Persoonallisuushäiriöt ja työkyky

[Kyllästynyt]

... Minusta tuo esitetty ei kuitenkaan ole mikään hyväksyttävä miksikään sankariteon esimerkiksi, että tekee työtään 02-07 vajavaisten yöunien varassa tai ikään kuin leuhkii kykenevänsä toimimaan noin...

En viitannut työntekoon, koska uniongelmani takia en itsekään kyennyt saapumaan työpaikalleni klo 8:00. Kommenttini koski psyk. polin ajanvarauksia, joille saapuminen ei ole yli-inhimillistä uniongelmaisellekaan.

Mitään leuhkimisen tai ylpeilyn aihetta unettomuuden ja sen aiheuttamaan väsymyksen ja keskittymiskyvyn vaikeuksissa ei ole.

[Rane]

Minä taas en ole työssäollessani kärsinyt unettomuudesta. Nukuin ihan hyvin ilman mitään lääkkeitä. Uniongelmia tuli heti, kun työt loppuivat. Tein siis sijaisuuksia. Unilääkkeistä ei ollut apua, vaan pitempään käytettynä enemmänkin haittaa.

Minulla ei tietääkseni ole persoonallisuushäiriötä, vaikka nuorena psykologin testauksissa todettiin erittäin vaikea-asteinen rajatilapersoonallisuus, jos oikein muistan. Diagnoosina se ei ole ollut minulla koskaan.

[trisse]

Niin, toki noissa perumisissa oli myös acting outia kun se edellinen hoitoneuvottelu oli sen tason katastrofi että mietin että onko mitenkään kolmen miinustunnin arvoista käydä siellä vittuuntumassa uudestaan. Kerran sain ajan joka oli keskellä päivää joka ois totaalisesti tehnyt että oisin ehtinyt olla ehkä kolme tuntia töissä, sit sain aamuajan mutta olin epävarma siitä olenko työkunnossa käynnin jälkeen jos se on samallainen katastrofi. En halunnut ottaa sairaslomaa sen takia. Sitten katsoin että iltapäiväaika olisi kuitenkin paljon hankalampi. Sitten olin menossa sopivalle aamuajalle - vakuutin itseni siitä ettei se nyt niin hirveää ole uudemman kerran varsinkin kun lääkäri sanoi että voitaisiin käydä läpi se edellinen ettei jää pahoja fiiliksiä - mutta sitten mulle iski se hirveä työpaikalla pyörinyt pöpö jonka takia olin 4-5 päivää yli 39 asteen kuumeessa. Silloin kun tuon takia peruin ne sai musta tarpeekseen.

Joo, kyllä mäkin olen ollut nukkumatta yötä ollut sokerinrasituskokeessa, aivojen magneettikuvauksessa ja satunnaisesti töissäkin. Joskus jaksaa joskus ei.

[trisse]

Eikö sinulla siis olisi ollut mahdollista käydä psykiatrian poliklinikallakaan? Siellä minäkin siis kävin, mutta en työajalla.

Tässä puhutaan psykiatrisesta poliklinikasta.

[trisse]

(Hilpalle)--
Mutta olisi melkoista oikaisemista sanoa kaiken johtuneen persoonallisuushäiriöstä - varsinkaan kun minulla ei ole selkeästi mitään nimenomaista persoonallisuushäiriötä.

Ei kai tuollaista kukaan ole väittänytkään. Itselleni on epäselvää varsinainen kantasi kysymyksessä työkyvyttömyys ja persoonallisuushäiriö, onko peruste vai ei.

Kyllä varmasti on peruste mutta vasta sen jälkeen kun on yritetty hoitoja. oIsko jotain 80-90% persoonallisuushäiriöisistä työkykyisiä hoidon ansiosta ja jopa ilman hoitoa mutta pieni osa ei.

[trisse]

Minusta tuo esitetty ei kuitenkaan ole mikään hyväksyttävä miksikään sankariteon esimerkiksi, että tekee työtään 02-07 vajavaisten yöunien varassa tai ikään kuin leuhkii kykenevänsä toimimaan noin. Tuohan olisi jo ollut sairausloman peruste, että on noin väsynyt työssään. Satunnaisena kertaluonteisena tapauksena voi toimia, mutta kenenkään kohdalla tuollaisen jatkuttua pitkään ei voi olla toimintakuntoista työkyvyllistä työn suorittamista. Ei missään ammatissa.

