Mirri kirjoitti:Mirri kirjoitti:Miessakit Ry on feministien helmoissa pyörivä säälittävien cuck-miesten sakki.
Palle, odotan edelleen sinulta perusteluja toisessa ketjussa esittämällesi väitteelle. Et halua keskustella väitteestäsi siinä ketjussa, joten tehdään se tämän otsikon alla.
Palle selitti kantaansa näin:Miessakit on feministien johtama järjestö. Kuka täysipäinen sinne menee?
Nyt odottelen lisäselvityksiä.
Keitä ne Miessakit ry:tä johtavat feministit ovat? Entä ovatko kyseisen yhdistyksen toimintaan osallistuvat ja siinä työskentelevät miehet jotakin muuta kuin täysipäisiä?
viewtopic.php?f=13&t=21434
Psykopatologia kirjoitti:"Porvarillisten" feministien kanta ei ole naisten tuhoaminen.
Mahdollisesti, mutta pahoittelen silti aiheuttamaani mielipahaa.vibeke kirjoitti:Kyllästynyt, vastauksesi osoitti vain, ettet edelleenkään tajua koko asiasta mitään...
Palle kirjoitti:Oikeat feministit ovat kaikkien sorrettujen puolustajia, myös jalkapuolien ja puujalkaisten.
Palle kirjoitti:Puupäät on sorrettu ryhmä, jota oikeat feministit puolustavat.
Palle kirjoitti:Suomen ainoa feministinen aikakauslehti Tulva olkaa hyvät ja tutustukaa moderniin feminismiin. https://tulva.fi/lue/#
Psykopatologia kirjoitti:"Porvarillisten" feministien kanta ei ole naisten tuhoaminen.
Feminismi uusliberalismin palveluksessa?
Kaksi yhdysvaltalaista feministiä on vastikään esittänyt samansuuntaisen argumentin: että
toisen aallon feminismi, jolla viitataan 1960-70-luvulla kehittyneeseen feministiseen liikkeeseen,
on (tahtomattaan) toiminut uusliberalistisen nousun merkittävänä ideologisena
rakennuspalikkana ja edesauttanut globaalin kapitalismin kehitystä viime vuosikymmeninä.
Mistä on kyse? Hester Eisensteinin mukaan kysymys on feminististen ideoiden kaappauksesta
ja hyväksikäytöstä sekä joidenkin feministien houkuttelusta ja osin tahattomasta hyppäämisestä
uusliberalismin kelkkaan. Nancy Fraser taas esittää, että osana toisen aallon feminismin laajoja
ääriviivoja ja kokonaisvaikutuksia on ollut joidenkin liikkeen ihanteiden häiritsevä yhtyminen
uusliberalistisen kapitalismin vaatimuksiin. Onko toisen aallon feminismi kenties tarjonnut
keskeisen ainesosan ”kapitalismin uudelle hengelle”, Fraser kysyy Boltanskiin ja Chiapelloon
viitaten.
Psykopatologia kirjoitti:Sinä olet asettunut Pallen ja minun yläpuolelle julistamalla oman historiallisen feminismi-käsityksesi oikeaksi ilmoitus-asiana eli mielipiteenä.
Psykopatologia kirjoitti:... Ainakin minulla on kuvattu tarve. - Kaikkien, jotka käyttävät ilmausta "femininismi", tulisi tarkertaa fokustaan selkeyden vuoksi...
Naisasialiike vanhoillistui vanhetessaan. Se ei saanut nuoria piiriinsä, vaan vanhat veteraanit hallitsivat liikettä. Naisasialiike sai odottaa vireytymistä aina 1960-luvulle saakka.
