Hulluus asunnossa

[trisse]

Piru - mistä mä saisin luteita? Tunti enää aikaa.. harmi kun keksin jutun vasta nyt!

[trisse]

Läähpuuh kidutus ohi. Ai saatana että oli ahdistavaa. Toimintaterapeutti sanoikin lopuksi että miettii kyllä miltä ihmisiltä tuntuu kun tuntemattomat marssii vaan sisään asuntoon ja ei ihme jos ahdistaa.

Tulivat sosiaalityöntekijän kanssa. Toimintaterapeutti huoli kahvia (josta tuli liian laihaa kun suodatinpussi meni sykkyrään). Istuivat kiinnittämättä asuntoon alussa huomiotakaan ja käytiin läpi työsuhteitani verolappusen avulla. Kerroin jokaisen vuoden ja projektin ja olin aika skarppi. Ihmetteli että muistan vuodet niin hyvin. Sosiaaliterapeutti lässytti kuinka mua katsoessaan näkee kuinka paljon mulla on potentiaalia. Olin varsin rehellinen. No, alko-viinajutut jätin toki kertomatta mutta olen huono esittämään jotain hidastunutta tai muutoin valehtelemaan pääkohdissa tai olemaan ymmärtämättä huumoria. Kerroin kaikista projekteista. "Sit ne antoi koko henkilökunnalle kenkää" "Sit oli se kirjejuttu" "Sit täällä tuli rekrytointikielto" "Sit ne tekstit lähetettiin takas kirjoittajille" "Sit tääl tää kiusas mua". Sosiaaliterapeutti sanoi että mulla on vilpittömästi ollut myös huonoa tuuria jutuissa. Lähti sitten omille teilleen ja huomenna nähdään Kelassa.

Jatkettiin tuon toimintaterapeutin kanssa töistä ja arjestani. No, siinä sanoin olevani vähemmän aktiivinen kuin olen. Kerroin että käyn helluntalaisten ruuanjaossa ja toisinaan pilateksessa ja vesijumpassa. (Mutta aika vähän poikkesin totuudesta vertaamalla vaikka eläkkeellä olevaan ja Mauritiukselta parhaillaan kotiutuvaan tuttavaan joka sanoi kylmästi pyrkineensä jossain testissä saamaan mahdollisimman huonot pisteen ajattelemalla testin aikana ihan omia juttujaan). Ulkomaanmatkoista en toki puhunut ja piilotin putin-mukin ettei se herättäisi mielenkiintoa. Sanoi sitten että kuvaa siinä lausunnossaan myös asunnon sotkua "että älä sit pahastu!". Kysyi miten tavarat esim. päätyy lattialle. Sanoin etten totisesti itsekään tiedä mutta niin ne vaan päätyy! Laittaa siis oman lausuntonsa lääkärinlausunnon liitteeksi. Kuulemma siitä on joskus hyötyä. Ei uskonut sitä kun sanoin että kerran mun saikun jatku evättiin koska kirjoitin mielenterveyslehteen 60 euron juttupalkkion. Oli epäileväinen. Sanoin että noin se oli! Ehdotti että kysyn huomenna Kelassa asiasta. Sanoin että voinhan mä tehdä mutta kuten tuosta kurssijutustakin näki niin ne nyt vastailee usein ihan väärin. Neuvovat tekemään jotain ja sanovat päätöksen olevan tietynlainen ja sitten tulee ihan erilainen päätös. Kelan kanssa kun on juttusilla niin se on kuin savolaisten kanssa - vastuu on kuulijalla.

Ihan hyvin meni ja näkyi olevan järki-ihmisiä. Täytin jonkun lippulappusen missä oli eri kohtia "Pystyn hoitamaan hyvin velvollisuuteni?" ja piti laittaa "usein" "joskus" tms ja kuinka paljon muutosta asiaan toivon. Kävi niitä läpi. Aloin väsyä kun ne kysymykset oli niin epämääräisiä ja useamman kerran jouduin kysymään "niin mikä se kysymys taas oli?"

