Käynti terveydenhoitajalla maksulliseksi

[Psykopatologia]

Sh AMK:ssä on suuntautumisia, ei erikoistumislinjoja.

Mutta miteköhän leikkaussalihoitajien koulutus on järjestetty?

[Mirri]

Sh AMK:ssä on suuntautumisia, ei erikoistumislinjoja.

Juuri tuo on kyseisellä sairaanhoitopiirillä perusteluna sille, etteivät siellä työskentelevät erikoissairaanhoitajatkaan enää saa pitää tutkintoaan esillä - kun ei AMK:ssa erikoistuta mihinkään, suuntaudutaan vain. Huono homma, mutta niin se on.
Suuntautuminen tuskin tuottaa yhtä päteviä oman erikoisalansa osaajia kuin mitä aiemman koulutuksen erikoistujat ovat. Ainakin minun terapeuttini oli harmistunut siitä, ettei enää saanutkaan työnantajansa palveluksessa 'tituleerata' itseään esh:ksi, vaan piti kokonaan häivyttää se tosiasia, että omassa koulutuksessaan on jo varhain paneutunut nimenomaan psykiatriaan.

Leikkaussalien esh:t olivat ennen nimikkeeltään kirurgian (ja anestesian?) erikoissairaanhoitajia, jotka jo varhain opiskeluputkessaan tekivät päätöksen erikoistua valitsemalleen erityisalueelle. Mutta niitäkään ei enää valmistu - suuntaudutaan vain... Sama juttu ilmeisesti kaikilla muillakin lääketieteen aloilla; mikään ei enää tuota oman alueensa vankkoja hoidon osaajia ja asiantuntijoita, vaan 'suuntautumisen' seurauksena erityisalueen osaaminen voi jäädä opiskeluissa kovin ohueksi, verrattuna entiseen esh-koulutukseen. Kun omaa erityisvalintaa ilmeisesti pääsee opiskelemaan paljon vähemmän entiseen verrattuna.
Tuollainen käsitys on tullut, mutta toivottavasti olen käsittänyt väärin.

Eihän mikään lääketieteen ala oikein tee mitään kunnollista ja hyödyllistä sairaanhoitajilla, jotka on koulutettu 'jokapaikan höyliksi' ilman mitään kunnollista ja syvää oman erityisalueen osaamista ja asiantuntijuutta, joka syntyy vain keskittymällä valittuun erityisalueeseen ja kiinnostuksen kohteeseen tarpeeksi pitkän aikaa opintojen kuluessa.
Luojan kiitos, kätilöt sentään saavat toistaiseksi rauhassa opiskella pääsääntöisesti omaa erikoistumisalaansa...

[Psykopatologia]

Mutta ko. esh on yhä privaatissa esh.

Ennen oli 3-vuotinen (yhtenäinen) sh-koulutus ja sitten - tämän päälle - parivuotinen esh-koulutus.

Apuhoitaja -> perushoitaja - > lähihoitaja.

Mielisairaanhoitaja -> mielenterveyshoitaja (mth) = lähihoitaja?

Vaikka kylteissä ei nykyään ole esh, luulen että niissä on sairaanhoitaja, ei niin, että toisissa olisi sh ja toisissa sh AMK?

[Mirri]

Kyllä kai esh:ksi valmistuminenkin sujui pääsääntöisesti 3,5-4:ssä vuodessa (erikoissairaanhoitajatutkinto 140 ov/210 op?), mutta tutkinto oli suunniteltu aivan toisin kuin nykyisin; oman erikoistumisalan valinta tapahtui jo hakemisvaiheessa. Ihmiset siis pyrkivät sairaanhoitajakoulutukseen aivan erillisille opintolinjoille, joiden vaihtoehtoina olivat esim. kätilö, terveydenhoitaja, psykiatria, sisätauti/kirurgia... Jne. Piti jo pyrkiessään tietää haluaako valmistua psyk. esh:ksi, tai vaikka kirurgian esh:ksi. Tai avohoidon puolelle terrveydenhoitajaksi.

