Ikääntyneet mielenterveysomaiset

[Mirri]

Eivät viranomaiset pääse arvioimaan aikuisen ihmisen avun tarvetta, jos henkilö itse ei suostu arvioitavaksi. Ja oikeustoimikelpoinen henkilö voi/saa kieltäytyä kaikesta hänelle tarjotusta avusta, eikä viranomaisilla ole oikeutta auttaa häntä vastoin hänen tahtoaan. Hän voi myös sanoa, että hänen lapsensa kyllä huolehtii, eikä viranomaisilla ole oikeutta tarkistaa asiaa; jo pelkästään vaitiolovelvollisuus estää heitä ottamasta yhteyttä lähiomaiseen, siihen tarvitaan vanhuksen suostumus. Sama asia koskee lähes kaikkia psyykkisesti sairaita aikuisia ihmisiä; heillä on oikeus kieltäytyä avusta ja hoidosta. He voivat myös sanoa, että kyllä äiti huolehtii ja samalla kieltää esim. hoitotahoa ottamasta äitiin minkäänlaista yhteyttä tosiasioiden tarkistamiseksi.

Kysymys on itsemääräämisoikeudesta, joka pääsääntöisesti säilyy täysi-ikäisellä ihmisellä hänen elämänsä loppuun asti. Nykyisenä resurssipulan aikana itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan erittäin suuresti, koska viranomaisilla on täysi työ niidenkin ihmisten kanssa, jotka tahtovat apua itselleen ja tarvittaessa myös läheisilleen.

Auttaisikohan tämän (Kissin laittamasta linkistä löytyneen) artikkelin lukeminen paremmin käsittämään miten se ns. omaisolettama pääsee syntymään:

Vanhuksen oikeus hoivaan ja omaisolettama
Laura Kalliomaa-Puha
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto
https://journal.fi/gerontologia/article ... 3421/26700 (16s.)

[Katla]

Esimerkiksi jos vanhus kertoo tai muuten antaa viranomaisten ymmärtää, että hänen tyttärensä asuu lähellä, mutta jättää kertomatta tyttären olevan vaikeasti sairas psykiatrinen potilas, joka kaikessa hiljaisuudessa ja viranomaisten tietämättä on äitinsä hoidettavana.

Pystytkö kuvailemaan tarkemmin sellaista tilannetta, jossa jokin viranomainen arvioisi henkilön avuntarvetta ja päätyy toteamaan ettei henkilö tarvitse apua koska joku omainen asuu lähellä. Mun on todella vaikeaa kuvitella tuollaista.

Ja millaista se avuntarve on joka voisi kuulua viranomaiselle mutta jonka jokin läheinen kykesi tyydyttämään?

"jättää kertomatta tyttärensä olevan vaikeasi sairas psykiatrinen potilas--"
Kuules nyt, kyllä kaikki vaikeasti sairaat psykiatriset potilaat on senverran rekisteröity, ettei moista pääse tapahtumaan. Että äidin hoitoon unohtuisi, kenenkään tietämättä.

[Katla]

" Tutkimuksen aineisto on
kerätty kahdella eri tavalla. Osa aineistosta on kerätty kirjoituspyynnön avulla ja osa eräältä internetin
keskustelufoorumilta. Nämä kaksi eri aineiston osaa muistuttavat sisällöllisesti paljon toisiaan"

https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/ ... sequence=1

[Mirri]

Eivät äitiä hoitavat viranomaiset tietysti pääse tutustumaan tyttären potilastietoihin, vaikka tämä olisi ollutkin jossakin hoidossa. Ei auta, vaikka mt-potilas miten olisi rekisteröity ja vaikka kuinka monessa hoitopaikassa; ne tiedot eivät ole toista henkilöä hoitavien ammattilaisten saatavilla.

Käsittääkseni Laura Kalliomaa-Puha omaisolettamansa kanssa on erittäin ja valitettavan oikeassa.

[Katla]

siis onko mahdollista, että skitso tyttö hoitaa ikivanhaa äitiä, eikä kukaan tiedä asiasta?
*
Kato mitä mä löysin tuosta äskeisen linkin alta: Oleksää kirjoittanut kanssa sinne?