Yritti jossain vaiheessa testata että oonko ylipäänsä ihan hirveän vaikea ihminen kun sanoin että viimeisessä työpaikassa esimies kiusasi mua. Kysyi että miten oon kokenut muut ihmiset. Sanoin että ok - kuka on minkinlainen ollut. Oikeasti se nainen oli tosi inhottava mulle ja se meni kiusaamisen puolelle. Sitä ei kiinnostanut työt enää ollenkaan kun oli lentämässä eläkkeelle. Kaveerasi muiden työntekijöiden kanssa niitä hössötyksiään mutta mä en jaksanut innostua kun oikeasti olin kiinnostuneempi niistä töistä kun hösläämisestä sen kanssa. Joskus jos muut olivat lähteneet tuli mulle selittämään tarinoitaan ja koettelemaan korkokenkiään ja etsimään sateenvarjojaan. Yritin kuunnella kiltisti mutta luulen että musta heijastui "Lähtis nyt". Koska se oli ultra-laitettu ihminen ja mä sotkuisempi niin kuittaili pukeutumisestani ja kaikesta. Varsinkin kerran oli tosi inhottava. Söin keittiössä ihan rauhassa jonkun opettajan kanssa karjalanpiirakkaa tai näkkileipää. Tuli siihen ja sanoi "Trisse - jos mä jotain sulle nyt opetan niin sen että kun syöt jotain niin pidä sitä ruokaa lautasliinan päällä!". Nolasi mut opettajan silmissä täysin aiheetta kun olin kaikessa rauhassa syömässä näkkileipääni muille sen pahemmin harmia aiheuttamatta. Meinasin melkein alkaa itkeä. Sitten niissä kahvitteluissa jotka olivat ikään kuin läksiäiseni söi itse kaikenmaailman pullia ihan sellaisenaan ilman minkään näköistä lautasliinaa. Vähänpä huvitti ja ois mieli tehnyt sanoa. Lisäksi tosiaan noissa ns. läksiäisissä ei kysynyt multa yhtään mitään tulevaisuuden suunnitelmistani vaan jaaritteli omia jaarituksiaan omasta elämästään. Jos en väärin tulkinnut niin ainakin yks naisopettaja oli tilanteesta aika kummissaan ja katsoi mua myötätuntoisesti. Totta että kun mä syön näkkileipää niin murustan enemmän kuin hän mutten mäkään nyt ihan täysin sika ole. Että kumpi meistä nyt on narsisti jos pitää valita?

On vaan ollut kaikkea mulla. On ollut huonoa tuuria ja on ollut omia mokia ja on ollut koettelemuksia ja vaikeita ihmisiä. Sorry mutta mä oon vaan nyt heittänyt hanskat tiskiin enkä halua enää testata mokaanko seuraavalla kerralla itse vai saanko psykopaatin perääni vaiko kummatkin.

[Ryysy]

Ihan hyvin meni siis ja tosiaan ihan asunnon kunnostakin kirjataan. Empäs olekaan tiennyt. Itsellänikin tulee aika usein noita "ai mikä se kysymys oli"-tilanteita.

Edit: tai liekkö meni ns. liian hyvin?

[trisse]

Ei käsittääkseni mennyt. Asunto on tärkeä. No, Kela tekee mitä haluaa. Ja tosiaan kun samalla lausunnolla sain ensin 6kk saikkua mutta sitten erehdyin lunastamaan 60 euron juttupalkkion niin samasta lausunnosta tuli hylky "Ei ole täysin työkyvytön". Nyt pääsisin halutessani ääntenlaskijaksi 28.1. Saisin kelvollisen summan. Mutta vissiin on pakko kieltäytyä ettei tarvi pelätä Kelan kostoa.

Ei tuo Kela kauhean työhön kannustava ole...