Kyllä mulle kävi että multa otettiin erinäisiä hommia pois koska tein niin paljon huolimattomuusvirheitä niissä. Taustalla tuo taipumukseni huolimattomuusvirheisiin koko iän ajan johtuen mahdollisesta ADD:sta ja se että kyseessä oli hälisevä avokonttori ja olin kroonisessa univelassa. Luulen että olisin univelasta huolimatta handlannut tehtävät jos mulla olisi ollut oma huone mutta yhdessä nuo kaksi tekivät tosiaan sen että tein tehtävät väärin ja muut joutuivat korjailemaan niitä.

[Rane]

Minä puhun psykiatrian poliklinikasta. Aiemmin täällä oli mielenterveystoimisto, jonka nimi muutettiin mielenterveyskeskukseksi. Se lakkautettiin. Nyt täällä on Kuopion psykiatrian keskus. En tiedä, mitä sinne nykyään kuuluu. Työikäisiä siellä hoidetaan.

[Mirri]

Työkyvyttömyyseläke on vihoviimeinen harkittava vaihtoehto, jonka saattaa saada, kun kaikki mahdolliset muut vaihtoehdot on ensiksi selvitetty ja kokeiltu. Miksi persoonallisuushäiriö tekisi tuossa (l. työkyvyttömyyden määrittelyssä) poikkeuksen suhteessa muihin vammoihin/sairauksiin?

Persoonallisuushäiriöinenen ihminen voi olla niin laaja-alaisesti ja vaikeasti häiriöinen, ettei häntä kyetä hoitamaan nykyisessä työelämässä pärjääväksi ja nykyisille työmarkkinoille kelpaavaksi.
Persoonallisuushäiriöisyys - sen oireilu - ei ole rinnastettavissa somaattisen puolen sairauksiin, kuten eivät ole muutkaan psykiatriset sairaudet; invatakseista ei ole apua, jos henkilö on psyykkisesti liian sairas työelämään. Kaikki vaikeat psykiatriset diagnoosit oireineen tekevät 'poikkeuksen' verrattuna somaattisiin sairauksiin.

Mielestäni pitäisi kysyä, miksi psykoosisairauksia pidetään työkyvyttömyyden perusteena, mutta vaikeasti oireilevaa persoonallisuushäiriötä ei. Käytännössä persoonallisuushäiriöinen ihminen voi olla erittäin työkyvytön, ja hänen oireilunsa voi aiheuttaa ongelmia - jopa vaaratilanteita - hänen työpaikallaankin. Hän voi olla töissä jopa psykoottisena, tai ainakin niin rajujen tunnemyrskyjen sun muiden vallassa, että esimerkiksi auton ratissa tai koneen käyttäjänä hän on vaarallinen.

Onneksi nykyisin ymmärretään paremmin, ja persoonallisuushäiriöisyyskin voi olla riittävä peruste työkyvyttömyyseläkkeeseen. Ainakin kuntoutustukeen, jota voidaan myöntää pätkissä jopa vuosia ja samalla velvoittaa henkilö sitoutumaan hänelle tarkoitettuun hoitoon/kuntoutukseen. Hoitamisyrityksistä kieltäytyväkin persoonallisuushäiriöinen voitaisiin saada sitoutettua hoitoon - vaikkapa psykoterapiaan - tekemällä hänelle selväksi, että kuntoutustuki myönnetään vain kuntoutussuunnitelman toteutuessa.