" Mielestäni ei ole kovin yllättävää, että kokemukset ovat melko
lailla negatiivisia. Negatiiviset kokemukset ovat mahdollisesti tässä tutkimuksessa hieman
”yliedustettuja”. Etenkin keskustelupalstoille kirjoittavien ihmisten kirjoitukset saamastaan
palvelusta tai kohtelusta, ovat yleisestikin ottaen negatiivisia kokemuksia painottavia. Sama pätee
mahdollisesti myös tämän tutkimuksen keskustelufoorumilta kerättyyn aineistoon. Vastaukset
kirjoituspyyntööni tulivat suurimmaksi osaksi Finfami ry:n kautta, joten nämä omaiset ovat olleet
jollain tavoin mukana omaisyhdistyksen toiminnassa. Kenties he ovat kirjoittaneet minulle, koska
ovat halunneet tuoda esiin kokemiaan epäkohtia tutkimuksen kautta. "

[Mirri]

siis onko mahdollista, että skitso tyttö hoitaa ikivanhaa äitiä, eikä kukaan tiedä asiasta?

Vanhuksen hoivasta vastaavat viranomaiset eivät ihan oikeasti saa hänen lastensa asioista mitään tietoa, jos vanhus estää tiedon saannin. Eivät he saa tietää sitäkään, että todellisuudessa se onkin vanhus joka hoitaa sairasta lastaan, ellei vanhus tai lapsi kumpikaan kerro asiasta viranomaisille.

Toki jos ulkopuolisilla alkaa hälytyskellot soida, kuka tahansa voi ja kenen tahansa pitää tehdä tällaiseen omaisolettaman loukkuun jääneistä ihmisistä ilmoitus viranomaisille. Ilmoituksen perusteella sitten viranomaiset voivat tunkeutua kotiin vaikka poliisin avustuksella ja tarkistaa tilanteen. Mutta aikuisen oikeustoimikelpoisen ihmisen itsemääräämisoikeus 'suojaa' häntä läheisineen erittäin pitkälle; niin pitkälle, että on olemassa heitteille jäämisen vaara. Niin psykiatrisilla potilailla kuin heidän vanhenevilla omaisillaankin.

Vaikeneminen ja se, ettei viranomaisilta huolita apua, voi olla potilaan itsensä tai se voi olla lähomaisen tahto. Esimerkiksi potilas kertoilee äidilleen harhoistaan ja muista sairauden oireistaan ja sanoo, että älä sitten kerro näistä kenellekään. Tai toisin päin: äiti tai muu läheinen sanoo potilaalle, että älä sitten mene lääkäriin äläkä puhu tuollaisia kenellekään, kyllä me susta huoli pidetään...

[Mirri]

Mielen kuntoutujan, omaisen ja ammattilaisen edunvalvontaopas:
https://www.finfamiuusimaa.fi/wp-conten ... taopas.pdf (16 s.)

Oppaan tekijä ja julkaisija FinFami-Uusimaa ry.

[Valkosiipi]

Minä jostain syystä ymmärrän täysin jos joku vanhus tai skitso ym. haluaa olla omillaan, vaikka heitteillä, ennemmin kuin olla osa yhteiskunnan hoitokoneistoa.

Oma äitini oli jonkun kuukauden omassa kodissaan massiivisten yhteiskunnan kotihoitotoimien kohde. Vaikka palvelut sinänsä oli loistavat, kyllä siellä oltiin varpaillaan koko lähisuku kun kuunneltiin viranomaisten ohjeita ja vaatimuksia. Kaikki meni hyvin kun sekä me että äiti oli nöyriä ja tehtiin mitä käskettiin. Mutta homma perustuu siihen että asiakas tekee kuten ammattilaiset pitävät parhaana. Jos on kapinamielinen ihminen, aika tukalaa voi olla.

Kyllä minusta ihmisellä pitää olla oikeus olla heitteillä jos hän haluaa. Eri asia on, jos haluaa hoitoa ja palveluja, sitten niitä pitää saada

[Katla]

Minä jostain syystä ymmärrän täysin jos joku vanhus tai skitso ym. haluaa olla omillaan, vaikka heitteillä, ennemmin kuin olla osa yhteiskunnan hoitokoneistoa.
*
Minunkin mielestäni näin saa olla. Mutta tuosta, että voisiko hän olla esim. vanhan äitinsä riesana, niin ettei äiti pukahtaisikaan tytön sairaudesta, vaikka olisi itse ihan loppu. Eikö kukaan voi puuttua siihen? vARSINKIN JOS ÄITI HAKEE RYHMÄSTÄ TUKEA KESTÄÄKSEEN OSANSA? mIKÄ tässä NYT MÄTTÄÄ. joku tässä asetelmassa ei ole kohillaan.

