Psykoanalyyttinen vrt. kognitiivinen psykoterapia

[Psykopatologia]

Psykoanalyyttinen psykoterapia vrt. kognitiivinen psykoterapia
_________________________________________________________________________________________________________

Pertti Luukkonen (2008): Kliinisen psykologian ensyklopedia internet-linkitetty.
Luukkosen Kliininen PsykoPatologia -sarja 4 (LKPPS 4)
http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo ... e_id=15514

Pertti Luukkonen (2003): Psykoanalyyttinen psykoterapia vs. kognitiivinen psykoterapia: historiallinen ja vertaileva tarkastelu. Luukkosen Kliininen PsykoPatologia -sarja 1 (LKPPS 1)
http://granum.uta.fi/granum/kirjanTiedo ... e_id=11335
_________________________________________________________________________________________________________

psykoanalyyttinen psykoterapia vrt. kognitiivinen psykoterapia,

nykyisten psykoterapioiden teoreettisia kantamuotoja ovat psykoanalyysiin perustuva perinteinen psykoanalyyttinen psykoterapia ja jo sen "ohi" kirinyt behaviorismiin pohjaava kognitiivinen psykoterapia (CT). Näiden otteiden pohjana oleva ihmiskuva ja käsitys ihmisen suhteesta maailman on erilainen. Kaavamaisesti: psykoanalyysin mukaan ihminen on suhteellisen autonominen ulkomaailman suhteen, mutta viettien ja dynaamisen piilotajunnan vuoksi suhteellisen epäitsenäinen oman psyykensä suhteen. Behaviorismin mukaan ihminen on suhteellisen itsenäinen itsensä suhteen (koska tiedostamaton ei määrää), mutta suhteellisen epäitsenäinen ulkomaailman suhteen, jolloin oppimiselle jää sijaa. Psykoanalyysissa ajatellaan vietit ihmistä motivoiviksi tekijöiksi, kun taas behaviorismi tukeutuu oppimiseen (ja oppimispsykologiaan). Yhteisenä on self-psykologinen teoreettinen katsanto, jota nykyään myös kognitiivinen terapia edustaa.

Psykoanalyyttisessä terapiassa ajatellaan, että hoitosuhteessa vallitsee vastarinnan sävyttämä "ambivalentti" transferenssi, kun taas kognitiivinen terapia lähtee positiivisesta yhteistyösuhteesta. Analyyttinen terapeutti on suhteellisen ”passiivinen”; terapiassa fantasian osuus on merkittävä, eikä oireisiin välttämättä puututa aktiivisesti. Kognitiivinen terapeutti on aktiivisen fokusoiva, ja teemat liikkuvat enemmän sosiaalisen realiteetin tasolla. Oireisiin puututaan suoremmin, ja terapiaan saattaa kuulua kotitehtäviä. Kun analyyttinen terapeutti käyttää itseään instrumenttina (mm. täydentävät tunneresponssit), tukeutuu kognitiivinen terapeutti monipuoliseen tekniseen arsenaaliinsa.

Keskeiset erot ovat transferenssissa ja piilotajunnassa. Teoreettinen ote ei sido terapeuttia praktisessa terapiatyössä, joka yleensä on tuntuvan eklektistä. Paul Verhaeghen aktuaalipatologia – psykopatologia -jatkumolla kognitiivisen terapian paras indikaatioalue on aktuaalipatologia-päässä ja päinvastoin. Luultavasti on virheellistä yrittää suoraan psykoanalyyttistä terapiaa selvästi aktuaalipatologisille.
_________________________________________________________________________________________________________