Aivan kuten nykyisinkin vielä valitaan esim. kätilöksi opiskelu ja tavallaan myös terveydenhoitajaksi opiskelu. Ainakin kätilöt ilmeisesti jo pyrkiessään tietävät haluavansa kätilöiksi, heillä ei ole edes mahdollisuutta jossakin vaiheessa opiskeluputkensa kuluessa päättää, että sittenkin psykiatria tai sisätaudit kiinnostaisi eniten...
Lisäksi entisessä systeemissä oli vähän lyhyempi 'yleissairaanhoitajatutkinto'; olisiko ollut 120 ov (nyk. 180 op). Käytännössä tuo kai olisi verrattavissa esim. nykyiseen yliopiston kandidaattitutkintoon. Riippumatta esh-pätevyyteen valitsemastaan koulutusputkesta henkilö saattoi kesken opintojensa suorittaa tutkinnon, joka teki hänestä 'yleissairaanhoitajan'.

Mutta siis: 'vanhanmallisessa' sairaanhoitajakoulutuksessa erikoistumisalue valittiin jo pyrkiessä; jos päätit pyrkiä opiskelemaan esim. sisätauti-kirurgian koulutusohjelmaan, sinusta ei kertakaikkiaan tullut sairaanhoitajaa, joka olisi voinut työskennellä psykiatriassa - ja tietysti päinvastoin. Tuossa on oleellinen ero verrattuna nykyiseen sairaanhoitajakoulutukseen; koulutettava voi päättää jossakin vaiheessa, että mihin hän sattuisi haluamaan suuntautua. Aiemmassa koulutusjärjestelmässä sairaanhoitajaopintoihin pyrkivien piti tietää erikoistumisvalintansa jo ennen pyrkimistä...

Eihän kaikkia erikoisaloja edes ollut kaikissa sairaan-/terveydenhoitajaopistoissa; yhdessä oli tarjolla psykiatriaa, toisessa kirurgiaa ja sisätauteja, kolmannessa oli terveydenhoitajalinja, neljännessä valmistui kätilöitä...

Näin siis minun käsitys-, 'tietämys'-, ja ymmärryskykyni mukaan. Valalle en 'tietämykseni' kanssa mene; voin olla käsittänyt asiat aivan päin mäntyä

.Vaikka kylteissä ei nykyään ole esh, luulen että niissä on sairaanhoitaja, ei niin, että toisissa olisi sh ja toisissa sh AMK?

Nimenomaan sairaanhoitajan kyltissä lukee sairaanhoitaja; oli hän esh tai ei.

Mielisairaanhoitajista tehtiin jossakin vaiheessa mielenterveyshoitajia (olen nähnyt sellaisen kyltin rinnuksessa, joten kysyin omistajalta, että mitä se tarkoittaa...) Nykyisin mielisairaanhoitajista mielenterveyshoitajiksi muuttuneet ovat varmaan lähihoitajanimikkeellä. Tai ainakin lähihoitajakoulutus vastaa heidän nimikkeitään ja koulutuksiaan. Aivan kuten apuhoitajasta tuli perushoitaja, ja nykyisin sekin koulutus on yhtä kuin lähihoitajan pätevyys.

Nykyisessä julkisessa terveydenhuollossa siis työskentelee lähihoitajia ja sairaanhoitajia; lähihoitajat voivat olla 'vanhanmalliselta' koulutukseltaan esim. perus-, mielisairaan-/mielenterveys-, tai vaikka kehitysvammais-, tai lastenhoitajia. Nykyisessä koulutussysteemissä he ovat kaikki lähihoitajia. Sairaanhoitajia taas ovat kaikki ne, jotka ennen jo sairaanhoitajaopiskeluun pyrkiessään valitsivat erikoistumisalansa; nykyisin he eivät valitse, vaan pyrkivät sairaanhoitajaopiskeluun. Siinä kuin lähihoitaja pyrkii lähihoitajaopiskeluun miettimättä jo pyrkiessään, että haluaako hän lastenhoitajaksi, vai kehitysvammaishoitajaksi... He miettivät vasta sitten myöhemmin opiskelujensa edistyessä, että mihin haluavat suuntautua...