[Katla]

mä viel pohdin tätä. Kun tyttö on todettu vakavasti skitsofreniseksi, astuu voimaan yhteiskunnan valvonta hänen elämässä pärjäämiseensä. Ehkä siihen on puututtu jo tytön kouluaikana ja tutkattu perhetilanne. Eikö työterveys huomannut ja ohjannut hoitoon ja valvontaan. Entäs tämä äiti sitten, kai joku instanssi on hänenkin kotiolot ja asumisensa ja tytön siihen liittymisen selvittänyt? On vaikea kuvitella että kukaan heistä voisi elää täysin terveys tai sosiaali tai vanhushuollon ulkopuolella. Varsinkin jos tosiaan äiti kumminkin hakee apua tukiryhmässä, jaksaakseen lapsensa kanssa. Outoa.

[Mirri]

Siihen suuntaan kai ollaan hyvää vauhtia menossa, että oikeustoimikelpoisen ihmisen pitää saada jäädä heitteille, jos hän haluaa. Kuitenkin sairaan tai vanhuksen kuollessa yksin kotiinsa ja asian käydessä ilmi vasta kun naapurustossa alkaa haista, herkästi etsiskellään syyllisiä: kuka on lyönyt laimin ja miten.
Siinä vaiheessa harva tulee ajatelleeksi, että ehkä henkilö on itse kieltäytynyt ottamasta viranomaisilta apua ja hoitoa vastaan - eikä ehkä omaisiltaankaan. Hän on voinut tehdä selväksi niin läheisilleen - jos heitä on - kuin viranomaisille, että hänen asioihinsa ei saa sekaantua eikä hän tahdo mitään hoivaa. Omaisilleen hän on voinut sanoa, että hän on hyvässä hoidossa lääkäreiden ja hoitajien toimesta, virkansa puolesta huolehtijoille taas hän onkin sanonut että omaiset kyllä huolehtivat hänestä.
Sitten hän sairastaa ja kuolee yksin kotonaan kenenkään tietämättä, ettei kukaan huolehdi hänen arjestaan, koska hän on kieltäytynyt. Omaiset tietysti voivat yrittää salaa selvittää hänen hoitonsa tilaa, mutta käytännössä se on hyvin hankalaa, jos asianomainen on itse kieltäytynyt, eikä kenties ole halunnut antaa edes hoitotahojensa yhteystietoja. Sitä paitsi jos omaiset soittelevat lääkäreille tai hoitajille potilaan asioissa, näillä on velvollisuus kertoa soitoista potilaalleen.

Oikeustoimikelpoisen henkilön heitteille jättäytyminen onnistuu nykysysteemissäkin helposti ja tulevaisuudessa luultavasti vielä helpommin.
Nyt voin ottaa esimerkiksi kipulääkeasian, jota Kissi on täällä jo yrittänyt väännellä. Äitini kipulääkitys oli hänen loppuvaiheissaan sopimaton ja riittämätön; olisi pitänyt vaihtaa tablettihoito muunlaiseen muotoon oksentelujen vuoksi. Lääkäriaika oli varattuna vasta viikkojen päähän, ja puhelimessa puhuminen oli hänelle mahdotonta, koska ääni oli jo mennyt lopullisesti. Olisin halunnut soittaa hänen puolestaan hänen lääkärilleen tai syöpähoitajalle kiireellistä lääkereseptiä varten. Hänen läsnäollessaan ja kuunnellessaan - ihan avoimesti, enkä ollenkaan selän takana. Muttei äitini suostunut; hän perusteli kieltämisensä sillä, että sitten ne luulevat etten itse pysty huolehtimaan asioistani... Eikä täysijärkistä ja lujatahtoista ihmistä taivutella millään; ei auttanut vaikka miten yritin selittää, että minä vain toimisin hänen äänenään ja kertoisin hänen puolestaan sen, että hänen kipulääkityksensä ei enää tepsi tarpeeksi koska hän oksentaa.
Kotisairaanhoitoa kipulääkkeineen ja saattohoitoineen ei näkynyt mailla halmeilla, koska äitini ei halunnut sitä kotiinsa. Edes puhelimitse mikään hoitotaho ei tarkistanut, miten yksin asuva syöpäpotilas kotonaan voi - tai ainakaan minun hatarien tietojeni mukaan ei tarkistanut. Tietoahan en saanut mistään muualta kuin äidiltäni.

