Masennuksen netti-terapioista

[Psykopatologia]

Masennuksen hoidossa terapia on yhtä tehokasta netissä kuin kasvokkain, eikä terapiamuodollakaan ole merkitystä Vakiintuneet hoidot toimivat käytännössä yhtä hyvin. Uusiakin kokeillaan – kiipeily auttoi masennukseen saksalaisessa tutkimuksessa. - Mikko Puttonen 7.8.2017 2:00, päivitetty 6:45
http://www.hs.fi/tiede/art-2000005314739.html - Kommentit 28 (8.8.2017 12:05)

MASENNUKSEN syövereissä yhdellä asialla ei tarvitse vaivata päätään. Nimittäin sillä, mihin terapiaan kannattaa mennä: melkein kaikki kelpaa.
Useiden terapiamuotojen on todettu tehoavan suurin piirtein yhtä hyvin.
Valitsipa psykoanalyysin, kognitiivisen terapian, interpersonaalisen, psykodynaamisen tai ongelmanratkaisuterapian, masennus voi helpottaa.

KUVIOSSA on jotain kummallista. Aivan kuin olisi samantekevää, millainen teoria vaikuttaa terapian taustalla.
Eri suuntauksissa käsitykset masennuksesta ja sen hoidosta voivat olla ristiriidassa keskenään, mutta silti ne toimivat käytännössä yhtä hyvin.
Masentuneen mielessä pyörivät päiväkausia samanlaiset tuskaisat ajatuskulut. Suhtautuminen tähän vatvomiseen erottaa kognitiivista terapiaa ja ainakin joitain psykodynaamisen tera­pian muotoja.

KOGNITIIVINEn terapia pyrkii suoraan auttamaan ihmistä pois ikävistä vatvomisista.
Psykoanalyysiin pohjautuvissa terapioissa tällaisen ajatuksiin puuttumisen katsotaan manipuloivan hoidettavaa liikaa. Siksi terapeutti käyttää epäsuorempia keinoja.
Näkemyksen erosta huolimatta terapiat auttavat kutakuinkin yhtä tehokkaasti.
Nyt keskustellaankin siitä, mikä terapioissa oikein auttaa, jos samaan tulokseen päästään eri teorioilla.
Yhdistääkö kaikkia jokin sama ydin, jolla hoitovaikutus syntyy?
”Näin yleisesti ajatellaan, mutta meiltä puutuu vielä tietoa tähän vastaamiseksi”, sanoo Helsingin yliopiston psykiatrian professorin Erkki Isometsä.

TERAPIOIDEN samanlainen vaikutus voisi johtua terapeuttien samanlaisesta toiminnasta.
Tutkimuksissa on videoitu hoitoistuntoja ja huomattu, että terapeutit suuntauksesta riippumatta menettelevät aika lailla samalla tavalla.
”Eri hoitomuodot aktivoivat ihmistä miettimään omaa tilannettaan ja pohtimaan sitä uudesta näkökulmasta. Usein ne myös kannustavat toimimaan toisella tavalla. Näin ne auttavat masentunutta jäsentämään tilannettaan ja ymmärtämään itseään­ paremmin”, Isometsä sanoo.

UUSI yllätys on se, että edes tapaamiset terapeutin kanssa eivät näytä olevan ratkaisevia.
Nettiterapia on osoittautunut suunnilleen yhtä tehokkaaksi kuin keskustelut kasvokkain.
Kun perinteisessä hoidossa potilas tapaa terapeuttia kerran viikossa 45 minuutin verran, nettiterapiassa terapeutti ja potilas viestittelevät verkossa vaikkapa 10 – 15 minuuttia viikossa.
Enimmäkseen potilas tekee itse terapiaan sisältyviä tehtäviä kotikoneellaan.