No, noinhan lääkäritkin tekevät; kenenkään lääkikseen pyrkijän ei tarvitse pyrkiessään päättää, että hän haluaa psykiatriksi/gynekologiksi/kirurgiksi...

[Psykopatologia]

Minulla on käsitys, että ko. erikoistumisala valittiin v a s t a sh-tutkinnon jälkeen.
Aivan valtaosa sairaanhoitajista jäi perustutkintoon.

Vain pieni osa psykiatrissa osastoissa työskentelevistä oli esh:ta.

[Mirri]

Minulla on käsitys, että ko. erikoistumisala valittiin v a s t a sh-tutkinnon jälkeen.
Aivan valtaosa sairaanhoitajista jäi perustutkintoon.

Vain pieni osa psykiatrissa osastoissa työskentelevistä oli esh:ta.

Miltähän ajalta käsityksesi mahtaa olla...?

Ainakin 90-luvun alkuvuosina piti sairaanhoitaja-/terveydenhoitajaopistoon pyrkiessään tietää mille linjalle pyrkii. Linjat siis olivat erikseen, ja erillisillä pyrkimisillä varustettuja; minun pyrkiessäni oman paikkakuntani oppilaitokseen linjoja oli täällä kolme: terveydenhoitajalinja, psykiatrinen esh-linja, sekä sisätauti-kirurginen esh-linja. Niihin haettiin erikseen, ja kyllä piti tietää mille linjalle hakee. Eikä edes ollut mahdollista vaihtaa kesken opintojen, jos vaikka sattuikin esim. psykan puolelle haettuaan huomaamaan, että oli eksynyt väärään paikkaan ja kirurgia-sisätaudit olisikin ollut sopivampi vaihtoehto. Oli haettava uudelleen, ja aloitettava uudet opinnot...

Tuossa asiassa tietysti on tapahtunut parannusta; sairaanhoitajaopiskelijan /pyrkijän) ei tarvitse tehdä lukkoon lyötyjä päätöksiä kiinnostuksensa kohteista kuin mitä aiemmin oli tehtävä jo pyrkimisvaiheessa. Ainoastaan terveydenhoitaja- ja kätilöopinnot taitavat olla sellaisia, jotka pitää tietää heti alusta, koska niihin haetaan erikseen. Tai ainakin kätilöopiskeluun haetaan erikseen... Kai?

[Mirri]

... Lisäksi entisessä systeemissä oli vähän lyhyempi 'yleissairaanhoitajatutkinto'; olisiko ollut 120 ov (nyk. 180 op). Käytännössä tuo kai olisi verrattavissa esim. nykyiseen yliopiston kandidaattitutkintoon...

Ei todellakaan olisi!
Opintoviikot sairaanhoito-oppilaitoksessa eivät vastaa 1:1 yliopisto-opintoja, eivät ole koskaan vastanneet!

Jaa...? Kerro tarkemmin. Ja mistä ihmeen sairaanhoito-oppilaitoksesta sinä puhut?

Joo, tarkemmin ajatellen taisin tajuta mitä tarkoitat. Taisin kirjoittaa epäselvästi.
Mainitsemani asia voisi mielestäni olla verrattavissa kandidaattitutkintoon siinä, että opiskelijalla oli mahdollisuus keskeyttää opintonsa ja saada itselleen 'välitutkinto', vaikka olikin pyrkinyt erikoissairaanhoitajaopintoihin. Ei ollut ihan pakko jatkaa esh-tutkintoon asti, jos halusikin lopettaa opintonsa aikaisemmin. Sellaisessa tapauksessa tutkinnon nimi oli sairaanhoitaja - ei erikoissairaanhoitaja.

[Psykopatologia]

Ehkä 1980-luvun alkupuolelle? - Milloin sh (AMK) -uudistus tuli? 2005?

