Lahjanoston psykologiaa

[Psykopatologia]

Lahjanoston psykologiaa

Yksinkertaista: valitse mieluinen lahja itsellesi ja anna se sitten toiselle.

[Anni Huttila]

Joo, tuo saattaa olla se yleisin. Minä pyrin salaa merkkaamaan itselleni muistiin, pitkin vuotta, kun joku mainitsee, että semmoinen ja semmoinen juttu ois kiva. Sitten vaan pysyttelen kuulolla, että onko kyseinen asia jo hankittu vai ei. Yritän hankkia toisille sellaista, mitä he tahtoisivat, mutta eivät syystä tai toisesta raaski ostaa itselleen. Äidille vähän kalliimpia parfymeja tai kultakoruja. Meillä on hyvinkin samanlainen maku. Lapsille täydennystä jo entuudestaan tykättyihin lelusarjoihin, esim. Brio ja Lego. Ns. turhia lahjoja yritän välttää, kun en itsekään sellaisista kauheasti tykkään. Eli ei-toivotut tavarat, koriste-esineet, tuoksukynttilät, suihkugeelit, halvat suklaat jne. Lahjakortit on myös kiva lahja. Laatu korvaa aina määrän. Ja itse ostan itselleni joka Jouluksi jonkun lahjan. Tänä vuonna se oli ihana Barbababa-kylpypyyhe, ja eräs upea keräilyesine.

[Psykopatologia]

Isä ostaa pojalleen (itselleen) lahjaksi junanradan ("saan minäkin leikkiä"). "Tule, Mikael, leikitään nyt! Ota sinä veturi!"

Mikael: "Vedä käteen, faija! Minä haluan pöönaa."

[Anni Huttila]

Onpa Miksu kiittämätön ja huonosti kasvatettu kakara!