NETTITERAPIASTA väitöskirjaa tekevä psykologi ja psykoterapeutti Satu Pihlaja pitää itsekin vähän hämmästyttävänä, että verkossa voi antaa samantasoista hoitoa kuin kasvotusten.
Juju piilee ilmeisesti siinä, että hoidettava tekee niin paljon itse.
”Asiakas työskentelee itsenäisemmin. Kun hän pystyy itse vaikuttamaan hoitoonsa, se lisää toimijuuden tunnetta. Hän auttaa itse itseään ja on aktiivisemmassa asemassa kuin perinteisessä terapiassa, jossa hän voi kokea olevansa passiivisemmin terapeutin autettavana”, Pihlaja selittää.

JOISSAIN tutkimuksissa terapeutin ja asiakkaan yhteistyösuhde on osoittautunut nettiterapiassa jopa paremmaksi kuin tavanomaisessa. Syy on ilmeisesti se, että nettiterapiassa esiintyy vähemmän kielteisiä kokemuksia terapeutista.
”Kun kontakteja on vähemmän, ristiriitojakin syntyy vähemmän”, Pihlaja sanoo.
Terapeutti joka tapauksessa takaa tuloksen verkossakin.
Pelkät oma-apuohjelmat auttavat, mutta eivät hyödytä läheskään niin paljon kuin tavanomaiset terapiat.
Suomessa Husin Mielen­terveystalo tarjoaa jo suomalaisille nettiterapioita, joissa on aina terapeutti mukana. Niihin pääsee lääkärin lähetteellä.
https://www.mielenterveystalo.fi/nettit ... fault.aspx

LÄÄKKEET kuuluvat masennuksen perushoitoihin terapian ohella. Kummatkin vaikuttavat yhtä hyvin.
Tutkijat mittaavat hoitojen onnistumista sillä, miten paljon ne vähentävät potilaiden pisteitä depressioasteikolla. Hoidolla katsotaan olevan vaikutusta, kun depressiopisteet laskevat vähintään puoleen.
Ilman mitään hoitoa masennuspotilaista noin 20 prosentilla oireet lievittyvät itsestään.
Lääkehoito tai terapia nostaa toipuvien osuuden 50 – 60 prosenttiin. Vielä parempi tulos saadaan, jos yhdistetään lääkehoito ja terapia.
”Alkuvaiheessa lääkehoidolla saadaan lisää virtaa, mutta pitkäaikaiset hyödyt tulevat tera­piasta. Lääkehoito voidaan aloittaa nopeasti, mutta se ei auta itse­ymmärryksen lisäämisessä. Siihen tarvitaan terapiaa”, Isometsä arvioi.

LÄÄKE ja terapia vähentävät masennusta aivotutkimusten mukaan eri teitä.
Pelkistettynä masennuksen voi ymmärtää näin: aivoissa tunteita säätelevä limbinen järjestelmä käy ylikierroksilla samalla, kun sitä hillitsevä etuotsalohko ei jaksa toimia riittävän tehokkaasti.
Lääke rauhoittaa limbisen järjestelmän yliaktiivisuutta, jolloin tilanne aivoissa normalisoituu. Terapia puolestaan voimistaa etuotsalohkoa niin, että se saa limbisen järjestelmän paremmin hallintaansa.
”Voimme vaikuttaa oirehdintaan kahta eri reittiä. Yhdistämällä molemmat päästään nopeimmin tulokseen”, Isometsä selittää.

MASENNUSTA voi koettaa selättää myös uusilla keinoilla. Mindfullnessia ei voi enää leimata muotivillitykseksi.
Mindfulness tähtää omien ajatusten ja tunteiden hallintaan. Se on myös tutkimuksissa lievittänyt masennuksen oireita. Siihen perustuva terapia on päässyt Käypä hoito -suosituksiin erityisesti estämään masennuksen uusimista.
”Tietoisuustaitojen harjoittelulla voidaan lievittää haitallista vatvomista. Harjoituksia on helpointa tehdä silloin, kun masennuksesta on jo enimmäkseen toivuttu. Näin voi estää tulevia masennusjaksoja”, Isometsä sanoo.

