En s-----a voi hyväksyä... (diagnooseista)

[minätäällä]

Ai niin, ja siitä M1- eli tarkkailulähetteestä ei sitten ole minkäänlaista valitusoikeutta. Eli kun se psyykkisen tilan arviointi meni sen hoitsun takia pieleen, niin sen suhteen ei ole mitään tehtävissä. Ja sen takia sitten loppukin meni niinkuin meni.

[Maria]

Olen huomannut saman kuin aloittajakin, että diagnoosin muodostaminen ei suljetulla aina ole sujunut aivan kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Tosin kokemukseni perustuu vain omaisen näkökulmaan, muutamaan hoitokertaan ja pariin sairaalaan. Jos hoitoneuvottelutilanteessa on omainen (tai voisiko olla vaihtoehtoisesti joku toinen luottohenkilö?) mukana, hänen sanaansa kuunnellaan ja käsitykseni mukaan jopa enemmän kuin potilasta itseään. Tilanne voi olla erittäin hankala, jos esimerkiksi useampi omainen sekaantuu tilanteeseen ja omaiset ovat erimielisiä esimerkiksi diagnoosista. Selkeä epäkohta on mielestäni se, että potilasta itseään ei mielestäni tarpeeksi kuunnella. En tiedä johtuiko tuntemassani tilanteessa siitä, että potilas itse oli psykoosin akuutissa vaiheessa, eikä pystynyt puolustamaan itseään haluamallaan tavalla hoitoneuvottelussa. Tulkitsen jälkeenpäin, että hän pyrki miellyttämään omaisiaan molempiin suuntiin. Lopulta yksi omainen sai uhkailullaan tahtonsa läpi diagnoosiasiassa. Myöhemmin tuo diagnoosi osoittautui vääräksi. Se maksoi aika paljon potilaalle. Toipuminen viivästyi parilla vuodella väärän lääkityksen vuoksi.

[Biancaliina]

Minä en hyväksynyt diagnoosejani (avohoidossa, en ole ollut sairaalassa), joten menin psykol.testeihin todistamaan, että lääkäri on väärässä.
Kerran yritin myös näytellä lääkärille, niin hyvin kuin pystyin psyykeltä tervettä ihmistä. Lääkäri olettikin sen olevan bipolaarista mielialanvaihtelua. Ei poistanut diagnoosia, minkä halusin pois.
Psykol.testeissä valehtelin mutta mm. keskustelu paljasti persoonani ongelmat.
En ollut lukenut, enkä harjoitellut riittävästi. Ensimmäinen keskustelu meni kyllä OK, eli siinä ei nähty ns. mitään ongelmia.

En koskaan saanut diagnoosia pois, mutta muita diagnooseja kyllä lähti pois; niitä mitkä olin periaatteessa itse diagnosoinut ja lääkäreille ehdottanut.

Äitini diagnoosi muuttui aikoinaan, koska kerroin hänellä olevan bipolaarista käytöstä.
Lääkäri suljetulla uskoi ja antoi lomakkeita täytettäväksi, täytin ne äitini puolesta.
Vaihtoivat diagnoosin, juuri siksi, mitä ajattelinkin. Päin v****han sekin varmaan on.

Itse olen nykyisin kuitenkin sitä mieltä, että minä olen minä, olipa siellä diagnoosina mitä tahansa, eikä se diagnoosi määrittele kuka olen. Se nyt lukee papereissa ja virastoissa ehkä. Ei se otsassa lue, eikä sen tarvitse olla minuuden määrittelijä. Yritin määritellä äitiäkin diagnoosien kautta, ihan todella törkeää oli sörkkiä hänen papereitaan ja päättää hänen puolestaan mitä oireita hänellä on ja mitä ei. Mutta eipä tuo äiti edes tiennyt diagnoosiaan, minulta niistä kyselee ja miettii mitä ne tarkoittaa. On mielestään terve ja ei, ei todellakaan ole. Että joskus ihan hyväkin kuunnella omaisia (kunhan eivät manipuloi jne. kuten minä tein).