psykoanalyyttinen psykoterapia vrt. oppimisterapia,

perustava muutos tuli 1960-luvulla. Varhaiset behavioristit John Watsonista lähtien suhtautuivat arvostavasti psykoanalyysiin; kyse oli vain teoreettisista termeistä. Psykoanalyysin pahin vihollinen Hans Eysenck kirjoitti vuonna 1964: There is no neurosis underlying the symptom, but merely the symptom itself. Get rid of the symptom (skeletal or autonomic), and you have eliminated the neurosis. Laboratorio-oloissa kehitettyjen oppimisteorioiden mukaan oire ei ollut sisäisen ristiriidan symbolinen ilmentymä ja ”jäävuoren huippu” (kuten psykoanalyysi väitti), vaan oireessa oli ”kaikki”. (Puhtaimmin tämä on esillä käyttäytymisterapiassa.) Nyt kyse oli teorioiden fundamentaalisesta ”oikeelli-suudesta”.
_________________________________________________________________________________________________________

kognitiivinen (psyko)terapia,

kognitiivinen terapia, CT (cognitive therapy), 1970-luvulta aluksi lyhyitä, myöhemmin pitempiä kognitioita painottavia psykoterapioita, joissa olennaista fokusoituneisuus, päämäärätietoisuus sekä erilaiset harjoitukset ja kotitehtävät. Välillä kognitioiden aseman mukaan menetelmiä on jaettu mm: 1) kognitiivinen restrukturointi, 2) ongelmanratkaisut (problem solving) ja 3) coping skills.

Historiallisesti CT:n juuret ovat 1950-luvun lopun käyttäytymisterapiassa, josta 1960-luvulla kognitiivisen psykologian myötä kehittyi CT. Vanhin on Albert Ellisin rationaalinen terapia (RT; 1955 REBT), vaikkakin CT-nimike vakiintui vasta 1970-luvulla Aaron Beckin CT:n myötä. Myös mm. Arnold Lazaruksen multimodaalinen terapia (MMT) ja 1980-luvulla Marsha Linehanin dialektinen behavioraali(käyttäytymis)terapia (DBT).

Kognitiivinen psykoterapia on usein varsinkin soveltavissa konteksteissa kognitiivisen behavioraaliterapian (CBT) synonyymi. Varsinkaan psykiatriassa ei olla kovin kiinnostuneita tarkoista nimikkeistä, ja käytännössä käytetyt terapiatekniikat ovat eklektisempiä kuin mitä nimike sinänsä implikoi. Nykyään CT ei ole enää yhtenäinen koulukunta, ja mm. teoreettiset yhteydet oppimispsykologiaan on menetetty. 1980-luvulta kehitys on kulkenut mm. kognitiivis-konstruktivistisen psykoterapian suuntaan.

(Lyhenteissä c voidaan varata kognitioille [engl. cognition] ja k käyttäytymiselle.)
_________________________________________________________________________________________________________

kognitiivinen (psyko)terapia vrt. käyttäytymisterapia,

kognitiivinen (psyko)terapia (CT) on osin käyttäytymisterapian (KT) ja oppimisterapian (OT) metamorfoosi. KT on pohjannut suhteellisen tiukkaan behavioristiseen käsitteistöön ja määritettyyn ehdollistumis – vahvistamis -oppimiseen. CT:ssä laboratorioterminologian ovat korvanneet abstraktit persoonallisuuspsykologiset käsitteet kuten skeemat, moodit ja kognitiivis-konstruktivistisessa psykoterapiassa (CCT) myös merkitysorganisaatiot. Tämän myötä CT on menettänyt empiiristä otettaan kokeelliseen ja oppimispsykologiaan. Yhä enemmän CT on kuin mikä tahansa intrapsyykkinen tai self-psykologinen systeemi, jonka käsitteet – varsinkin CCT:ssä – voivat olla samankaltaisia psykoanalyysin kanssa, joskin eri termein. Em. ”kesyyntyminen” ei kuitenkaan vaikuta esim. asiakkaan oppimishistorian yleiseen hahmottamiseen: Käytännön terapiatyössä kliinikko ei esim. pohdi, mikä oppimisen muoto kussakin yhteydessä on kysymyksessä.

