Miesten ryöväystä on jatkunut jo liian pitkään

[Palle]

Tuore oikeuden päätös omaisuuden osituksesta ihmetyttää monia Taloussanomien lukijoita.
Taloussanomat kertoi tiistaina tuoreesta käräjäoikeuden päätöksestä, jossa miehen noin puolen miljoonan euron arvoinen omaisuus meni jo toistamiseen avioerossa jakoon.

Ex-vaimo ei ollut aikoinaan myöntynyt miehen pyyntöön avioehdosta, eikä olisi edes suostunut yhteiseloon, mikäli avioehto olisi tehty.

Pariskunta meni naimisiin yli 50-vuotiaina.

Käräjäoikeus hylkäsi miehen nostaman kanteen. Vaimo ei saanut oikeuden mukaan perusteetonta taloudellista etua osituksella. Juttu etenee Itä-Suomen hovioikeuteen, koska mies ilmoitti tyytymättömyytensä käräjäoikeuden ratkaisuun.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-rah ... 09142.html

Vaimo ei olisi suostunut yhteiseloon, ettei olisi päässyt käsiksi miehen omaisuuteen. = sexillä kiristämistä.

[Mirri]

Aina ei nainen ole se, joka kieltäytyy avioehdosta.

Elävässä elämässä voi käydä niinkin, että mies vannoo avioliiton elinikäisyyteen ja sen vuoksi ei itse halua avioehtoa omaisuutensa suojaksi. Sillä seurauksella, että vaimo saa muutaman vuoden avioliiton jälkeen avioerossa puolet miehen perintönä saamasta omaisuudesta tämän perillisten jäädessä nuolemaan näppejään.
Jotta ainakaan aikuiset lapset eivät joutuisi kärsimään, kypsällä iällä vaihtoehtona voisi olla yhteiselo ilman 'papin aamenta', mutta jotkut pitävät itseään liian hurskaina voidakseen tehdä niin.

Aina ei kyseessä ole mikään tarkoituksellinen hyväksikäyttö - ryöväyksestä puhumattakaan - vaan taustalla voivat olla vakaumukselliset syyt: esimerkiksi hurskaissa uskovaisissa piireissä avioehto voi olla kauhistus, eikä avioeroonkaan uskota.

[Mirri]

Tässä siteeraus Taloussanomien aiemmasta, samasta tapauksesta kertoneesta, jutusta:

20.11.2018

Yli 70 hehtaarin sukutila menee jakoon, koska vaimo ei suostunut miehensä toivomaan avioehtoon.
Osapuolet solmivat avioliiton yli 50-vuotiaina ja yhteinen taival kesti runsaat 13 vuotta, kunnes se päättyi eroon.
Pesänjakajan esitystä vastustanut mies hävisi entistä vaimoaan vastaan nostamansa kanteen Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa. Oikeuden ratkaisun mukaan puolet varallisuudesta kuuluu entiselle vaimolle.

Pesän varallisuus on noin 550 000 euroa.

Vaimo vastusti avioehtoa jo ennen liiton solmimista, eikä hän olisi edes suostunut yhteiseloon, jos sellainen olisi tehty.
Vaimo toi oman työpanoksensa maatilalle, vaikka miehen mukaan hän alusta lähtien oli tavoitellut vain tilan omaisuutta ja avioliiton solmimisen taustalla olivat taloudelliset syyt.

Miehellä oli hyvä syy vaatia avioehtoa, sillä hänen edellinen liittonsa oli päättynyt ja omaisuus oli jo kerran tasattu. Hän joutui maksamaan ensimmäiselle vaimolleen yli 400 000 markkaa tasinkoa, jonka hän rahoitti pankkilainalla ja metsänmyynnillä.

Pariskunta asui ennen liittoa jonkin aikaa avoparina. Vaimo jätti entisen ammattinsa töiden vähentyessä ja osallistui tilan töihin. Hän teki muun muassa kaikki tilan paperityöt.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-rah ... 04754.html

[Palle]

Olemme varmaankin yksimielisiä siitä, että "tyhmä mies".

[ip-banni]

Pesän varallisuus on noin 550 000 euroa ja vaimo teki siellä töitä 13v.
Ihan normaali raskaan työn vuosipalkkaa vaimo itselleen vaatii.

[Palle]

Mutta hän sai maksun ns. luonnossa.

[Mirri]

Mutta hän sai maksun ns. luonnossa.

Mieskö ei saanut?