[minätäällä]

Biancaliina, missä semmoisia testejä voi tehdä, paitsi netissä? Oma psykiatri ei ole käyttänyt testejä, ei varmaan tarvitse niitä kokeneena lääkärinä. Mutta olisi mukava kyllä näyttää tulokset sille osastonlääkärille.

Minä saisin melken kaksisuuntaisen diagnoosin nettitestin perusteella, riippuen vähän siitä, miten sanatarkasti kysymyksiin suhtautuu (eivät ole ihan yksiselitteisiä) ja persoonallisuushäiriötestin olen myös tehnyt netissä. Ei siinä ollut merkkiäkään paranoiasta silloin. Ei myöskään niissä netissä olleissa luonteenpiirretesteissä, big five vai mikähän se oli.

Sitten vielä sekin harmittaa, että jos on harhaluuloisuushäiriö, niin pitäisi kai silloin olla joku harhaluulokin, mutta kun ei ole. Kai se harhaluulo on semmoinen vankka uskomus, joka on realiteetinvastainen. Minulla esimerkiksi senaikainen lievä huoli identiteettivarkauden mahdollisuudesta netissä on ihan realistinen, kun en muista kirjautua ulos palstoilta. Ja psyykkinen väkivalta ja huoltajuuden mitätöiminen olivat myös ihan tosia. En minä turhan takia lähtenyt kotoa sinne ABC: lle tai sokokselle pakoon. Oli odotettavissa, että tulisivat kahdeksalta hakemaan päivystykseen psyykkisen tilan arviointiin tai että ex tulee järjestämään jonkun selkkauksen kotona. Ja sen haasteen käräjille panin vielä liitteeksi sinne hallinto-oikeuteenkin, mutta eipä tuolla ollut mitään painoarvoa.

Niin, oikeastaanhan se maininnan valitusoikeudesta hallinto-oikeuteen voisi poistaa siitä tahdonvastaisen hoidon päätöksestä. Kun sieltä AINA varmaan tulee se kielteinen päätös. Mihinkä ne muuten joutuisivatkaan, jos myönnettäisiin, että joku potilas voisikin olla oikeassa ja lääkäri väärässä? Vaikka kyllä se somaattisella puolella onnistyuikin kerran, sain diagnoosiani muutettua.

[Biancaliina]

Biancaliina, missä semmoisia testejä voi tehdä, paitsi netissä? Oma psykiatri ei ole käyttänyt testejä, ei varmaan tarvitse niitä kokeneena lääkärinä. Mutta olisi mukava kyllä näyttää tulokset sille osastonlääkärille.

Minä saisin melken kaksisuuntaisen diagnoosin nettitestin perusteella, riippuen vähän siitä, miten sanatarkasti kysymyksiin suhtautuu (eivät ole ihan yksiselitteisiä) ja persoonallisuushäiriötestin olen myös tehnyt netissä. Ei siinä ollut merkkiäkään paranoiasta silloin. Ei myöskään niissä netissä olleissa luonteenpiirretesteissä, big five vai mikähän se oli.

Sitten vielä sekin harmittaa, että jos on harhaluuloisuushäiriö, niin pitäisi kai silloin olla joku harhaluulokin, mutta kun ei ole. Kai se harhaluulo on semmoinen vankka uskomus, joka on realiteetinvastainen. Minulla esimerkiksi senaikainen lievä huoli identiteettivarkauden mahdollisuudesta netissä on ihan realistinen, kun en muista kirjautua ulos palstoilta. Ja psyykkinen väkivalta ja huoltajuuden mitätöiminen olivat myös ihan tosia. En minä turhan takia lähtenyt kotoa sinne ABC: lle tai sokokselle pakoon. Oli odotettavissa, että tulisivat kahdeksalta hakemaan päivystykseen psyykkisen tilan arviointiin tai että ex tulee järjestämään jonkun selkkauksen kotona. Ja sen haasteen käräjille panin vielä liitteeksi sinne hallinto-oikeuteenkin, mutta eipä tuolla ollut mitään painoarvoa.

Psykologiset testit. Lääkäri "lähetti" sellaisiin psykologille.
Bipo minulle on diagnosoitu lääkärissä ihan vaan yhden lomakkeen ja parin kysymyksen jälkeen.
Vaikka jonkin aikaa aiemmin oli todettu samalla lomakkeella ja kysymyksillä, ettei ole bipoa.