Työttömyystukien ja toimeentulotuen varassa roikottaminen tuskin motivoi persoonallisuushäiriöistä henkilöä sitoutumaan minkäänlaiseen hoitoon, eikä niiden avulla pystytä sitouttamaankaan. Kuntoutustuen myöntäminen voisi olla tähän ongelmaan tehokas 'lääke'.
Työelämässä oleva hankalasti oireileva persoonallisuushäiriöinen taas voi olla hirmuinen riesa josta työyhteisö ei pääse eroon, koska hänet luokitellaan työkykyiseksi vaikka hänen työyhteisössään hyvin tiedetään hänen tarvitsevan hoitoa ennen kuin hän olisi sopiva työelämään. Kuntoutustuki voisi olla hänenkin kohdallaan keino 'pakottaa' hänet hoitoon ja parhaassa tapauksessa kuntouttaa hänet jopa oikeasti työkykyiseksi/työkelpoiseksi.

[Hilppa]

Mitä tarkoittaa vaikeasti persoonallisuushäiriöinen ihminen? Ei kai kuitenkaan ole mikään diagnoosi virallisesti tuo edellämainittu, vaikka olisi jokin persoonallisuushäiriödiagnoosi kysymyksessä? Olen myös ymmärtänyt, että sairaus sinänsä ei ole peruste joutua työkyvyttömyyseläkkeelle, vaan sairauden aiheuttamat haitat tai vammat, jotka tekevät kyvyttömäksi suoriutua työtehtävistä.

En ole tarkoittanut rinnastaa polvea ja psyykkisiä sairauksia sinänsä esimerkissäni, vaan havainnollistin säännöstöä, joka on periaatteessa työkyvyttömyyden osalta perusajatukseltaan ja lain hengeltään sama, vaikka kysymyksessä olisi mikä tahansa sairaus. Vasta, kun haitta on tarpeeksi suuri, myönnetään eläkepäätös, etenkin, jos on kyseessä nuori työikäinen. Lain henki on se, että olipa sairaus mikä hyvänsä, työkyvyn mittaristolla, työn vaatimustasolla (sekä koulutuksella) ja potilaan iällä on tärkeä rooli eikä niinkään sillä, mikä spesifinen diagnoosi on identifioitu. On huomattava, että esimerkiksi niinkään fataali sairaus kuin Alzheimerin tauti ei itsessään takaa eläkettä. Tuolloinkin diagnoosiprosessi on hyvin pitkä ja vaaditaan erinäisiä neuropsykologisia testejä ja aivokuvantamisia lausunnon tueksi. Ja tuossakin tapauksessa eläkelaitos tekee päätöksen potilaan hakemuksesta, ei hoitava lääkäri, joka on vain yksi lausunnon antaja.

Mielestäni varsinkaan persoonallisuushäiriöitä ja psykoosisairautta ei pitäisi rinnastaa toisiinsa vertailuissa.

[Hilppa]

- -
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositu ... i50064#NaN

On otettu huomioon, että persoonallisuushäiriöinen henkilö voi olla suuressa syrjäytymisvaarassa, ja että hän voi myös olla työkyvytön. Tai tulla persoonallisuushäiriönsä aiheuttamien psyykkisten oireiden vuoksi työkyvyttömäksi.

Entä sitten? Tuo käypä hoito linkin teksti vaikuttaa melko yhdentekevältä jaaritukselta.

Mielestäni maanvaiva ja Trisse jo tätä sinun viestiäsi edeltävissä viesteissään totesivat tiivistetysti oleellisen.

[Hilppa]

Persoonallisuushäiriöinenen ihminen voi olla niin laaja-alaisesti ja vaikeasti häiriöinen, ettei häntä kyetä hoitamaan nykyisessä työelämässä pärjääväksi ja nykyisille työmarkkinoille kelpaavaksi.
Mielestäni persoonallisuushäiriö ole poikkeus häiriöisyydessä suhteessa muihin vakaviin sairauksiin. Kuka tahansa vakavasti sairas voi olla niin laaja-alaisesti ja vaikeasti häiriöinen, ettei häntä kyetä hoitamaan nykyisessä työelämässä pärjääväksi ja nykyisille työmarkkinoille kelpaavaksi. Vaikea "häiriöisyys" muodostuu yleensä useamman sairauden yhdistelmästä.