[Katla]

jaa, ja hän tämä äiti siis, ei kertonut, että sinä olet toisessa kaupungissa ja huonossa hapessa hänen takiaan. Sinäkään ei kertonut, että asut muualla, etkä voi hoitaa äitiäsi omilta murheiltasi. Äitisi ei saanut tarvitsemaansa lääkettä, miksei saanut? Mikset sinä hommannut sitä, kun äiti kuitenkin oli tuskissaan. Mitä siitä jos ei kotiohoito hoitanut, kun sinäkin olisit voinut hakea ne, olihan sinulle valtakiraja kaikeen? Jos äiti kielsi,olisit vaan hakenut, se olisi ollut oikein.

[Mirri]

mä viel pohdin tätä. Kun tyttö on todettu vakavasti skitsofreniseksi, astuu voimaan yhteiskunnan valvonta hänen elämässä pärjäämiseensä.

Ei ole mitään psykoosisairauden perusteella voimaan astuvaa yhteiskunnan valvontaa. Diagnosoidulla psykoosipotilaalla on oikeus sairautensa mukaiseen hoitoon, ja yhteiskunnalla on velvollisuus hoitaa ja huolehtia hänestä (hänen halutessaan hoitoa ja huolenpitoa), mutta psykoosisairailla on oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan hoitoa ja hoivaa siinä kuin muillakin aikuisilla ihmisillä on kieltäytymisen oikeus.

Toinen asia: ihminen voi olla hyvin pitkään, jopa läpi elämänsä, psykoosisairas tai muulla tavoin vakavasti mt-ongelmainen niin, ettei kukaan tiedä asiasta mitään. Läheiset saattavat ymmärtää, että jotakin on pahasti vinossa, mutta ei ole mitään keinoa saada sairastunutta lääkärin juttusille vastoin hänen tahtoaan. Lisäksi se, että etenkin vanhat omaiset eivät ehkä haluakaan läheistään hoitoon - he häpeävät ja ehkä myös pelkäävät kaikkea psykiatriaan liittyvää.

[Katla]

.

[trisse]

Hoitohenkilöitä ravaa tuon tuosta kodissa, sekä tarkastamassa tilanetta, että siivoomassa sujuuko siivus ja jos ei niin siihen hommataan apua, vaikkei tahtoiskaan, koska hän on niin sairas, että hoitavaat hänet ja kotinsa, vaik ei haluiskaan.

Munkin pitäis saada tollainen.

[Mirri]

Mukava kuulla, että jonkun kohdalla jossakin hoito sujuu noin mallikkaasti. Mutta kyllä hoidon sujumiseen jonkinlaista yhteistyökykyä ja -halukkuutta potilaalta tarvitaan. Tai ainakin suostumista hoitoon. Jos hän tosissaan kieltäytyisi niin lääkehoidosta kuin hoitohenkilöiden kotiinsa päästämiseltä, keinot olisivat aika vähissä. Tarvittaisiin ainakin virka-apupyyntö poliisilta, jotta voitaisiin tunkeutua asuntoon. Lisää poliisin virka-apua tarvittaisiin sairaalaan tai muualle lääkärin luokse viemiseen. Paitsi jos paikkakunnalla sattuu olemaan kotikäyntejä tekevä viranomaislääkäri, joka voi kirjoittaa lähetteen potilaan kotona.

Skitsofrenia kuten mikään psykoosisairaus itsessään ei anna viranomaisille oikeutta kotiin tunkeutumiseen tai tahdosta riippumattomaan hoitoon, eikä se myöskään itsessään riitä oikeustoimikelpoisuuden ja itsemääräämisoikeuden menettämiseen.

[Katla]

.

[Mirri]

Onneksi ei ole keksinyt, että voisi karata. Kuulemistani omaisten kertomuksista tiedän, että niinkin voisi käydä; potilas lähtee livohkaan, eikä kukaan tiedä missä huitelee ja millaisessa kunnossa.

[Katla]

-

[Katla]

.