Tuolloin ajat olivat sh n. 3 v. ja esh n. 2 v. (tai vähän alle).
Oikein nohovat jatkoivat sairaanhoidon opettajiksi.

[Mirri]

... Lisäksi entisessä systeemissä oli vähän lyhyempi 'yleissairaanhoitajatutkinto'; olisiko ollut 120 ov (nyk. 180 op). Käytännössä tuo kai olisi verrattavissa esim. nykyiseen yliopiston kandidaattitutkintoon...

Ei todellakaan olisi!
Opintoviikot sairaanhoito-oppilaitoksessa eivät vastaa 1:1 yliopisto-opintoja, eivät ole koskaan vastanneet!

Jaa...? Kerro tarkemmin. Ja mistä ihmeen sairaanhoito-oppilaitoksesta sinä puhut?

Oppilaitoksista josta valmistuu sairaanhoitajia nykyään ja oppilaitoksista joista valmistui sairaanhoitajia aiemmin.

Ok. Opintopisteet (entiset opintoviikot) ovat nykyisin toisiaan vastaavia oppilaitoksesta riippumatta. Se tietysti on toinen juttu, että vastaavatko niiden sisällöt ja työmäärät toisiaan.

Virallisesti kuitenkin opintopiste/-viikko on yksi yhteen sama kuin jossakin toisessa korkea-asteen oppilaitoksessa. Toisin sanoen yliopistossa suoritettu opintopiste tuo yleensä opintopisteen AMK-opintoihin - ja päinvastoin.

[Psykopatologia]

Ehkä 1980-luvun alkupuolelle? - Milloin sh (AMK) -uudistus tuli? 2005?

Tuolloin ajat olivat sh n. 3 v. ja esh n. 2 v. (tai vähän alle).
Oikein nohovat jatkoivat sairaanhoidon opettajiksi.

Myös vaatetuksesta erotti kategoriat.

Nykyiset ensihoitajat ja haavahoitajat ovat sh. Onko niissä varsinaista "erikoistumista"?

[Mirri]

Kyllästynyt, noinhan asia on kuin sanoit. Tosiaan lääkiksenkään opintopisteet eivät ole korvattavissa teknisessä korkeakoulussa suoritetuilla opintopisteillä - ja tietysti päinvastoin; eivät tekniset korkeakouluopinnot hoidu sillä, että väännetään opintopisteitä lääkiksen puolella.

Joten olet oikeassa.

[Mirri]

sinun kuvitelmasi siitä, että ammattikorkeakoulun opintopiste vastaisi edes suunnilleen opintopistettä vaikkapa TKK:lla on täyttä hölynpölyä.

Kyllä varmaan on noin. Minä kun en tullut edes ajatelleeksi TKK:ta tässä kirjoittaessani.

Kyllästynyt, mitä mieltä olet siitä, että (jos) terveyskeskukset alkavat periä maksua hoitajan luona käymisestä?

[Mirri]

Kyllästynyt, mitä mieltä olet siitä, että (jos) terveyskeskukset alkavat periä maksua hoitajan luona käymisestä?

[Psykopatologia]

http://www.taloussanomat.fi/palvelut/2010/05/19/katso-paljonko-hoitosi-oikeasti-maksaa/20107035/12

http://www.taloussanomat.fi/pdf/20107035

Ammatinharjoittaja-psykoterapeutti maksaa mm. eläkemaksut ja vuokrat itse.

Terveydenhuollon yksikkökustannukset 2006
http://www.stakes.fi/verkkojulkaisut/ty ... VERKKO.pdf

Psykiatria (s. 48 - 49)

Muu. käynti. (n. 60 min.) 90,40
Psykoterapia (n.60 min) 104,20

Ei julkinenkaan ilmaista ole.

Tämä tuli foorumilla viimeksi esiin panottuneesti puolisen vuotta sitten,
kun yksi ei ollut viitsinyt mennä lääkärille ja kun häntä moitittiin.

[Mirri]

Ei julkinenkaan ilmaista ole.

Ei ole julkinen ilmaista.