[Mirri]

Mitä tarkoittaa vaikeasti persoonallisuushäiriöinen ihminen? Ei kai kuitenkaan ole mikään diagnoosi virallisesti tuo edellämainittu, vaikka olisi jokin persoonallisuushäiriödiagnoosi kysymyksessä? Olen myös ymmärtänyt, että sairaus sinänsä ei ole peruste joutua työkyvyttömyyseläkkeelle, vaan sairauden aiheuttamat haitat tai vammat, jotka tekevät kyvyttömäksi suoriutua työtehtävistä.

(lihavointi minun)

Ehkä olisi selkeämpää puhua vaikeahoitoisesta persoonallisuushäiriöisyydestä tai hankalasti oireilevasta persoonallisuushäiriöisyydestä. Vaikealla persoonallisuushäiriöisyydellä käsittääkseni tarkoitetaan laaja-alaisuutta ja huonoa hoidettavuutta; sellaista persoonallisuushäiriötä (tai niiden yhdistelmää), joka aiheuttamat haitat ja kärsimys ovat suuria potilaalle itselleen ja/tai muille ihmisille, eivätkä oireet ole helposti lievitettävissä.

Hilppa, miksi mielestäsi persoonallisuushäiriöitä ja psykoosisairauksia ei pitäisi rinnastaa toisiinsa? Nehän kuitenkin molemmat ovat psyykkisen häiriöisyyden ilmenemismuotoja, ja ennen kaikkea ne voivat oireilla toistensa kaltaisesti.
Dissosiaatiohäiriö voisi olla yksi esimerkki; se on persoonallisuuden häiriö, mutta oireilee psykoosisairauksien tavoin, eikä sitä aiemmin ole edes pystytty erottamaan psykoosisairauksista. Näin minun käsitykseni mukaan.
Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö voisi olla toinen esimerkki: miten sairaalloisen pöpökammoinen ja kätensä verille pesevä ihminen kykenisi työelämään, jos hänen oireiluaan ei saada kuriin? Hänen käyttäytymisensä loputtomine käsipesuineen, myrkyttämispelkoineen ja bakteerikauhuineen voivat hyvin olla psykoosisairaudenkin oireita. Psykoosisairas pääsisi työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta persoonallisuushäiriöinen ei, vaikka molempien oireilu on käytännössä yhtä hankalaa ja vahingollista.

[Hilppa]

(Hilpalle)

Toki. Ihmisillä on eri persoonallisuuksia ja kiinnostuksia. Monille status on tärkeä ja rahatilanne ja on vaikka kotoa peritty luterilainen työmoraali. Äitini oli aina kova tekemään töitä muttei tavallaan ollut kiinnostunut minun koulunkäynnistä koska itse ei ollut käynyt kouluja kovin pitkälle ja minä pärjäsin koulussa ok tekemättä mitään. Myöskään kotitöitä minun ei ikinä tarvinnut tehdä kun olin ainoa lapsi ja äitini oli ripeä ja käytännöllinen ja pystyi hoitamaan kodin yksin. Isäni oli myös lapsuusikäni opiskelija tai jouten - vaikka myöhemmin alkoikin painamaan kovasti duunia - ja totuin että niin voi olla. Samoin monet varmaan tekevät töitä siksikin että saavat tekemistä ja sosiaalisia kontakteja. Itse olen pystynyt viihdyttämään itseäni ilman työtä ja sosiaaliset kontaktit enemmän uuvuttavat. Samoin lapsesta asti minulla oli rahaa. Sukulaiset tallettivat tilille enkä tarvinnut sitä edes mihinkään kun äitini osti vaatteet ja karkkia eikä minulla ollut suuria haluja saada mitään erityistä kallista itselleni jonka olisin halunnut ostaa.
- -

Motiiviselityksesi työn tekemiselle on jokseenkin horjuva ja puutteellinen. Pitäisi olla rehellisempi. Luterilaisen työmoraalin en usko riittävän motiiviksi. Todellinen motiivi on mielestäni aina itsekäs. Mitä itsekkäämpi motiivi, sitä suurempi halu tehdä työtä. Panostus koulutukseen ja uraan luo vahvan perustan motiiville, mutta myös asuntolaina on aika vahva peruste, joskin myös piinaava motiivi ja pakonomainen. Parasta olisi, jos motiivi perustuu haluun tehdä työtä, joka kiinnostaa, mutta harva oikeasti saa tehdä juuri sellaista työtä, josta pitää. Motiivi voi myös kadota ja työ muuttua pakkopullaksi. Tuolloin jokin luterilainen moraalimotiivi voi pitää palettia kasassa pitkään, mutta paras terä on loitonnut saavuttamattomiin. Sosiaalinen motiivi on vahvempi kuin pelkät sosiaaliset kontaktit. Sosiaalinen motiivi on kuulumista yhteisöön niin vahvasti, että on osa sitä.

