 osuus oli pompannut 12 prosenttiin.

Ennen kaikkea on kuitenkin kasvanut epävarmuus siitä, haluaako ja aikooko saada lapsia. Erityisesti oli romahtanut 30–34-vuotiaiden miesten halukkuus: lapsia suunnittelevien osuus oli pudonnut 65 prosentista 35 prosenttiin.

”Epävarmuus lasten hankkimisesta näkyy jo 20–24-vuotiaissa ja myös sitä vanhemmissa ikäryhmissä”, toteaa Väestöliiton tutkimusprofessori Anna Rotkirch.

Hän arvioi, että tieto lasten saamisen rajallisista mahdollisuuksista ei ole välttämättä mennyt perille.

”Käytännössä miesten biologinen kello on sama kuin naisten, sillä Suomessa parisuhteen osapuolet ovat keskimäärin melko samanikäisiä. Miehet, jotka ajattelevat löytävänsä nelikymppisenä hedelmällisessä iässä olevan kumppanin, saattavat pettyä.”

Hän kertoo saaneensa äskettäin puhelinsoiton mieheltä, joka etsi vertaistukea, koska oli juuri tajunnut, että ei tulisi koskaan saamaan biologista lasta.

Naisilla onkin Rotkirchin mukaan enemmän vaihtoehtoja, vaikka heidän aikaikkunansa on pienempi. Hän neuvoo suunnittelemaan lasten hankintaa yhtä määrätietoisesti kuin uraa.

”Nainen voi selvittää lisääntymisterveytensä tilaa gynekologilla käydessään. Munasoluja voi myös pakastaa, vaikka se on kallista ja siihen liittyy riskejä. Pakastaminen pitäisi kuitenkin mieluiten tehdä alle kolmikymppisenä”, Rotkirch huomauttaa.

RASKAINTA sinkkuudessa on kuitenkin suru omasta yksinäisyydestä. Se yllättää helposti juhlapyhinä tai ihan tavallisena lauantaina.

”Tuntuu, että pariskunnat ovat ulkona tekemässä yhdessä jotakin kivaa, kun itse istuu kotona katsomassa tv:stä sohvaperunoita”, Elina sanoo.

Haikea yksinäisyyden tunne voi vallata mielen niinkin onnellisella hetkellä kuin jos hyvä ystävä löytää seurustelukumppanin.

”Kurjinta oli huomata, että jos kuolisin yllättäen vaikka tiistaina, se huomattaisiin ensimmäisenä työpaikalla. Keskiviikon ne ajattelisivat minun tekevän etäpäivää, torstaina alettaisiin kysellä”, Elina toteaa.

Naiset tekevät työkseen tutkimus- ja liiketoimintasuunnitelmia, mutta parisuhdetta varten heillä ei ole strategiaa.

”Ýritän olla menettämättä herkkyyttäni ja säilyttää sen paljauden, mitä uuden suhteen rakentaminen vaatii”, Siiri sanoo.

Elina tosin huomaa, että hänen uuteen työhönsä kuuluu paljon työmatkoja Skandinaviaan.

”Voisin työmatkoilla deittailla kaikki vapaa-aikani.”

DEITTAILU siis jatkuu. Mutta jos yhden asian voisi muuttaa, he toivoisivat, että ghostaaminen eli deittikumppanin hylkääminen sanomatta sanaakaan loppuisi kokonaan.

Siiri myöntää itsekin sortuneensa joskus ghostaamiseen, mutta katuvansa sitä.

”On todella vaikeaa sanoa toiselle suoraan, että ei halua enää tavata. Silti jokaisella pitäisi olla selkärankaa tehdä niin. Kiitti ja heippa riittää – sekin on parempi kuin ei mitään.”

Edit. kuvan osoite, jos se tarvitaan: https://i.pinimg.com/originals/64/25/45 ... 82f905.jpg