[Mirri]

Pesän varallisuus on noin 550 000 euroa ja vaimo teki siellä töitä 13v.
Ihan normaali raskaan työn vuosipalkkaa vaimo itselleen vaatii.

Jotenkin noin minäkin ajattelen.

Olisi aikamoinen vääryys, jos ihminen tekisi avioliiton nimissä toistakymmentä vuotta ilmaista työtä 'toisen laariin', eikä yrityksestä pois lähtiessään saisi itselleen mitään korvausta.
Tässä tapauksessa pari on elänyt jonkin aikaa avoliitossa ennen naimisiin menemistään. Toisin sanoen vaimo on päässyt näkemään, mitä maatalousyrittäjyys käytännössä on. Hän on tiennyt joutuvansa kohtuuttoman hyväksikäytön uhriksi, jos suostuisi avioehtoon. Avioehtoon suostuessaan hän olisi paiskinut tilalla töitä peräti kolmetoista vuotta miehensä (ja tämän perikunnan?) hyödyksi.

Ei tällä asialla ole mitään tekemistä minkään 'miesten ryöväyksen' saati 'seksillä kiristämisen' kanssa, vaan kysymys on (maatalous)yrittäjyyden koukeroista.

[Palle]

Kyllä kai he tekivät työtä yhteiseen laariin. Palkan lisäksi vaimo kahmi mukaansa puolet pääomasta, jota olisi tarvittu maatilan pyörittämiseen.

[Mirri]

Kyllä kai he tekivät työtä yhteiseen laariin. Palkan lisäksi vaimo kahmi mukaansa puolet pääomasta, jota olisi tarvittu maatilan pyörittämiseen.

Minkä palkan lisäksi?
Vaimolle tuskin maksettiin palkkaa, joten hänen kolmetoistavuotinen työpanoksensa jäi puolison maatilan hyväksi. Tai olisi jäänyt, jos hän olisi suostunut avioehtoon.

Voisikohan tällaisissa tapauksissa avioehdolle olla vaihtoehtona, että kypsemmällä iällä (maatalous)yritystoiminnan keskelle löytyneelle puolisolle maksettaisiin oikeasti palkkaa hänen yrityksessä tekemästään työstä; tehtäisiin kunnon sopimukset ja kaikki? Puolison ei tarvitsisi suostua avioehtoon, ja hän saisi reilusti palkan paiskiessaan töitä puolisonsa omistamassa firmassa. Eikä (maatalous)firman omistajan tarvitsisi pelätä joutuvansa perikatoon avioeron aiheuttaman osituksen vuoksi.

En tiedä, mutta juolahti mieleeni...

[Palle]

Varmaankin hän on saanut ainakin ruuan, asunnon ja vaatetuksen, mahdollisesti jotain muutakin. Se ei ole kaupunkien matalapalkka-aloilla itsestäänselvyys.

Mutta mies joutuu vaikeuksiin, kun joutuu ostamaan maatilansa puolikkaan taas uudelleen. Riittääkö maatilan tuotto siihen?

[ip-banni]

Näyttäisi siltä ettei mies yksin olisi selvinnyt tilan hoidosta, kun kaksi aviovaimoa on tarvinnut avuksi sen hoitamiseen.
Mitä, jos mies on kuvitellut saavansa ilmaisen orjan tilallensa? Tai asumis-ja ruokapalkkalla työtätekevän orjan?

[Mirri]

Varmaankin hän on saanut ainakin ruuan, asunnon ja vaatetuksen, mahdollisesti jotain muutakin. Se ei ole kaupunkien matalapalkka-aloilla itsestäänselvyys.
Mutta mies joutuu vaikeuksiin, kun joutuu ostamaan maatilansa puolikkaan taas uudelleen. Riittääkö maatilan tuotto siihen?

Ip-banni jo sanoikin...

Mitä jos mies on hakenut avioliittojen kautta tilalleen ilmaista työvoimaa, eikä ole hoksannut ottaa huomioon sitä, etteivät kaikki naiset ole valmiita työskentelemään ilmaiseksi hänen tilallaan ruokaa, asuntoa ja vaatetusta (mahdollisesti jotakin muutakin palkkiota) vastaan, vaan joku heistä saattaa avioeron sattuessa tahtoa lakisääteisen osituksen?