[Hilppa]

Mitä tarkoittaa vaikeasti persoonallisuushäiriöinen ihminen? Ei kai kuitenkaan ole mikään diagnoosi virallisesti tuo edellämainittu, vaikka olisi jokin persoonallisuushäiriödiagnoosi kysymyksessä? Olen myös ymmärtänyt, että sairaus sinänsä ei ole peruste joutua työkyvyttömyyseläkkeelle, vaan sairauden aiheuttamat haitat tai vammat, jotka tekevät kyvyttömäksi suoriutua työtehtävistä.

(lihavointi minun)

Ehkä olisi selkeämpää puhua vaikeahoitoisesta persoonallisuushäiriöisyydestä tai hankalasti oireilevasta persoonallisuushäiriöisyydestä. Vaikealla persoonallisuushäiriöisyydellä käsittääkseni tarkoitetaan laaja-alaisuutta ja huonoa hoidettavuutta; sellaista persoonallisuushäiriötä (tai niiden yhdistelmää), joka aiheuttamat haitat ja kärsimys ovat suuria potilaalle itselleen ja/tai muille ihmisille, eivätkä oireet ole helposti lievitettävissä.

Hilppa, miksi mielestäsi persoonallisuushäiriöitä ja psykoosisairauksia ei pitäisi rinnastaa toisiinsa? Nehän kuitenkin molemmat ovat psyykkisen häiriöisyyden ilmenemismuotoja, ja ennen kaikkea ne voivat oireilla toistensa kaltaisesti.
Dissosiaatiohäiriö voisi olla yksi esimerkki; se on persoonallisuuden häiriö, mutta oireilee psykoosisairauksien tavoin, eikä sitä aiemmin ole edes pystytty erottamaan psykoosisairauksista. Näin minun käsitykseni mukaan.
Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö voisi olla toinen esimerkki: miten sairaalloisen pöpökammoinen ja kätensä verille pesevä ihminen kykenisi työelämään, jos hänen oireiluaan ei saada kuriin? Hänen käyttäytymisensä loputtomine käsipesuineen, myrkyttämispelkoineen ja bakteerikauhuineen voivat hyvin olla psykoosisairaudenkin oireita. Psykoosisairas pääsisi työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta persoonallisuushäiriöinen ei, vaikka molempien oireilu on käytännössä yhtä hankalaa ja vahingollista.

Ihan yksinkertaisesti siksi, että psykoosissa ei saa ajaa koneita, mutta jatkuva käsien peseminen ei ole este koneiden ajamiselle, kun saa sopivat tauot niiden käsien pesemiselle.

[Mirri]

- -
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositu ... i50064#NaN

On otettu huomioon, että persoonallisuushäiriöinen henkilö voi olla suuressa syrjäytymisvaarassa, ja että hän voi myös olla työkyvytön. Tai tulla persoonallisuushäiriönsä aiheuttamien psyykkisten oireiden vuoksi työkyvyttömäksi.

Entä sitten? Tuo käypä hoito linkin teksti vaikuttaa melko yhdentekevältä jaaritukselta.

Yhdentekevältä jaaritukselta vaikuttava teksti on iso muutos verrattuna aiempaan suhtautumiseen, jonka mukaan persoonallisuushäiriöisyys ei yksinkertaisesti voinut olla työkyvyttömyyden peruste. Asenteet ovat muuttumassa, ja tietämyksen lisääntyessä ilmeisesti lisääntyy myös ymmärrys; on alettu käsittää, että persoonallisuushäiriöisyys voi invalidisoida ihmisen aina työkyvyttömyyteen asti.