LIIKUNNASTA sitä vastoin ei tällä tietoa olekaan vakuuttavaksi hoidoksi. On esitetty, että kuntoliikunta vetäisi vertoja tera­pialle tai lääkkeille. Joissain tutkimuksissa tällaisia tuloksia on myös saatu.
Käsitystä tukevat eläinkokeet. Niiden mukaan liikunta vahvistaisi aivojen uusiutuvuutta, koska se lisää hermokasvutekijöitä. Tämä voisi selittää masennuksen lievittymistä ihmisillä.
Kuitenkin on myös joukko tutkimuksia, joissa liikunnasta ei ole hyötyä.
Vaikka masennuspotilaat ovat lisänneet liikkumistaan, heidän tilansa ei ole parantunut enempää kuin niiden, jotka eivät ole kuntoilleet.
Liikunta muiden terveiden elämäntapojen ohella voi suojata masentumisen riskiltä, mutta hoitona se on epävarma. Masentunutta vaivaa usein myös aloitekyvyttömyys ja väsymys, jolloin heidän on vaikea komentaa itseään lenkkipolulle.

AUTTAISIKO aivan toisenlainen liikunta – kuten kiipeily?
Saksassa tutkijat selvittivät, parantaisiko boulderkiipeily lähellä maan pintaa kivenlohkareilla tai seinällä masentuneiden oloa. Paransihan se.
Kokeessa depressiopisteet vähenivät niin paljon, että se vastasi siirtymistä keskivaikeasta lievään masennukseen. Tutkijat esittelivät kiipeilyn etuja toukokuussa psykologien kokouksessa Bostonissa. https://uanews.arizona.edu/story/boulde ... depression
Selitys on se, että kiipeily vaatii keskittymistä, mikä vähentää asioiden vatvomista, tutkijat päättelivät.
Lyhyt kiipeily antaa myös ihmiselle kokemuksen, että hän saa jotakin aikaiseksi. Se voimistaa alakulon haurastuttamaa kyvykkyyden tunnetta.
Erkki Isometsä näkee, että kiipeily on vain yksi esimerkki hoidettavan aktivoinnista, joka kuuluu joihinkin terapioihin.
”Järkevintä on etsiä sellaista tekemistä, joka on masentuneelle itselleen mielekästä. Se voi olla jotain, joka tuottaa mielihyvää, mutta on masentumisen takia jäänyt. Eivät kaikki koe kiipeilyä mielekkääksi. Se on hyvä keino, kenelle se sopii.”

Tietoja kirjoitukseen antoi myös psykologi ja it-psykiat­rian linjajohtaja Jan-Henry Stenberg Husista.

[Sievä Sigismund]

Tämä on alkua semmoiselle terapialle, jossa kallonkutistaja on korvattu tekoälyllä. Tekoälyllä on norsuakin parempi muisti eikä se väsy koskaan jaarittelemiseen asiakkaan kanssa.

[Mirri]

Sigismund, mikä tämä?

Psykopatologian siteeraamassa artikkelissa on paljon painavaa asiaa, sisältö on niin lukemisen kuin ajattelemisenkin arvoinen, eikä se ole 'paketoitavissa' sanaan tämä.
Minua kroonisena ja suht vaikea-asteisena masennuspotilaana harmittaa hirmuisesti sinun törähdyksesi tärkeän artikkelin ääressä. Mielestäni kannattaisi ensin uppoutua lukemaan ja miettimään mitä kirjoituksessa sanotaan, ja vasta sitten kommentoida - asiallisesti ja ilman mitään tyhjänpäiväisiä heittoja.

Ainakin toivon, ettei keskustelu ohjautuisi 'kallonkutistaja'-tasolle tai tekoälyihin ennen kuin tuumaustaukoja tarvitsevat lukijat ehtivät sanoa otsikon aiheeseen ja aloitusviestin artikkeliin yhtään mitään.

