Onko perhetilanteesi mitä toivot?

[Palle]

60-luvulla taisteltiin oikeudesta asua yhdessä ilman vihkimistä. Joskus 70-luvulla sitten tehtiin lakimuutos, joka salli ns. avoliiton.

Susipareina asuvat saivat vieraakseen papin, joka "suostutteli" astumaan avioliiton satamaan.

[ip-banni]

Lakimuutos ei koskenut minua eikä aviomiestäni.

[trisse]

Useimmilla seurusteluun kuuluu seksiä - paitsi uskiksilla.

[Psykopatologia]

Ainakin saattoi suudella varsinkin jos oli kihloissa, opetettiin rippikoulussa.

[Palle]

Minä sain sellaista seksuaaliopetusta, että "ei ole sopivaa kävellä iltakaudet käsi kädessä pitkin kylänraittia".

[Mirri]

Minulla on (ollut) sellainen käsitys, että seurustelusuhde on parisuhteen yksi muoto. Seurustelusuhteessa ollaan sitouduttu, muttei vielä yhtä tosissaan ja vakavasti kuin naimisiin mentäessä tai saman katon alle muutettaessa. Vakituinen seurustelu ja seurusteleva pari ovat vanhoja seurustelusuhteesta kertovia ilmaisuja, jotka käsitykseni mukaan kuvaavat parisuhdetta. Oletan, ettei kovin lyhyitä 'riiusteluja' nykyisinkään sanota seurustelusuhteiksi.

Mielestäni seurustelusuhteeseen pätee sama kuin muihinkin parisuhteisiin: pitäisi sopia yhteiset 'pelisäännöt', eikä parin pitäisi mennä paikkoihin ja tilanteisiin, joissa seurustelukumppaneiden taloudellinen epäsuhta korostuu. Paitsi jos on hyvässä yhteisymmärryksessä sovittu, kumman kukkaron varassa milloinkin ollaan vai pannaanko puoliksi joka kerta.

Edelleen olen sitä mieltä, että on seurustelukumppanilta aikamoista itsekkyyttä, jos hän tilaa vain itselleen ruuat - tai vaikka popcornit - rahattoman rakkaansa 'kuolatessa' vieressä. Ei ole mitään syytä olettaa, että sellainen itsekeskeisyys kääntyisi parempaan suuntaan parisuhteen lujittuessa ja sitoutumisen lisääntyessä; päinvastoin voidaan mennä huonompaan, jos ja kun toinen ei ajoissa tunnista vaaran merkkejä seurustelukumppaninsa käyttäytymisessä.
Popcorniannos voidaan syödä yhdessä ja kokikseen saadaan kaksi pilliä - jos vain suinkin haluttaisiin jakaa.

[ip-banni]

Itseasiassa mun on kyllä vaikea kuvitella tilannetta jossa rahattomana lähtisin kenenkään kanssa kuolamaan ravintolaan. Mielummin tosiaan istuisin yksin kotona.
Tuota kutsutaan pummilla elämiseksi, jos lähtee ravintolaan ja luulee toisen maksavan kaikki. Olkoon sitten kyseessä mikä suhde tahansa.

[vibeke]

Pelkään jo käytännön tasolla miten osaisin yksin järjestää äitini hautajaiset jne.

Ylivelkaantuneen vanhemman kuolema aiheutti kuormitusta: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005841060.html

Joku kommentoi:

Kun henkilö kuolee, hänelle järjestetään hautajaiset, jos omaisia ei ole, tai he eivät halua niitä järjestää, vastuu siirtyy kotikunnalle.
Kuolleen henkilön omaisuudesta on tehtävä perukirjoitus kolmenkuukauden kuluessa kuolemasta ja toimitettava se verottajalle
kuukauden sisällä, jos omaiset eivät jaksa, tai halua siihen ryhtyä, se hoituu yhteiskunnan kautta, jos pesä on varaton, niin
yhteiskunta huolehtii kaikesta. Omaiset voivat mennä siunaustilaisuuteen, se ei velvoita mihinkään, eikä maksa mitään.
Seurakunnasta saa jälkeenpäinkin tiedon, mihin vainaja on haudattu, olipa hän kirkon jäsen, tai ei, silloin voi viedä
halutessaan haudalle kukkia, kynttiläm, tai muistolaatan. Turha on toisen kuolemalla itseään tappaa.

Varmaan muitakin mielenkiintoisia kommentteja.

[Hilppa]

--

Edelleen olen sitä mieltä, että on seurustelukumppanilta aikamoista itsekkyyttä, jos hän tilaa vain itselleen ruuat - tai vaikka popcornit - rahattoman rakkaansa 'kuolatessa' vieressä. Ei ole mitään syytä olettaa, että sellainen itsekeskeisyys kääntyisi parempaan suuntaan parisuhteen lujittuessa ja sitoutumisen lisääntyessä; päinvastoin voidaan mennä huonompaan, jos ja kun toinen ei ajoissa tunnista vaaran merkkejä seurustelukumppaninsa käyttäytymisessä.
Popcorniannos voidaan syödä yhdessä ja kokikseen saadaan kaksi pilliä - jos vain suinkin haluttaisiin jakaa.

Hypoteettisilla tilanteilla voi tietysti aina harjoittaa ajatusleikkejä. Vaikea kuitenkaan arvioida, kuka tuollaisessa tilanteessa olisi itsekäs kuka ei, koska todellisuus on aina monimutkaisempi kuin pelkistetty leffatilanne. Parhaiten suhteella on onnistumisen mahdollisuudet, kun kumpikin on kutakuinkin samanlaisissa taloudellisissa asemissa. Itse en lähtisi seurustelemaan kovin paljon itseäni erilaisen varallisuustason omaavan ihmisen kanssa, en suuntaan enkä toiseen. Aika erikoista minusta tuokin, että joku leffakarkkieväs olisi suhteen onnistumisen ja epäonnistumisen määräävä kynnys, muilla kuin teineillä, mutta voihan se olla käyttäytymisen ja kohtelun "testi" suhteen alussa.

[Mirri]

Itseasiassa mun on kyllä vaikea kuvitella tilannetta jossa rahattomana lähtisin kenenkään kanssa kuolamaan ravintolaan. Mielummin tosiaan istuisin yksin kotona.
Tuota kutsutaan pummilla elämiseksi, jos lähtee ravintolaan ja luulee toisen maksavan kaikki. Olkoon sitten kyseessä mikä suhde tahansa.

Seurustelusuhteen hoitaminen voi olla vaikeaa, jos rahaton istuu kotona ja kumppani huitelee omilla teillään varojensa mukaisissa riennoissa.

[Valkosiipi]

Veikkaan että varoissaan olevan, mutta rahoistaan tarkan ja rahattoman suhde toimii vain jos pari elää taloudellisesti rahattoman ehdoilla. Kokemusta on.

[ip-banni]

Tämän keskustelun perusteellako voi taas ihan vapaasti huoritella?

[Kyllästynyt]

Tämän keskustelun perusteellako voi taas ihan vapaasti huoritella?

Ei.