Jaaritusta Käypä hoito -teksti ei ole ollenkaan, jos se auttaa persoonallisuushäiriöisiä nuoria ihmisiä pääsemään hoidon piiriin mahdollisimman nopeasti, ja jos se auttaa ns. hoitoresistenttejä tai vaikeahoitoisia tapauksia pääsemään esimerkiksi kuntoutustuelle syrjäytymispolun ehkäisemiseksi.

[Rane]

Työkyvystä vielä, että minä tein työni hyvin ja minuun oltiin tyytyväisiä. Ongelmat olivat henkilökohtaisia, yksityiselämään liittyviä ja oman pään sisäisiä. Jotkut työkaverit tykkäsivät minusta, mutta joillekin olin ongelma, vaikka he eivät tunteneet minua, eikä paljon oltu työssäkään tekemisissä. Mielenterveyshäiriö voi aiheuttaa (ennakkoluuloista) syrjintää työpaikallakin.

[Mirri]

Mitä tarkoittaa vaikeasti persoonallisuushäiriöinen ihminen? Ei kai kuitenkaan ole mikään diagnoosi virallisesti tuo edellämainittu, vaikka olisi jokin persoonallisuushäiriödiagnoosi kysymyksessä? Olen myös ymmärtänyt, että sairaus sinänsä ei ole peruste joutua työkyvyttömyyseläkkeelle, vaan sairauden aiheuttamat haitat tai vammat, jotka tekevät kyvyttömäksi suoriutua työtehtävistä.

(lihavointi minun)

Ehkä olisi selkeämpää puhua vaikeahoitoisesta persoonallisuushäiriöisyydestä tai hankalasti oireilevasta persoonallisuushäiriöisyydestä. Vaikealla persoonallisuushäiriöisyydellä käsittääkseni tarkoitetaan laaja-alaisuutta ja huonoa hoidettavuutta; sellaista persoonallisuushäiriötä (tai niiden yhdistelmää), joka aiheuttamat haitat ja kärsimys ovat suuria potilaalle itselleen ja/tai muille ihmisille, eivätkä oireet ole helposti lievitettävissä.

Hilppa, miksi mielestäsi persoonallisuushäiriöitä ja psykoosisairauksia ei pitäisi rinnastaa toisiinsa? Nehän kuitenkin molemmat ovat psyykkisen häiriöisyyden ilmenemismuotoja, ja ennen kaikkea ne voivat oireilla toistensa kaltaisesti.
Dissosiaatiohäiriö voisi olla yksi esimerkki; se on persoonallisuuden häiriö, mutta oireilee psykoosisairauksien tavoin, eikä sitä aiemmin ole edes pystytty erottamaan psykoosisairauksista. Näin minun käsitykseni mukaan.
Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö voisi olla toinen esimerkki: miten sairaalloisen pöpökammoinen ja kätensä verille pesevä ihminen kykenisi työelämään, jos hänen oireiluaan ei saada kuriin? Hänen käyttäytymisensä loputtomine käsipesuineen, myrkyttämispelkoineen ja bakteerikauhuineen voivat hyvin olla psykoosisairaudenkin oireita. Psykoosisairas pääsisi työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta persoonallisuushäiriöinen ei, vaikka molempien oireilu on käytännössä yhtä hankalaa ja vahingollista.

Ihan yksinkertaisesti siksi, että psykoosissa ei saa ajaa koneita, mutta jatkuva käsien peseminen ei ole este koneiden ajamiselle, kun saa sopivat tauot niiden käsien pesemiselle.

Sanoit, että psykoosissa ei saa ajaa koneita.
Psykoosi voi olla lyhytkestoinen ja persoonallisuushäiriöisyyden aiheuttama. Rajatiloissa psykooseja tulee ja menee enemmän ja vähemmän tiuhaan tahtiin; kukas sen tietää ja tarkistaa, milloin rajatilainen on konetta ajaessaan psykoositilassa ja milloin ei. Sitä asiaa ei pystytä tunnistamaan kotona eikä työpaikalla, ja kaikki psykoottisuutta myöten menee hankalan ja arvaamattoman käyttäytymisen piikkiin.