(Lyhenteissä c voidaan varata kognitioille [engl. cognition] ja k käyttäytymiselle.)
_________________________________________________________________________________________________________

kognitiivinen terapia

1) Aaron Beckin kognitiivisen psykoterapian erisnimi; 2) kognitiivisten (psyko)terapioiden (CT) yleisnimi. (Lyhenteissä c voidaan varata kognitioille [engl. cognition] ja k käyttäytymiselle.)
_________________________________________________________________________________________________________

kognitiivis-konstruktivistinen psykoterapia

(cognitive-constructivistic psychotherapy, CCT), kognitiivis-konstruktiivinen psykoterapia, kognitiivis-kehityksellinen (evolutionaarinen) psykoterapia, post-rationaalinen kognitiivinen psykoterapia, 1980-luvulta pitkää kognitiivista psykoterapiaa (CT), jossa perinteistä CT:tä enemmän otetaan huomioon asiakkaan kehityshistoria ja tunteet sekä terapiatilanne. Muotoilut voivat muistuttaa psykoanalyysia mutta eri termein. Mm. italialaiset psykiatrit Vittorio Filippo Guidano (1944 – 1999) ja Giovanni Liotti (1945–) sekä etelä-afrikkalas-kanadalainen psykologi Leslie Samuel Greenberg (1945–) ja yhdysvaltalainen psykologi Michael J. Mahoney (1946 – 2006); Suomessa mm. Ahti Antero Toskala (1942 - 2006).

(Lyhenteissä c voidaan varata kognitioille [engl. cognition] ja k käyttäytymiselle.)
_________________________________________________________________________________________________________

k o g n i t i o t,
havaitsemiseen ja tietämiseen liittyvät älylliset ja muistitoiminnot (erotuksena emootioista ja konaatioista).
_________________________________________________________________________________________________________

k o g n i t i o t i e d e (cognitive science),

termin esitti vuonna 1971 brittiläinen kemisti Hugh Christopher Longuet-Higgins (1923 – 2004). Epistemologisesti suhteellisen jäsentymätön yleistiede, jossa on mm. kognitiivista ja neuropsykologiaa, neurofysiologiaa, lingvistiikkaa ja tietokoneoppia ym.
_________________________________________________________________________________________________________

Hullin seminaari (1936 – 38),

Johtavan behavoristisen oppimisteoreetikon Clark Leonard Hull'in (1884 - 1952) johdolla Yalen IHR:ssä (Institute of Human Relations) toimi ryhmä, joka tutki psykoanalyysin yhdistämistä oppimisteorioihin. Ryhmään kuuluivat behavioristeista mm. John Dollard & Neal Miller sekä Hobart Mowrer ja psykodynaamiselta puolelta mm. Harry Stack Sullivan ja Erik H. Erikson. Myös ryhmät behavioristiset jäsenet, joista useat olivat olleet analyysissä, tukeutuivat psykoanalyysiin psyykkisten häiriöiden ”oikeana” teoriana. Kyse oli vain teorian uudenlaisesta muotoilusta. Vuonna 1950 Dollard & Miller yrittivät yhdistää neohullilaista oppimisteoriaa ja psykoanalyysiä teoksessaan Culture and Psychotherapy: An Analysis in Terms of Learning, Thinking, and Culture. Kaikki muuttui 1960-luvulla paljolti Hans Eysenckin ansiosta: psykoanalyysin ja käyttäytymis- ja oppimisterapioiden välit muuttuivat vihamielisiksi.
_________________________________________________________________________________________________________

käyttäytymisen modifikaatio (KM),

behavio(u)r modification (BM), käyttäytymisen muokkaus (KM). Hans Eysenckin (1987) jako: pääosin operanttiin ehdollistumiseen (Skinner) eli seuraamusoppimiseen pohjaava oppimisterapeuttinen metodi (erotuksena käyttäytymisterapiasta). – Vuonna 1948 Paul R. Fuller sai ”vegetatiivisella idiootilla” aikaan operantin responssin. Modifikaatiotekniikoita on sovellettu varsinkin psykoottisten ja kehitysvammaisten käyttäytymisen yksinkertaiseen muokkaukseen, jolloin palkintona on ollut usein savukkeita tai karamellia yms. (token economy).
_________________________________________________________________________________________________________