[trisse]

Typin ja Kelan tapaaminen johon tuli sosiaalityöntekijä mukaan. Tällä oli mukanaan myös psykiatrin kirjoittama lausunto. Sain vaikea-asteisen masennuksen! Yes! Pientä liiotteluahan mulla tilastani oli. Muut diagnoosit f41.1 Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö (joka oli kerran aiemmin mutta sitten se otettiin pois ja nyt tuli uudestaan. Heippa vanha tuttu! ), f40.0 sosiaalisiin tilaanteisiin liittyvä ahdistus, f34.1 pitkäaikainen mielialahäiriö, f61.0 sekamuotoinen persoonallisuuden struktuurihäiriö ja f90.0 piirteitä ADD-oireyhtymästä. Sen mä vaan sanon että aika erikoista jos ei tällä kuntoutustukea heru. Vaikea-asteinen masennus ja se kotikäynti asuntoni sotkusta!

Mutta Trisse-parkaa ei aiota jättää rauhaan Jos mä saan sen kuntoutustuen niin mun pitää mennä johonkin Kelan työkokeiluun pari päivää viikossa. Jos en saa niin mun pitää mennä typin kautta ilmeisesti uusix-verstaalle pariksi päiväksi. Kysyin että mitä siellä pitäis tehdä. Ensin puhui savitöistä. Sanoin että mulla oli käsityö kutonen ja kukaan ei mun tekemiä savitöitä kyllä osta! No, siellä on myös jotain lehden kirjoittamista. Eli jos haluan sitten aikanaan kuntoutustuelle jatkoa niin jos en mene tuonne en saa jatkoa kun en hoidata itseäni ja jos mulla menee hyvin se pari päivää viikossa niin en varmaan saa kun olen niin hyväkuntoinen. Ainoa mahdollisuuteni ois mennä sinne ja mokata juttu täydellisesti. Vaikeaa tuntuu olevan.

Mutta - saan mennä vaalitoimitsijaksi ääntenlaskijaksi! Olin jo perumassa tuota juttua mutta selvittivät asian ja Kelan kautta laittoivat viestin ettei se vaikuta sairaspäivärahaan! Sosiaalityöntekijä sanoi että hän nostaa metakan jos se ei onnistuisi. (Itse saisin nostella metakoita tämän tästä.) Kehui että olen hyvä ilmaisemaan itseäni ja nopea. Toivottavasti eivät käy lääkärin kanssa hirveästi tilannetta läpi kun se puolestaan kirjoitti että olen "keinoton ja regressiivinen".

Kai mä sit jonnekin voin mennä tyyliin neljäksi tunniksi kaksi kertaa viikossa kun kuulemma se onnistuu klo 12-16. Sosiaalityöntekijä selvittää vielä pääsisinkö jonnekin uniklinikalle. No siellä tulis varmaan yllättävä lopputulos että kärsin viivästyneestä unirytmistä

[trisse]

Eikö kukaan välitä musta enää?

[Mirri]

Monilla on muuta mietittävää.

[trisse]

Niin kuin takat..?

[Mirri]

Sinun elämäsi ja ongelmiesi tietysti pitäisi olla etusijalla kaikkien täällä kirjoittavien ihmisten mielessä - vai miten?
Kyllä niin on, että takka ja joulukinkkukin voivat olla elävässä elämässä sinua tärkeämpiä mietittäviä sillä seurauksella, ettei sinun elämäsi ihmettelemiselle jää tilaa.

[trisse]

Älä syö liian paljon joulukinkkua ettet liho entisestään... terveellisempää ihmetellä minun elämääni kun se ei lihota...

[Psykopatologia]

Kiintoisaa, olet todellinen oman elämäsi sankari! Nyt sinulla on tilaisuus perehtyä myös taidesavitöihin.

[trisse]

Joo olen päättänyt että jos menee hakemus läpi niin en mene. Kunhan uhkailevat että jatkoa kuntoutustuelle ei heru jos en mene kuntouttaviin hommiin. Kun selitän että mun aika ja energia menee nettiterapiaan ja itsehoitokursseihin eikä virtaa riitä enää muuhun niin ei sitä jatkoa siksi evätä. Ja pääsen uniklinikallekin! Kylläpä nyt rullaa! Äläkä turhaan kerää pahaa mieltä ja alemmuutta vielä näin joulua vasten; kyllä *sinäkin* olet oman elämäsi sankari!