Ja vielä: ruoka, asunto ja vaatetus kuuluvat avioliiton perusoikeuksiin, joten niitä ei lasketa työpalkaksi ositusta tehtäessä. Aviopuolisot ovat keskinäisessä elatusvelvollisuudessa; niinpä kuulostaa aivan älyttömältä luetella ruokaa, asuntoa ja vaatetusta, sekä mahdollisesti jotakin muutakin puolison palkaksi. Ei asunnon, ruuan ja vaatteiden kustantaminen aviopuolisolle suojaa millään lailla siltä, että avioerotilanteessa omaisuus ositetaan.

[Mirri]

Olemme varmaankin yksimielisiä siitä, että "tyhmä mies".

Mielestäni (maatalous)yrittäjä on 'tyhmä', jos ei naimisiin mennessään ymmärrä ottaa huomioon avioeron seurauksia yritystoimintansa kannalta. Ei ole mitään järjellistä perustetta syyttää tai syyllistää aviopuolisoa siitä, että tämä avioerotilanteessa toimii lain mukaisesti.

[Mirri]

Taloussanomien lukijoista moni ihmetteli sitä, miksi mies oli suostunut avioliittoon ilman avioehtoa.
– Jos tuleva vaimo ei suostu avioehtoon, herää kysymys, minkä vuoksi vaimo ylipäätään on naimisiin menossa, puolison vai hänen rahojensa vuoksi, nimimerkki Tyhmyydestä sakotetaan kirjoittaa.

Vaimon asettama ehto yhteiselolle mietityttää muitakin kommentoijia:
– Naurettavaa pelleilyä. Jo siinä vaiheessa, kun avioliiton yhteydessä aletaan uhkailemaan ehdoista, tulisi tajuta, että toisella on ajatuksia tulevaisuudelle, Kullankaivajat kirjoittaa.
– Aina täytyy tehdä avioehtosopimus, jos vain toisella osapuolella (miehellä tai naisella) on omaisuutta. Tämä on viisautta ja reilua molempia osapuolia kohtaan, Ollaanpa rehellisiä sanoo.

https://www.is.fi/taloussanomat/oma-rah ... 09142.html

Ei ihme, ettei maajusseille löydy puolisoita. Harva nainen on nykyisin valmis ryhtymään työntekijäksi miehen maatilalle, jos ei saa työstään muuta vastinetta kuin luontoisedut. On kohtuuton vaatimus, että tilalle tulleen puolison pitäisi avioerossa lähteä tilalta tyhjin käsin. Tuskin miehetkään suostuisivat menemään naisen maatilalle sellaisilla ehdoilla: et tuonut taloon omaisuutta, joten ilman omaisuutta kävelet ovesta ulos vaikka miten olet uurastanut minun omaisuuteni hyväksi vuosikaudet.

[Palle]

Mirrin mielestä on siis oikein, että mies sijoittaa koko omaisuutensa yhteiseen pesään, johon nainen tulee tyhjin käsin ja eron jälkeen vie puolet mukanaan?

Maailma on näin rakennettu, joten pitäisi ymmärtää tehdä avioehto. Mutta aika harva mies sen rakkauden huumassa ymmärtää tehdä ja tämä antaa oivan tilaisuuden saalistajanaisille.

[ip-banni]

Kyllä se toimii toisinpäinkin. Meilläkään ei ole avioehtoa ja köyhempi mieheni saa puolet, jos erottaisiin.

[logia]

Minäkin sain avioerossa puolet mieheni omaisuudesta. Se oli kummankin osapuolen lakimiehen yhteinen vaatimus.

[Hilppa]

Kyllä se toimii toisinpäinkin. Meilläkään ei ole avioehtoa ja köyhempi mieheni saa puolet, jos erottaisiin.

Meillä (tyhjätasku)köyhempi mieheni sai puolet. Lainmukaista ja oikeudenmukaista mielestäni.

Seuraus on, että kovin moneen liittoon ei elon aikana ole taloudellisesti varaa, heh heh. Mutta vakavasti puhuen, sovussa tehty avioero on parempi kuin riitaisa ja katkera ja siitä olen onnellinen, että olemme tehneet sovussa omaisuuden sopimuserottelun, johon itse asiassa vain harva eroava pariskunta kykenee. Näin säilyy ihmissuhde ehjänä ja luottamus sekä jonkinlainen vastavuoroinen tuki kahden ihmisen välille jää.

[Palle]

Kyllä se toimii toisinpäinkin. Meilläkään ei ole avioehtoa ja köyhempi mieheni saa puolet, jos erottaisiin.

Sinän pidät ukon kurissa ja herran nuhteessa, niin ei ala eroa hakemaan.