Haudutuspata

[Mirri]

Kokeiluinnossani laitoin hernekeiton muhimaan. Puoli kiloa herneitä, kaksi pakkausta possusuikaleita, suolaa ja pari litraa vettä. Pata matalimmalle teholle. Huomenna näen ja maistan mitä siellä on syntynyt.

Toivottavasti en huku ruokaan ennen kuin saan kokeiluhalulleni jarrut päälle... Hernepussi on lojunut kaapissani kuukausikaupalla, ja minä himoinnut kotitekoista hernekeittoa voimatta valmistaa sitä sopivan kattilan puutteessa.

[Mirri]

Olen väsännyt haudutuspadallani yhtä sun toista, ja hyvää on tullut. Suolan ja näköjään myös sokerin käytössä on opettelemista, koska vähempikin piisaa - molemmissa. Totutuilla suola- ja sokerimäärillä syntyy liian suolaista ja liian makeaa.

Googlailemalla selvisi, että sama juttu muidenkin mausteiden kanssa: niiden maku saattaa voimistua haudutuksen tuloksena, joten etenkin vahvojen mausteiden kohdalla lienee syytä olla varovainen. Toistaiseksi olen ollut lumoutunut muhimalla valmistuneen ruokani omista mauista, joten en ole laittanut pataan suolaa ja sokeria lukuunottamatta mitään mausteita.

[Valkosiipi]

Maalailet sen verran hyvin haudutuspadalla tekemiäsi ruokaihanuuksia,
että olen tullut vakuuttuneeksi, etten minäkään mitenkään pärjää ilman haudutuspataa,
vaikka aikaisemmin en ole edes harkinnut padan hankkimista.
Hyvä kun olen tiennyt mikä haudutuspata on.

Näin sitä ihmisille tarpeita luodaan. :)
Jos olisit bloggari, sinulle todennäköisesti tulvisi ruoka-aineita joita voisit padassa kokeilla.
Ja josta sitten vastapalvelukseksi voisit pienen maininnan kirjoittaa blogiisi.

Kiva lukea kokeiluistasi. Minä tungen toistaiseksi jäitä hattuuni... :)

[Tyy]

Mä olen käyttänyt ihan tavallista kattilaa "haudutuspatana". Ykkösteholla ei kovin helposti vesi hauhdu pois. Enemmän kyllä siitä syystä, että ruokaa laittaessa mä en jaksa seurata vieressä minkään kypsymistä. Pienellä teholla on todella hankalaa polttaa mitään.

[Katla]

Minäkään en tiennyt, ennkuin googlasin, että mikä on haudutuspata. Olen ain luullut sen olevan sellainen savivuoka, joka ensin liotetaan vedessä ja siihen laitetaan esim. paistettu liha. lisätään hieman vettä js laitetaan uuniin miedolle yöksi hautumaan. Niinkuin siis tehdään esim.karjalanpaisti.

[Mirri]

Jos vielä olisin perheenäiti, pitäisin tätä uutta sähkökäyttöistä haudutuspataa lapsiperheen aarteena. Mutta näyttää se toimivan yhden hengen taloudessakin, kun käyttää pakastinta sekä vääntelee haudutuspadassa tehtyjä ruoka-annoksia uusiin muotoihin. Viikon ruoka syntyy kätevästi kertakokkaamisella, eikä ole pakko syödä päiväkausia samaa ruokaa, koska sitä voi muunnella vähällä vaivalla.

Lapsiperheiden lisäksi haudutuspata voisi olla näppärä esimerkiksi ikäihmisellä, jonka vatsa ei sulata ihan mitä tahansa, vaan kaiken pitäisi olla huolella ja terveellisellä tavalla kypsennettyä. Esimerkiksi ruisjauhoista tehty puuro: se on huonosti sulavaa tai sitten ei, riippuen siitä kuinka kauan sitä on maltettu kypsentää. Minä tosin en ole vielä kerinnyt kokeiluissani ruisjauhopuuroon asti.
Omenaohrapuurosta tuli hyvää, ja laitoin omenat kuorineen suurina paloina, poistin niistä vain siemenet.

Muistan sen veteen upotettavan huokoisen savipadan, mutta en ole koskaan käyttänyt sitä.