k ä y t t ä y t y m i s t e r a p i a (KT),

behavio(u)r therapy (BT). Hans Eysenckin (1987) jako: 1) pääosin klassiseen pavlovilaiseen R-ehdollistumiseen pohjaava oppimisterapeuttinen metodi, mm. Cover Jones & Watson (Peterin tapaus); Mowrer, Wolpe (systemaattinen poisherkistäminen) sekä Eysenck. 2) Yleisnimike, jolloin KT sisältää myös käyttäytymisen modifikaation (KM), jota ei tulisi käyttää yleisnimikkeenä. Tätä jakoa ei varsinkaan Yhdysvalloissa aina tehdä.

Vuonna 1953 B(urrhus) F(rederic) Skinner (1904 - 1990) alkoi tutkia eläinmallien pohjalta operanttia (O-) ehdollistumista ihmisillä. Projekti, johon myös psykologi Ogden R. Lindsley Jr. (1922 – 2004) liittyi, oli Experimental Analysis (of the Behavior of Psychotic Patients). Nimi muutettiin vetävämmäksi Studies in Behavior Therapy, joka oli myös Lindsleyn, Skinnerin ja psykiatri Harry C. Solomon'in (1889 – 1982) julkaisun (1953) nimenä. Vuonna 1955 nimi vaihtui: (Harvard Medical School) Behavior Research Laboratory (BRL) toimi Lindsleyn johdolla vuoteen 1965. 1950-luku oli lähinnä tutkimusta, 1960-luku taas sovellusta.

Huomattakoon, että 1950-luvulla alkaneet systeemaattiset oppimistutkimukset ihmisillä olivat pääosin O-ehdollistumista – mikä liittyy käyttäytymisen modifikaatioon – vaikkakin BT-nimitys viittasi KT:hen. – Behavio(u)r therapy -nimike on alkuaan peräisin luultavasti Eysenckiltä. Arnold Lazarus käytti samaa termiä Wolpen metodista vuonna 1958.

Klassinen ehdollistuminen assosioituu pääosin autonomisen hermoston toimintaan (ja täten emootioihin ja neuroottisiin ristiriitoihin), kun taas operantti ehdollistuminen liittyy enemmän motoriseen käyttäytymiseen. Terapiassa klassinen ehdollistuminen on ollut pääosassa, mutta em. ero ei ole ehdoton; käytännössä molemmat ehdollistumisen muodot ovat usein mukana. Sosiaalisissa tilanteissa on usein vaikea määrittää täsmällisesti, mikä on S ja mikä R, ja oppimisketjuissa R voi toimia edelleen S:nä. http://htpprints.yorku.ca/archive/00000200/
_________________________________________________________________________________________________________

psykoanalyysi psykoterapiana (tai hoitona), siihen kuuluu:

1) Muodollinen järjestely eli setting; makuuasento sekä sovitaan ajoista, maksuista ja tiheydestä (tavallisimmin
4 kertaa viikossa 45 – 50 minuuttia) ym. 2) Analyytikko tukeutuu työssään psykoanalyyttiseen teoriaan. 3) Perussääntö (vapaa assosiaatio). 4) Abstinenssi. 5) Analyytikko vain osoittaa, selventää ja tulkitsee. 6) Keskeisinä ovat transferenssin ja vastarinnan analyysi ja tulkinta. 7) Keskeisenä päämääränä on elävä kontakti omaan mieleen.
- Poikkeamia näistä sanotaan parametreiksi. Psykoanalyysi on pitkää psykoterapiaa.
_________________________________________________________________________________________________________

psykoanalyyttinen psykoterapia,

psykoanalyysiin pohjaava tutkivan psykoterapian kantamuoto, varsinaisen psykoanalyysin lievennetty versio. Myös (epätarkasti lyhyemmin) sama kuin analyyttinen psykoterapia. Termi psykoanalyyttinen viittaa 1) teoreettiseen viitekehykseen ja/tai 2) terapiametodeihin. Analyyttisessä terapiassa parametri on pikemmin sääntö kuin poikkeus.
_________________________________________________________________________________________________________