Harhaluuloisuushäiriö:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=dlk00373

Ehkä oletkin jo tuon lukenut.

[Maria]

Biancaliina, missä semmoisia testejä voi tehdä, paitsi netissä? Oma psykiatri ei ole käyttänyt testejä, ei varmaan tarvitse niitä kokeneena lääkärinä. Mutta olisi mukava kyllä näyttää tulokset sille osastonlääkärille.

En ole Biancaliina, mutta voin kertoa oman kokemukseni. Diagnoosi voidaan muuttaa myös psyk. polin toimesta. Sairaalajakson jälkeen hoitokontakti tuntemassani tapauksessa siirtyi psyk. polille, jossa potilaalla oli hoitokontakti erik. sair. hoitajan luo. Lääkäri oli myös paikalla vastaanottotilanteissa. Sairaalassa saadun väärän diagnoosin jälkeen kunto ei kohentunut seuraavan vuoden aikana ja potilas itse pyysi diagnoosinsa uudelleen määrittelyä. Psyk. polin lääkäri teki testit (suuri määrä kaavakkeiden täyttöä), haastatteli ja asetti uuden diagnoosin ja määräsi uudet lääkkeet. Lääkkeiden vaihto suoritettiin sairauslomalla potilaan ollessa kotona, mikä oli raskas prosessi ja olisi vaatinut sairaalassa olon, mutta jostain syystä henkilökunta psyk. polilla ei suosittanut sairaalaan siirtoa. Loppujen lopuksi kaikki hyvin. Arvatenkin välit ovat poikki omaiseen, joka sairaalassa sotkeutui diagnoosin määrittämiseen.

[Biancaliina]

minätäällä:
"Minulla esimerkiksi senaikainen lievä huoli identiteettivarkauden mahdollisuudesta netissä on ihan realistinen, kun en muista kirjautua ulos palstoilta. "

Sitä tapahtuu joskus.

[minätäällä]

Biancaliina: Tuo se juuri diagnoosissa pelottaakin, että se voi mennä työvälineenä eri virastoihin.

Meillä minun mt-ongelmani oli perusteena sille huoltajuusoikeudenkäynnille, jonka ex aikoi käydä, mutta perui sitten haasteen, onneksi. Syynä huoltajuuden vaatimiselle oli, väärin, että en mt-ongelmaisena kykene huoltajaksi ja olen ollut neljästi lyhyen ajan sisällä osastohoidossa. En ollut, van exän soittojen takia aina siellä polilla psyykkisen tilan arvioinnissa.

Mutta vaikka oikeudenkäynti peruuntui, niin lastensuojelu päätti jatkaa nuoren suojelua 18-vuotiaaksi. Muuta perustetta ei ole, käsittääkseni, kuin nuo exän ilmoittamat mt-ongelmat. Sanoivat siellä, etteivät ota kantaa huoltajuuteen, mutta minusta tuo lastensuojelun jatkaminen oikeudenkäynnin peruunnuttuakin on kyllä kannanotto siitä, että mt-ongelmaisen lapsi tarvitsee lastensuojelun valvontaa. Mitään tukea en sieltä saanut itselleni ja vanhemmuudelleni, vaikka se kauniisti puhuttaessa on aina päällimmäisenä tuo perheiden ja vanhemmuuden tukeminen.

Kyllä olet minustakin Biancaliina oikeassa siinä, että sama "minä" minä kyllä olen muka "avoimen paranoidisena" psyykkisen tilan arvioinnissa (reagoin toistuvaan traumaattiseen kotoa arvioitavaksi hakemiseen ja psyykkiseen väkivaltaan ja kiusantekoon tuossa muodossa, sekä sen hoitajan väitteisiin), osastojaksoon päätteeksi, kun olin hoitajien mielestä kuin eri ihminen, valloittava persoonallisuus kuulema (ai jai, kannattaisi varoa: tuon voisi jo tulkita, niinkuin minun sanomiseni murrosikäisestä, että on välillä kuin kaksi eri tyttöä, että tuo hoitaja uskoi minun muuttuneen toiseksi ihmiseksi), ja tänne kirjoitellessakin.