[Sievä Sigismund]

Ei se mikään törähdys ole. Maailma muuttuu Eskoseni. Nyt on hoksattu, että masentuneelle nettiterapia on yhtä tehokasta kuin henkilökohtainen terapiassa käynti.

Seuraava akel on, että siellä netissä ei enää terapoikaan humanoidi, vaan tekoäly.

[Mirri]

Asialliset perustelut puuttuvat, ja tulkinta humanoidihöpinöineen on ilmeisen virheellinen, joten törähdys mikä törähdys.

Tämän ketjun aihe ja aloitusviestin artikkeli ovat mielestäni niin tärkeitä, että kannanotoille pitäisi osata esittää asiallisia ja kunnollisia perusteluja. Minä en toistaiseksi jaksa enkä osaa, vaikka monessa asiassa olen täsmälleen samaa mieltä artikkelin viestin kanssa. Niinpä tyydyn puolustamaan aloitusviestin kirjoitusta asiattomuuksia vastaan.

[Sievä Sigismund]

Vahva tekoäly viittaa koneeseen, 1) joka lähestyy inhimillisen älykkyyden tasoa tai ylittää sen, 2) joka voi tehdä tyypillisesti ihmisille kuuluvia asioita, 3) joka voi soveltaa laajoja taustatietoja ja 4) jolla on jonkin tasoinen tietoisuus (konetietoisuus).

Heikko tekoäly puolestaan viittaa koneeseen, joka käyttää ohjelmistoa joidenkin sellaisten tiettyjen ongelmien tutkimiseen tai ratkaisemiseen, jotka eivät käsitä ihmisen kognitiivisia kykyjä kaikessa laajuudessaan. Päinvastoin kuin vahva tekoäly, heikko tekoäly ei saavuta tietoisuutta, vaan se on lähinnä tietyn sovellusalueen ongelmanratkaisija. Esimerkkinä heikosta tekoälystä ovat tekstin- ja kuvantunnistus, asiantuntijajärjestelmät ja shakkitietokoneet, kuten Deep Blue.

Tekoälytiede

Tekoälyn taustalla on René Descartesin jo 1600-luvulla esittämä idea ajatusten matemaattisesta mallinnettavuudesta.lähde? Varsinaiseksi tieteenalaksi tekoäly eriytyi tietokoneiden kehittymisen myötä 1950-luvulla. Monitieteellinen tekoälytiede yhdistelee keskenään esimerkiksi tekniikkaa, psykologiaa, kognitiotiedettä, filosofiaa ja lääketiedettä.

Koulukunnat
Tekoälytiede voidaan karkeasti jakaa perinteiseen symbolipainotteiseen tekoälytieteeseen sekä uudempaan, hahmopohjaiseen, laskennallisen älykkyyden suuntaukseen. Perinteisen tekoälytieteen työkaluja ovat muun muassa asiantuntijajärjestelmät, ontologiat ja sääntöpohjainen päättely. Uudemman konnektionistisen suuntauksen tunnetuimpia menetelmiä ovat neuroverkot, sumeat järjestelmät ja evolutionäärinen laskenta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Teko%C3%A4ly

[Mirri]

Ei sitten tarvitsisi miestenkään tuntea itseään reppanoiksi, kun hoitajana olisi tekoäly. Jos miesten on vaikea hakeutua psykiatrisen hoidon piiriin hoitajan ollessa ihminen, netti-terapia voisi olla heille yksi ratkaisu, mutta tekoälyhän olisi vielä parempi hoitajana.

Vai miten, Sigismund, madaltaisiko tekoäly miesten kynnystä hakeutua hoitoon mt-ongelmiensa vuoksi?

