Kirjoittaja Psykopatologia » 30.04.2018 10:50
Epigeneettinen (sisäinen) kello ilmaisee kalenteri-iän ja biologisen ("todellisen") iän eroa; vanhoilla epigeneettinen kello "jätättää". - Täten ensimmäisenä ikävuotena edistyminen (pro-gressio) on (erityisen) nopeaa (kuten myös ikävuosina 2.- 5. ja edelleen murrosiässä). Vastaavasti taantuma yms. vanhana on nopeaa ja sitä nopeampaa mitä vanhempi on. Tasaisessa vaiheessa muutokset ovat normaalisti suhteellisen pieniä. Esimerkiksi 20-vuotias ja 25-vuotias ovat (normaalisti ja keskimäärin) suunnilleen yhtä "vanhoja" kun taas 60- ja 65-vuotiaalla ero on jo suuri ja 75- ja 80-vuotiaalla usein jo valtava. - 100-vuotiaana (ja kännissä) ihminen voi olla kuin lapsi ikään, ja tavaraa voi tulla kontrolloimatta molemmista päistä. Vanhana vanhenee kiihtyvästi, ikään kuin monia vuosia yhtenä kalenterivuonna.
Samoin elimistön eri osat (aivot, maksa, lihaksisto ym.) voivat olla de facto eri ikäisiä. On vanhoja ketteriä, joiden aivot ovat sököt ja vastaavasti skarppeja huonosti liikkuvia yms. Mm. aivo-infarktit vanhentavat aivoja.