Mirri kirjoitti:Huonossa/hyvässä tapauksessa toinen on varsinainen voittaja, jos hänen käsiinsä jää velaton alkuperäinen tila metsineen, ja velkataakka puolittuu, koska avioeron myötä puolison matkaan lähtee puolet yhdessä otetusta velasta. Käsittääkseni nykyisin moni maatila on raskaissa veloissa, ja ne velat on suurimmaksi osaksi otettu viime vuosina.
Velkojen vakuutena on luultavasti koko tila niiltä osin kun tila vakuudeksi kelpaa. Eli todennäköisempää kuin se, että toinen saa velattoman tilan ja toinen saa puolet veloista, on se, että avioehdossa mainittu omaisuus on mahdoton erottaa vuosikymmenten jälkeen yhdessä hankitusta omaisuudesta. Alkuperäiselle tilalle määrätään etenkin pitkästä liitosta erotessa aika pieni arvo, joka tarkoittaa että käytännössä tila menee aika puoliksi. Lyhyissä liitoissa asia lienee eri, kun yhteistä työtä ei ole ehditty kauaa tekemään.
Nykyaikaa näyttää vahvasti olevan, että viljelijöillä on pelkästään isännän (firman) omistuksessa oleva valtava maatila, kalliit koneet ja tuotantorakennukset. Ja vaimo käy kodin ulkopuolella töissä. Ainakin meidän suvun maanviljelijäperheissä ei yhdessäkään vaimo ole pelkästään tilan emäntänä. On opettaja, fysioterapeutti, insinööri, pankkitoimihenkilö... Erotessa ei vaimo ole sen varassa, saako hän mieheltään tasinkoa vai ei.