[Mirri]

Eilen tein kaalipataa. Hyvää tuli.
Talvikaali tarvitsee pitkän haudutusajan; minun padallani high-asetuksella 6 - 7 tuntia. Kilon kaali, ja vettä laitoin vain tilkkasen, ehkä vajaan desilitran verran. Riisi oli pakkasesta kaivamaani kypsää, joten se ei kaivannut nestettä.

En koskaan ole lisännyt kaalikeitoksiini mitään makeutusaineita, ja haudutuspadalla valmistettu kaali maistuu niin makealta, että siirappi tai muu makeutus tekisi sen äiteläksi.
Niin kerä- kuin kukkakaalin kypsentämisessä olen huomannut hämmästyttävän asian: huusholli lemuaa keitetyltä kaalilta paljon vähemmän kuin kaalia tavallisilla tavoilla valmistettaessa. Haudutuspadassa aromit pysyvät oikeasti tallessa, eivätkä leviä pitkin asuntoa.

[Kyllästynyt]

Haudutuspataa en omista - enkä todennäköisesti ostakaan, koska kaapit ovat täpötäynnä jo entuudestaan.
Sen kätevyyttä en kiistä, mutta kun ei mahdu, niin ei mahdu.

Hernekeittoa parhaillaan keitän; ja ihan tavallisella 10 l kattilalla.

En laita kinkkua (enkä tietenkään sipulia!), mutta savustettua potkaa olen joskus keitontekoon käyttänyt. Perhe kuitenkin pitää enemmän paistijauhelihaversiosta - porkkanoilla.

Niin, ja minä teen hernesoppaa aina keltaisista herneistä, koska mummuvainaa aikoinaan väitti, että koska ne ovat tuleentuneet kauemmin kuin vihreät herneet, ne ovat vatsaystävällisempiä.
Tiedä häntä, mummu oli aika omalaatuinen tyyppi, mutta toistaiseksi ei kukaan ole kehdannut sopasta valittaakaan.

[Mirri]

Elektroniset haudutuspadat ovat aivan liian pieniä, jos hernekeitto syntyy kymmenen litran kattilalla.
Ei tosiaan kannata hankkia haudutuspataa, jos sen koko ei täsmää omiin kokkaustarpeisiin. Liian suuri ja liian pieni ovat molemmat inhottavia ja jäävät helposti kaappien täytteiksi.

Minun perinteinen soppakattilani taisi olla suunnilleen viiden litran suuruinen, joten tämä uusi haudutuspatani korvaa sen oikein hyvin. Parannuksena soppakattilaani on, että haudutuspatani on soikion muotoinen.

[Kyllästynyt]

Kaksi puolen kilon pussia herneitä + muut tykötarpeet. 10 l kattila ei tule täpötäyteen, mutta yli puolenvälin kuitenkin ja on huolettomampaa hämmennellä, kun ei tarvitse varoa läikkymistä.

Osan keitosta ottanee Velanperillinen avopuolisonsa (olkoon hänen nimensä Kisu) kanssa mukaansa, osan pakastan - ja osan syömme yhdessä kera pannukakun ja/tai lättyjen.

[Mirri]

Vajaan viiden kilon painoisen luuttoman joulukinkun kypsentäminen haudutuspadassa onnistui hyvin. Aikaa kului Electroluxin haudutuspadan matalimmalla teholla noin yhdeksän tuntia, ja lopputulos on mehevä. Kypsentämisen puolivälissä käänsin kinkun, ja kääntäminen sujui kätevästi, koska luuton kinkku on pakattu verkkoon, josta saa hyvän otteen.

Paistaminen oli siistiä puuhaa uuniin verrattuna. Ei rasvan käryä, ei sotkuista uunia rasvaisine pelteineen. Haudutuspadan vuoka ja kansi peseytyvät tiskikoneessa. Myös kinkun käsittely paistamisen jälkeen on helppoa, koska se ei ole mistään kohtaa kuivunut. Verkko irtoaa kätevästi, samoin kamara ja rasva. Liemi on helppo ottaa haudutuspadasta talteen.

