Olennaisempaa kuitenkin on, että vähätunteisuus suojaa elämän ikäviltä puolilta.
Täältä tunnejääkaapista käsin katsottuna vahvasti tuntevien ihmisten elämä tuntuu olevan jatkuvasti vain ja ainoastaan kurjaa. Myöhästyit bussista? Hajoa henkisesti palasiksi ja itke. Pomo antaa kriittistä palautetta? Vietä 45 minuuttia työpaikan vessassa itkien. Läheinen sairastuu? Murehdi puoli vuotta itkien.
Harmistusta, ahdistusta tai pelkoa saa tietysti kokea. Kyllä minäkin koen. En minä mikään robotti ole. Mutta oikeasti mietin, miten nämä ihmiset pärjäävät elämässä, kun pienikin vastoinkäyminen aiheuttaa totaalisen itkuhajoamisen. Se vaikuttaa minusta hirveän kuluttavalta.
http://www.jussikari.fi/terveisia-toksi ... isuudesta/