[Psykopatologia]

(- -)
LÄÄKE ja terapia vähentävät masennusta aivotutkimusten mukaan eri teitä.
Pelkistettynä masennuksen voi ymmärtää näin: aivoissa tunteita säätelevä limbinen järjestelmä käy ylikierroksilla samalla, kun sitä hillitsevä etuotsalohko ei jaksa toimia riittävän tehokkaasti.
Lääke rauhoittaa limbisen järjestelmän yliaktiivisuutta, jolloin tilanne aivoissa normalisoituu. Terapia puolestaan voimistaa etuotsalohkoa niin, että se saa limbisen järjestelmän paremmin hallintaansa.
”Voimme vaikuttaa oirehdintaan kahta eri reittiä. Yhdistämällä molemmat päästään nopeimmin tulokseen”, Isometsä selittää.
(- -)
Isometsä näyttää hyväksyvän aivoston polttomoottiri-mallin, joka soveltuu jossain määrin lihaksiston kuvaamiseen.

[Mirri]

Nykyisin kai tiedetään, että mielen sairaudet masennusta myöten ovat osaltaan myös aivojen sairauksia.
Keskusteluterapioidenkin yksi selittävä tekijä on, että ihmisen aivoissa tapahtuu jotakin (hoitavaa). Se ilmeisesti selittää sitäkin, ettei terapiasuuntauksella välttämättä ole merkitystä, tai se ei ole aina oleellisin asia. Vuorovaikutteisessa keskusteluterapiassa hoidettavan aivot 'raksuttavat' joka tapauksessa ja terapeutista riippumatta.

[Sievä Sigismund]

Minä luulisin (asiasta mitään tietämättä), että terapia olisi varsin "helppo" automatisoida. Terapiahan perustuu oletukseni mukaan siihen, että asiakas pääasiassa pohtii itse omia asioitaan. Terapeutti-automaatti vain heittää sopiviin kohtiin tarkentavia kysymyksiä tms.

[Alive]

Minulle on henkilökohtaisesti ollut hyötyä ohjatusta mietiskelystä. Se ei ole nettiterapia. Sain kasetin kaveriltani. En siihen ensiksi uskonut, enkä edes halunnut vaivautua kuuntelemaan, mutta kun aloitin, tunsin heti hyvää oloa ja ajattelin, että siitä voisikin olla apua. Ajatukset käännetään murehtimisesta pois. Kai se jotain mindfulnesia on, mutta ahdistus on lieventynyt, samoin kehää kiertävät ajatukset olen kyennyt vaimentamaan.

[Hilppa]

Tämä on alkua semmoiselle terapialle, jossa kallonkutistaja on korvattu tekoälyllä. Tekoälyllä on norsuakin parempi muisti eikä se väsy koskaan jaarittelemiseen asiakkaan kanssa.

Ymmärrän reaktiosi kirjoitukseen, koska otsikko on muotoiltu provokatiiviseksi. Onneksi Psykopatologia ei ole käyttänyt ketjunsa nimenä HS:n artikkelin otsikkoa.

[Hilppa]

Tutkimustulokset voidaan tulkita myös niin, että terapeutin persoonan merkitys on valtava. Ilkeä terapeutti tuhoaisi paranemisen mahdollisuuden. Eli ihmisellä on väliä. Koneenkin takana vääränlainen responssi saisi paljon pahaa aikaan ja sairaus vain jatkuisi.

[Sievä Sigismund]

Tekoäly olisi vapaa inhimillisistä heikkouksista. Se on täydellisen neutraali. Tietysti siihenkin voidaan tarpeen tullen ohjelmoida tunteita, mutta sellaisia, jotka edistävät terapiaa.

[Kyllästynyt]

Tekoäly olisi vapaa inhimillisistä heikkouksista. Se on täydellisen neutraali. Tietysti siihenkin voidaan tarpeen tullen ohjelmoida tunteita, mutta sellaisia, jotka edistävät terapiaa.

Tuohan tarkoittaa, että terapiasta on riisuttu sen voimakkain/tärkein/oleellisin vaikutuskeino; tulla kohdatuksi ja hyväksytyksi toisen ihmisen toimesta.

[Psykopatologia]

1970-luvulla levisi Jyväskylän opiskelijoiden tietoon uusi käyttäytymisterapia, jossa "itse ei tarvitse tehdä mitään".