Soikean mallinen suuri haudutuspata on eduksi; voi olla, ettei viisikiloinen kinkku olisi mahtunut pyöreään pataan. Kinkku sopi pataan juuri ja juuri niin, että kansi asettui kunnolla padan päälle. Lämpömittarinkin sain mukaan, kun laitoin sen vähän sivuun. Vettä en laittanut yhtään.

[m-vaiva]

Joko sie paistoit kinkun?

[Hilppa]

Haudutuspataa en hommaa, mutta olen hauduttanut puuroa vesihauteessa haudutuskattilassa. Myös mökillä olen valmistanut lanttukukkoa uunissa, jolloin itse kukkoa haudutettiin jälkikypsyttäen tuntikaupalla sanomalehdillä ja peitoilla peiteltynä. Hyvin muhi ja hyvää tuli. Hauduttaminen on hyvä vanha ekologisesti kestävä tapa kypsentää ruokaa, kun on esikypsentänyt ruuan ensin muulla tavoin.

[trisse]

Joko sie paistoit kinkun?

syötkö sie kinkkua vai poroa joulun?

[m-vaiva]

En syö koskaan sikaa enkä kanaa.
Poroa ja hirveä on jouluksi.

[Mirri]

Joko sie paistoit kinkun?

Joo, paistoin sen vanhan jouluperinteeni mukaisesti hyvissä ajoin ennen jouluaattoa. Jouluperinteeni syntyi aikoinaan työni vaatimuksesta, ja miksipä siitä luopumaan. Etukäteen paistettu joulukinkku maistuu aattona yhtä hyvältä kuin kinkku, jonka rasvojen kanssa on räpelletty aattoaamuna kaikessa kiireessä ja stressaantuneena.

Sitä paitsi ainakin menneinä vuosikymmeninä tiedettiin, että sähkön saannissa voi tiukassa pakkassäässä tulla ongelmia koko Suomen työntäessä kinkkunsa sähköuuniin aatonaattoiltana. Niinpä oli järkevää opetella joulukinkun paistamiseen uusia perinteitä.

[Sievä Sigismund]

En syö koskaan sikaa enkä kanaa.
Poroa ja hirveä on jouluksi.

Oletko musu?

[trisse]

Minäkään en syö sikaa enkä oo musu vaan sipi (=sianlihasta pitämätön)

[trisse]

Ehkä turvallista kuitenkin todeta että vaikka olen sipi niin en ole sipilälle mitään sukua...

[Mirri]

Oletteko tutustuneet sellaiseen nykyaikaiseen hauduttamiseen tarkoitettuun keittiökoneeseen, jota ihmepadaksikin kutsutaan? Minä en, mutta hirveästi tekisi mieli.

Olen ennenkin haaveillut ikiomasta haudutuspadasta, ja nyt taas iski haudutuspatakuume. Kävin googlailemassa ja löysin kokonaisen reseptivihon, jossa on kokeiltuja ja hyväksi havaittuja haudutuspataohjeita; Kerholaisten haudutuspatareseptit:
http://www.puutarha.com/kuvastot/haudut ... cation.pdf (23s.)

Aloitusviesti on vuodelta 2017. Haudutuspatakuumeeni tuloksena ostin haudutuspadan, sellaisen 4,7 litraisen. Olen ollut pataani erittäin tyytyväinen, siinä on valmistunut ruoka jos toinenkin. Joulukinkkukin kypsyy soikean muotoisessa ja riittävän suuressa haudutuspadassa. Padassani on yksi ainoa vika: se on joihinkin kokkaustarpeisiin liian suuri. On turhauttavaa käyttää kookasta ja painavaa pataa silloin kun pärjäisi puolet pienemmällä. Suuresta padallisesta jää pienessä taloudessa pakastettavaa, mutta aina ei huvittaisi - eikä olisi järkevää - säilöä osaa jokaisesta keitoksesta pakkaseen.

Nyt olen ostanut toisenkin haudutuspadan, sen koko on 2,4 litraa. Juuri sopiva pieniin kypsennyksiin, ja esimerkiksi puuron tekoon. Kaksi hyvää haudutuspataa yhden hengen huushollissa ei mielestäni ole ollenkaan liiallista. Paitsi tietysti jos ne jäävät käyttämättä.