Pete Q 31.3.2004 13:27
https://kalastus.com/keskustelu/kaikkea ... tr%C3%A4skKirkkonummen VitträskMeillä on ollut mökki Vitträskin etelärannalla koko elinikäni eli pian 50 v. Vitträsk on varsin puhdasvetinen (ei laskujokia eikä maataloutta enää rannassa/valuma-alueella) ja aika kirkas, näkösyvyys nykyisin pari metriä (joskus kauan sitten vielä paljon kirkkaampi).
Vaikka se on varsin pieni, niin silti nerokkaasti jaettu kolmeen kalastuskuntaan. Vitträskin kalastuskunta (koko pohjoispuoli eli n. 50% alasta) ja Luoman kalastuskunta (itäpuoli, ehkä 30% alasta) eivät ymmärtääkseni tee mitään - lienevät vanhojen hurrisukujen maita ja mantuja – eivät myöskään juurikaan pidä verkkoja vedessä.
Lounaiskulman vedet kuuluvat Smedsbyn kalastuskuntaan (jotain 20% alasta) ja sen alueella on meidänkin mökkimme.
Lupa-asioista vastaavan henkilön nimeä en pahus juuri nyt muista, mutta asustaa siinä ihan lläntisimmässä kohdassa, jossa tie menee ihan rannasta (kunnan uimarannasta 300 m etelään) ja hänen talonsa kohdalla on myös kyltti "Kalastuslupia" --> sieltä siis lisätietoa. Kiinteisiin pyydyksiin tietysti luvat kalastuskunnalta, mutta noihin onki- ja uistinhommiin läänilupa tietysti on ok. Itse lunastan joka vuosi myös verkkoluvan, mutta jotenkin se ei kauheasti innosta kun sekin aika olisi pois jigihommista (ja kun pari kertaa on oikein merkattu ja myös lupalapulla varustettu verkko kadonnut järvestä). Naapuri on verkkomies ja on saanut muikkuja ja siikoja (ahventen, särkien ja kiiskien lisäksi). Itse kalastan lähes yksinomaan ahvenia jigillä. Tosin siitä Aavarannan edustan kaislikon reunasta tulee pieniä haukia ihan kohtuullisesti. Syvältä uistelemalla olen saanut pari kertaa yli 5 kg hauen, mutta niitä en enää ahvenintoilijana jaksa naarailla – ja haukireissut teen syksyllä Turun saaristoon.
Rannat on hyvin tiiviisti rakennettu ja järvi on muodoltaan kuin kylpyamme, syvyyttäkin yli 20 m. Mutta ahvenkanta on hyvin runsas eli rantojen lähelle ei ole edes pakko mennä, niitä löytyy lokki- ja tiiraparvia tarkkailemalla, ne poimivat ruokaa pinnasta ahventen ajamien muikku/kuoreparvien seasta. Heti kun läänilupa tuli voimaan ostin sähkömoottorin, niiden parvien perässä on työlästä pysyä soutupelillä – polttomoottorit on kielletty. Tämä lintujen avulla kalojen löytäminen toimii varsinkin loppukesällä. Kuhaa ei järvessä ilmeisesti sen kirkkauden takia ole ollenkaan. Ankeriaita istutettiin joskus ammoin 60-luvulla eli ne lienevät jo kyllä kuolleet vaikka pitkäikäisiä ovatkin. Huono merkki on että sorva on viime vuosina runsastunut (viime kesänä jigillä enkka 600g), särjet runsastuivat jo 80-luvulla. Lahnoja myöskin on, ilmeisesti kuitenkin enemmän pohjoisrannan kaislikoiden tuntumassa, meidän rannaltamme en ole koskaan niitä saanut (mutta syyskuussa –92 syvältä veneestä pilkkiessä mormyskalla tuli 3 kg lahna ja se on ainoa, jonka siis olen koskaan tuolta saanut. Voisin siis kehua keskipainoa kelvolliseksi!). Joskus kauan sitten istutettiin myös taimenta mutta luulen niidenkin jo kuolleen viimeistään vanhuuteen. Se laskupuro muuten on TE-keskuksen rauhoittama (löytyy listalta, joka puolestaan muistaakseni löytyy ainakin niiden Arto Kojon mainioiden sivujen kautta)- eli sinne ei passaa mennä kalastelemaan.
Tuli aika pitkä sepustus, tiivistäen vaikkapa tällä viisiin: plussat: puhdas vesi, puhtaat kalat, hyvin ahventa (tyypillisesti 100-200g jigillä, joskus jopa 400 g), hyvin kiiskiä (isoja, ongella), haukea ok. Miinukset: tiheästi rakennettu, rannan lähelle ei pääse kalastamaan kuin siellä täällä, kalat joskus vaikeita löytää, joskus hiukan ruuhkainen tuntu (ymmärrettävää kun on kuitenkin näin lähellä Helsinkiä). Ai niin, yksi juttu aiheen ulkopuolelta vielä: viime kesänä valitettavasti järvelle ilmaantui joutsenpariskunta – ensimmäistä kertaa muuten- , joka vielä lisääntyikin – ne saamarin sähisijät eivät pelkää ihmisiä (kun jotkut ”luonnonystävät” niitä ruokkivat) ja lapset saa niitä rannassa toisinaan pelätä. Myös silkkiuikkuja on ennen ollut paljon, nyt hiukan vähempi, samoin kuikka/kaakkuripariskuntia (en osaa sanoa että kumpia kun en varsinaisesti ornitoloogaile) siellä näkyy, kuin myös koskeloita ja – huokaus – kesyjä sinisorsia.
Ja sitten vielä yksi asia tuli mieleen: Smedsbyn kalastuskunnalla on oikeus myös pieneen osaan Humaljärveä, mutta siellä en ole itse koskaan käynyt - mutta siellä sitten sameavetisenä kuulema on kuhia (kuten tälläkin palstalla jotkut kertoneet).