[Rane]

Myös kolmiolääkkeiden käyttö voi haitata ajokykyä.

[trisse]

Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö voisi olla toinen esimerkki: miten sairaalloisen pöpökammoinen ja kätensä verille pesevä ihminen kykenisi työelämään, jos hänen oireiluaan ei saada kuriin? Hänen käyttäytymisensä loputtomine käsipesuineen, myrkyttämispelkoineen ja bakteerikauhuineen voivat hyvin olla psykoosisairaudenkin oireita. Psykoosisairas pääsisi työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta persoonallisuushäiriöinen ei, vaikka molempien oireilu on käytännössä yhtä hankalaa ja vahingollista.

Tuolloin hän saa myös diagnoosin "pakko-oireinen häiriö" joka ei kuulu persoonallisuushäiriöihin vaan ahdistushäiriöihin. Vakavana esiintyessään se varmasti riittää eläkkeen saamiseen.

[trisse]

(Hilpalle)

Toki. Ihmisillä on eri persoonallisuuksia ja kiinnostuksia. Monille status on tärkeä ja rahatilanne ja on vaikka kotoa peritty luterilainen työmoraali. Äitini oli aina kova tekemään töitä muttei tavallaan ollut kiinnostunut minun koulunkäynnistä koska itse ei ollut käynyt kouluja kovin pitkälle ja minä pärjäsin koulussa ok tekemättä mitään. Myöskään kotitöitä minun ei ikinä tarvinnut tehdä kun olin ainoa lapsi ja äitini oli ripeä ja käytännöllinen ja pystyi hoitamaan kodin yksin. Isäni oli myös lapsuusikäni opiskelija tai jouten - vaikka myöhemmin alkoikin painamaan kovasti duunia - ja totuin että niin voi olla. Samoin monet varmaan tekevät töitä siksikin että saavat tekemistä ja sosiaalisia kontakteja. Itse olen pystynyt viihdyttämään itseäni ilman työtä ja sosiaaliset kontaktit enemmän uuvuttavat. Samoin lapsesta asti minulla oli rahaa. Sukulaiset tallettivat tilille enkä tarvinnut sitä edes mihinkään kun äitini osti vaatteet ja karkkia eikä minulla ollut suuria haluja saada mitään erityistä kallista itselleni jonka olisin halunnut ostaa.
- -

Motiiviselityksesi työn tekemiselle on jokseenkin horjuva ja puutteellinen. Pitäisi olla rehellisempi. Luterilaisen työmoraalin en usko riittävän motiiviksi. Todellinen motiivi on mielestäni aina itsekäs. Mitä itsekkäämpi motiivi, sitä suurempi halu tehdä työtä. Panostus koulutukseen ja uraan luo vahvan perustan motiiville, mutta myös asuntolaina on aika vahva peruste, joskin myös piinaava motiivi ja pakonomainen. Parasta olisi, jos motiivi perustuu haluun tehdä työtä, joka kiinnostaa, mutta harva oikeasti saa tehdä juuri sellaista työtä, josta pitää. Motiivi voi myös kadota ja työ muuttua pakkopullaksi. Tuolloin jokin luterilainen moraalimotiivi voi pitää palettia kasassa pitkään, mutta paras terä on loitonnut saavuttamattomiin. Sosiaalinen motiivi on vahvempi kuin pelkät sosiaaliset kontaktit. Sosiaalinen motiivi on kuulumista yhteisöön niin vahvasti, että on osa sitä.

Kotona perityllä luterilaisella työmoraalilla tarkoitin esim. perheen asenteissa olevaa käsitystä että töissä oleminen on tärkeää. Monella nuorella ihmisellä se muodostaa pohjan jos asenteissa on kuullut kuinka työ on tärkeää ja veli alkaa saada perheessä eri tavalla arvoa kun saa ensimmäisen työpaikkansa. (Tämä perustuu yhden tuttavan tositarinaan). Sosiaalinen motiivihan se on.

Muutoin en ihan ymmärrä viestiäsi. Olen siis samaa mieltä useimmista kohdista mutta en ymmärrä miksi laitoit sen tuon lainaukseni perään.