1960-luvulla raportoitiin käyttäytymisterapioiden kohdalla liki sataprosenttisia paranemistuloksia. Näin on aina uusien terapioiden suhteen.

[Sievä Sigismund]

Tekoäly olisi vapaa inhimillisistä heikkouksista. Se on täydellisen neutraali. Tietysti siihenkin voidaan tarpeen tullen ohjelmoida tunteita, mutta sellaisia, jotka edistävät terapiaa.

Tuohan tarkoittaa, että terapiasta on riisuttu sen voimakkain/tärkein/oleellisin vaikutuskeino; tulla kohdatuksi ja hyväksytyksi toisen ihmisen toimesta.

Ei kai terapiaan mennä kohtaamaan ihmistä, vaan parantamaan ongelma?

Ihmisten kohtaamiset tapahtuvat naistentansseissa tms...

[Alive]

Eihän muiden ihmisten hyväksynnällä ole väliä, jos ei itse hyväksy itseään.

[Hilppa]

Tekoäly olisi vapaa inhimillisistä heikkouksista. Se on täydellisen neutraali. Tietysti siihenkin voidaan tarpeen tullen ohjelmoida tunteita, mutta sellaisia, jotka edistävät terapiaa.

Niin tietysti. Mutta kun ei voida. Nettiterapioissakin se 10-15 min, joka viikottain vietetään oikean ihmisen kohtaamisena, vaikkakin ruudun takaa, on se clue.

Vaikka ihminen olisi miten tahansa riekaleina, avuton ja toimintakyvytön masennuksensa vuoksi, hän tajuaa, onko tekemisissä koneen vai ihmisen kanssa. Koneen kanssa jaksaa leikkiä jonkun aikaa, mutta jossain vaiheessa tehtävien suorittaminen koneelle ja ohjelmalle alkaa kyllästyttää. Tehtäviä jää tekemättä, vaikka palaute olisi kuinka loistavasti ja motivoivaksi kyetty kehittämään. Inhimillisen oikean kontaktin puuttuessa ei ole väliä, mitä koneelle vastaa/tekee. Ihminen tajuaa tuon, eikä pääse irti oivalluksestaan. Potilas ei ole huijattavissa.

Voi tietysti olla ihmisiä, jotka mieluummin kohtaavat koneen kuin oikean ihmisen. Esimerkiksi sosiaalisesti estynyt saattaa hoitaa asioitaan mieluummin nettipalvelun kautta kuin soittamalla palvelunumeroon tai käymällä palvelutoimistossa, jossa on kohdattava oikea ihminen. Veikkaisin, että sellainen henkilö saattaisi ilahtua terapiavaihtoehdosta, jossa elävän ihmisen sijasta kohdattaisiin pelkkä kone. Mutta veikkaan myös, että tämän ihmisen ongelmaa konekohtaaminen ei ratkaisisi. Elävän ihmiskontakti välttäminen jopa terapiatilanteessa tekisi kyseisestä ihmisestä vain entistäkin estyneemmän, koska konekohtaaminen tavallaan palkitsisi, kun ihmisiä ei tarvitsisi opetella kohtaamaan missään. Veikkaan myös toiseksi vaihtoehdoksi, että sellainen henkilö saattaisi helpommin tulla jopa riippuvaiseksi konetehtävistä ja koneterapiasta.

[Hilppa]

Eihän muiden ihmisten hyväksynnällä ole väliä, jos ei itse hyväksy itseään.

Ei kai se olekaan se clue, että terapeutti rakastaa ja hyväksyy potilaan (vaikka tietenkin tekee myös sitä), vaan se, että terapeutti keskusteluin ja kuuntelemalla potilasta saa tämän itse hyväksymään itsensä, ja sitä myöten oppimaan rakastamaan itseään kuten muitakin. Blaah. En osaa ilmaista asiaa nerosti, mutta jotenkin noin. Itse asiassa aika mystistä.