[Psykopatologia]

Muu. käynti. (n. 60 min.) 90,40
Psykoterapia (n.60 min) 104,20

Tämän mukaan käynti yksityisellä osto-psykoterapeutilla on kunnalle halvempaa kuin debressiohoitajan luona käynti.

Kunnan ostopalvelupsykoterapioita voisi myös olla myös lyhyempinä jaksoina. Nykyään vuosi kerrallaan.

[Mirri]

Ei kai depressiohoitajalla ole tarkoitus käydä vuosia kaksi kertaa viikossa.

[Psykopatologia]

Ei, mutta jos kerran osto-psykoterapia on yksikköhinnaltaan halvempaa,
voitaisiin debressiohoitajien palvelut ulkoistaa.

Myös varsinaisissa osto-psykoterapioissa voisi olla lyhyempiä kuureja,
tarpeen mukaan.

[Mirri]

Joo, noinhan se on...

Jos terveyskeskuslääkärit on ulkoistettu, niin ei kai mikään estä ulkoistamasta muutakin terveyskeskuksen henkilökuntaa - kuten eri sairauksien hoitamiseen erikoistuneita sairaan-/terveydenhoitajia. Kyllähän firmat pystyisivät järjestämään terveyskeskukseen esim. depressio- ja diabeteshoitajia - tai vaikka bipo-hoitajia, jos tulee tarvis - siinä kuin järjestävät lääkäreitäkin.

[Varjolilja]

Noin on minunkin terapeuttini kertonut, että yksityisen terapeutin tuottama psykoterapia on kustannuksiltaan edullisempaa kuin julkisen puolen tuottama. Yksityinen terapeutti hoitaa itse esimerkiksi laskutuksen ja kirjanpidon sekä ajanvarauksen että tilojen vuokran. Hän huolehtii sekä varsinaisesta terapiatyöstä että hallinnosta ja taloushallinnosta, myös toimistonsa siivouksesta.

Totta on, että esimerkiksi lääkärin ja sairaanhoitajan koulutuksen opintopisteet eivät ole keskenään samanveroisia sillä tavalla, että sairaanhoitajaopiskelija keskimäärin selviytyisi lääkärinopintojen opintopisteen hankkimisesta samalla työmäärällä kuin keskimääräinen lääkäriopiskelija. Lääkärikoulutukseen otetut on valittu melko vaativalla pääsykokeella, josta kovin moni sairaanhoitajakoulutukseen valittu ei selviytyisi. Noilla opiskelijoilla on erilaiset valmiudet oppia ja opiskella, ja sen vuoksi heiltä vaaditaan erilaisia suorituksia.

Samoin on esimerkiksi eläinlääkärien ja seminologien koulutuksessa. Eläinlääkäriopiskelija käy parin viikon kurssin ja on sen jälkeen valmis seminologityöhön, mutta seminologiopiskelijoilta tuo sama asia vaatii vuoden koulutusjakson ja enemmän harjoitussiemennyksiä kuin eläinlääkäriopiskelijoilta.

Tuli tässä vielä mieleeni eräs minua hieman vanhempi "tyttö", jonka kanssa leikin joskus lapsena, kun hän oli käymässä naapurissamme. Hän opiskeli lukiossa ja meni kesälomalla kielikurssille ulkomaille. Siellä ollessaan hän sairastui skitsofreniaan eikä enää pystynyt opiskelemaan lukiota loppuun. Myöhemmin hän koetti opiskella hoitoalalla, hoitajaksi, mutta ei pystynyt enää siihenkään. Hän asui vanhempiensa kanssa loppuelämänsä ja kuoli muutama vuosi sitten jonkin verran yli 40-vuotiaana ilmeisesti skitsofrenialääkityksestä aiheutuneeseen komplikaatioon, sillä ne lääkemäärät olivat olleet suuria. Näin voi käydä lahjakkaallekin ihmiselle, sairaus muuttaa hänen kykyjään peruuttamattomalla tavalla paljon geneettisiä mahdollisuuksia vähäisemmiksi.