Vakavastakin masennuksesta toipuu

[Psykopatologia]

Mahtaako tuo olla se sama Vantaan aineisto, mistä Melartin teki väitöskirjansa? (On verkossa.)

Usein samasta maateriaalista saa montakin väitöstä. (Kai ainakin Melartinin lisäksi yksi on tehty.)

Näköjään N on sama kuin Melartinilla, joten on kyse samasta perusaineistosta, jota nyt on seurattu.

[Psykopatologia]

Noinkohan on, että tuo olisi oikea tulkinta.
(- -)

Monessakin kohdassa - suomenkielisessä tekstissä - törmäsin tänään käytäntöön:
vakava(asteinen masennus) = vaikea(asteinen) masennus.

Kuitenkin tässä ja Melartinin väitöskirjassa englanninkielinen termi on major depression. Ainakin näissä termillä
tarkoitetaan laajempaa merkitystä; Huttusella taas ei.

[Maria]

Perjantaina 21.1.2005 klo 12 Lapinlahdessa.

LL Tarja Melartin: Vakavasti masentuneen potilaan monihäiriöisyys,
ennuste ja saatu hoito psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa

Väitöskirja printattuna 97 sivua
http://ethesis.helsinki.fi/
...
Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa lääkehoitoa sai 88 % ja
psykososiaalista tulea 98% potilaista.
...
Pertti Luukkonen

Poimin Pertti Luukkosen tekemästä referaatista itseäni kiinostavan lauseen, jossa esiintyvät samat prosenttiluvut kuin Holman väitöskirjan tiivistelmässä: Lähes kaikki potilaat (99%) toipuivat ainakin osittain vakavasta masennustilasta ja enemmistö (88%) saavutti täydellisen remission 11 kuukauden mediaaniajan kuluessa.

Luen näitä psykiatristen väitöskirjojen tiivistelmiä ainoastaan maallikon näkökulmasta. Ajatuksiani hämmensivät samat prosenttiluvut ja kuitenkin sisällöltään erilaiset lauseet. Tieteellisessä tutkimuksessa yleistettävyys on se, josta asiaan vihkiytymätön lukija on usein kiinnostunut. Mikä on noiden kahden lauseen merkitys esitetyissä töissä?

[Anni Huttila]

juu no kun se on vaan ittestä kiinni kun vaan ottaa itteään niskasta kiinni right?

[Psykopatologia]

En ole aivan varma siitä, mihin Maria viittaa. Minun tekstini on väitöstilaisuudessa muistiin pantua, ja siinä voi olla virheitä.

[Maria]

Täsmällisempi lainaus Melartinin väitöksen tiivistelmästä: "Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa akuutin vaiheen alussa lääkehoitoa sai 88% ja psykososiaalista tukea 98% masennuspotilaista, ja useimmat suhtautuivat hoitoon myönteisesti." Kyseisessä kappaleessa hän toteaa, että antidepressiivinen lääkehoito on keskeytynyt liian nopeasti noin puolella potilaista, potilaan omasta tahdosta.

Molempien johdantojen lukemisen jälkeen jälkimmäisestä väitöksestä tuli potilaan kannalta toiveikkaampi käsitys vakavan masennuksen toipumisennusteesta. Merkittävältä vaikuttanut lause Holman vedotessa aineiston rakenteeseen, lainaus Holman tiivistelmästä: "Tutkimuksen mukaan vakavan masennustilan ennuste näyttää olevan vaihtelevampi tutkittaessa psykiatristen enemmistöltään avohoitopotilaiden ennustetta verrattuna aikaisempiin valikoidumpiin ja vanhempiin tutkimusaineistoihin."

Usein vakavasta masennuksesta mediassa välittynyt kuva on sisältänyt toivottomuuden näkökulman. Näin ainakin asiantuntemattoman näkökulmasta. Tutkimuksen tehtävänä on ratkaista ongelmia ja selvittää ilmiöiden tilaa. Mielestäni molemmat esitellyt tutkimukset ovat onnistuneet kertomaan masennuksesta jotain sellaista, mikä on aiemmin ollut epäselvää tai käsitysten varassa. Ainakin oleellisesti osoittamaan aineistojen valinnan merkityksen suhteessa tutkimuksen lopputulokseen.

[Psykopatologia]

Mahtaako olla sama aineisto, jota on seurattu?

[Maria]

Luvut ovat samat. (542 -> n=269, ikä 20-59). En tiedä.