Helmikuussa 1966 perustettiin Yhdistys 9, joka oli 1960-luvulla ainoa naisasiayhdistys, jonka jäsenmäärä kasvoi selvästi. Siinä oli 1960-luvulla enemmän jäseniä kuin muissa naisasiayhdistyksissä yhteensä. Vuonna 1970 sen jäsenmäärä oli suurimmillaan (774 jäsentä). Naisasian uuden aktiivikauden ihmiset eivät halunneet muuttaa vain naisten elämäntilannetta. Käsitteiden naisasia ja naiskysymys tilalle se omaksui käsitteen sukupuolirooli ja tavoitteena oli myös miesten roolin muuttaminen. Yhdistys 9:n naiskäsitykselle oli leimallista se, että naisen roolia tuli muuttaa miehen roolin suuntaan. Yhdistys 9:n jäsenistä miesten osuus oli noin 28 %. Yhdistys 9:n perustamisessa oli kysymys nuoren sukupolven esiinmarssista ja sen tyyli oli erilainen kuin vanhan polven. Yhdistys 9:n ja vanhojen naisasiajärjestöjen etäisyys johtui pääasiassa sukupolvieroista. Yhdistys 9:ään liittyneet naiset olivat keskimäärin puolet nuorempia kuin esimerkiksi Unioniin 1960-luvulla liittyneet naiset. Lisäksi Yhdistys 9 oli ennen kaikkea opiskelijoiden ja akateemisten liike, kun 1960-luvulla Unionin jäsenistä suurin osa oli alempia toimihenkilöitä ja Suomalaisen Naisliiton jäsenet olivat etupäässä kotirouvia. Yhdistys 9 oli osa 1960-luvun yleistä radikaaliliikettä, ja se leimautui pian vasemmistolaiseksi järjestöksi. Yhdistys 9:n aktivistit siirtyivät 1960-luvun lopulla vaikuttamaan puolueisiin ja sen toiminta lakkasi 1970-luvun alussa.
Ensimmäiset naisten vapautusta ajaneet feministiryhmät muodostettiin Suomessa vuonna 1973. Alun perin vanhan naisasialiikkeen ja feministien välillä oli suuria näkemyseroja siitä, kuinka naisten asiaa tulisi ajaa. Feministiryhmien perustamisvaiheessa moni ei edes ollut kuullut vanhoista naisasialiikkeistä. Feministit eivät katsoneet vanhojen järjestöjen kuuluvan feministiseen liikkeeseen ja feministien käsityksen mukaan vanhoihin järjestöihin kuului vain vanhoja naisia. Feministien suhtautuminen Yhdistys 9:ään oli myönteisempi, mutta Yhdistys 9 ehti hajota ennen feminismin suurempaa nousua. Lisäksi Yhdistys 9:än katsottiin erilaiselta pohjalta lähteneeksi liikkeeksi kuin feminismin. Yhdistys 9:ssä oli feministien mukaan tasa-arvonaisia ei feministejä.
Vanhat naisasiajärjestöt pitivät feministejä liian aggressiivisina, rajuina, yliampuvina, hurjapäisinä, liioittelevina ja yksioikoisina. Vanhojen naisasiajärjestöjen naiset halusivat ajaa naisasiaa maltillisesti. Lisäksi feministien vasemmistolaisuus vieraannutti vanhoja naisasianaisia heistä. Feministejä syytettiin siitä, että he kiinnittivät liiaksi huomiota henkilökohtaisiin asioihin. Vanhojen järjestöjen naisasianaisten mielestä "vallankumous ei ala sänkykamarista". Toisaalta monet ymmärsivät sen, että "nuori sukupolvi oli aina erilainen" ja siksi haluttiin antaa "kaikkien kukkien kukkia".
Naisasialiitto Unionissa tapahtui 1970-luvulla sukupolven vaihdos ja vanha polvi sia väistyä uuden tieltä. Naisasialiikkeen feministinen aalto sai 1970-luvun puolivälistä lähtien jalansijaa Unionissa. Feministisen toiminnan laantuessa 1980-luvun alussa monet eri feministiryhmien jäsenet liittyivät Unioniin. Nykyisin feminismi vaikuttaa voimakkaimmin naistutkijoiden aktiivisessa toiminnassa (naistutkimus).
Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 0 vierailijaa