Miksi me tirskumme, kun nainen ahdistelee miestä? Tuntematon nainen yrittää suudella kadulla, joogaopettaja puristaa nänneistä, asiakas vilauttaa rintoja. Ne ovat rikoksia, mutta miestä ei vieläkään osata nähdä häirinnän uhrina.
(KUVA: MATTI PIKKUJÄMSÄ)
ALUKSI nauratti, kun helsinkiläisessä baarissa työskentelevä mies kertoi naisasiakkaan vilauttaneen hänelle rintojaan.
Sitten alkoi hämmentää. Kuukausien kuluessa kuulin häneltä yhä uusia tarinoita humalaisista naisista, jotka kourivat, lähentelivät ja suutelivat häntä väkisin.
Jos mies kielsi heitä koskemasta, häntä haukuttiin huumorintajuttomaksi tai homoksi. ”Hymyile vähän enemmän”, naiset saattoivat sanoa, ja välillä he sujauttivat tekojensa päätteeksi setelin miehen taskuun.
Lopulta olin pöyristynyt, mutta jostain syystä tarinat yhä myös naurattivat. Ymmärsin, että kyse oli seksuaalisesta ahdistelusta, mutta naisten tekeminä teot eivät tuntuneet niin vakavilta. Ne tuntuivat koomisilta.
Kun kysyin, oliko mies pyytänyt portsareita poistamaan lääppijänaisia baarista, hän vastasi, ettei tietenkään. Naisiin kohdistuvaan seksuaaliseen ahdisteluun oli yökerhossa kyllä nollatoleranssi, mutta kourivia naisia ei nähty samanveroisena ongelmana. Ovimiehet suhtautuivat heihin yhtä huvittuneesti kuin minäkin.
Baarissa työskentelevää miestä tilanne ei huvittanut. Päinvastoin, töihin meno oli alkanut ahdistaa häntä. Mutta kun ehdotin, että hän tekisi seuraavasta ahdistelijasta rikosilmoituksen, hän piti ideaani järjettömänä.
”Onko se edes rikos, jos itseä pienikokoisempi nainen tulee hiplaamaan”, hän epäili.
TAMPEREEN Setlementissä seksuaaliväkivaltatyön johtajana toimivan Satu Hintikan mukaan tällaiset ajatukset ovat seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneille miehille hyvin tyypillisiä. Miehet eivät usein osaa selvissäkään tapauksissa tunnistaa, että kyse on itsemääräämisoikeuden loukkaamisesta, joka on rikos.
Kulttuurimme olettaa, että miehet pystyvät puolustamaan itseään kaikissa tilanteissa.
”Mies nähdään tilanteen herrana, joka ei voi olla uhri tai alakynnessä”, Hintikka selittää.
Miesten kokemaa seksuaalista väkivaltaa on tutkittu vain vähän. Vuonna 2012 julkaistun tasa-arvobarometrin mukaan joka kolmas nainen on kokenut seksuaalista häirintää miesten taholta ja miehistä joka kuudes naisten taholta.
MINÄKIN sain kuulla lisää tarinoita. Oli joogaopettaja, joka puristi hymyillen oppilastaan nänneistä samalla, kun auttoi tekemään asanaa. Oli kulttuurijärjestön johtaja, joka tarttui parikymmentä vuotta nuorempaa alaistaan takapuolesta baarissa ja vitsaili seksuaalisesta ahdistelusta.
Tuntematon nuori nainen tarttui viikonloppuyönä töistä palaavaa kokkia pitkistä hiuksista ja yritti vetää tämän huulet kiinni omiinsa. Karaokeisännän asiakkaat istuivat väkisin syliin, liimautuivat iholle tanssimaan eroottista tanssia ja koskettelivat sopimattomasti.
Naisten harjoittama seksuaalinen häirintä kuulosti samanlaiselta vallankäytöltä ja alistamiselta kuin miestenkin. En vain ollut juuri kuullut puhuttavan siitä.
Pitkään aikaan edes Suomen lainsäädäntö ei tunnistanut lainkaan miehiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Ennen vuoden 1999 rikoslain uudistusta väkisinmakaamisen uhri saattoi olla vain nainen.
Kun uudet seksuaalirikossäännökset tulivat voimaan, termi muutettiin raiskaukseksi ja seksuaalirikoksista tehtiin sukupuolineutraaleja. Vasta silloin tekijän ja uhrin katsottiin voivan olla kumpaa sukupuolta tahansa.
PSYKOTERAPEUTTI ja seksologi Heidi Valasti työskentelee seksuaalista väkivaltaa kokeneiden miesten parissa. Hänen mukaansa miehiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta vaietaan muun muassa siksi, että nainen tekijänä on monille niin mahdoton, jopa naurettava ajatus.
”Perheväkivallan osalta on jo ymmärretty, että myös nainen voi olla väkivaltainen, mutta ajatus siitä, että nainen syyllistyisi seksuaaliseen väkivaltaan, ei edelleenkään tunnu olevan tästä maailmasta.”
Se johtuu Valastin mukaan siitä, että naisten aggressiota vähätellään. Vähättelyyn ovat syynä tiukassa istuvat käsitykset naiseudesta: emotionaalisuus, pehmeys ja passiivisuus.
Miestä taas on vaikea nähdä uhrina, koska kulttuuristen stereotypioiden mukaan tämän ajatellaan haluavan aina seksiä. ”Se, että seksi voisi olla miehelle vastenmielistä ja ei-toivottua, ei vain istu kuvaan miehisyydestä”, Valasti sanoo.
Pauliina Lampinen on tutkinut pro gradututkielmassaan miehiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa. Hänen mukaansa tekojen onnistumiseen vaikuttaa uhrin pelko leimautua homoksi, seksuaalisesti kokemattomaksi, haluttomaksi, neitsyeksi tai jollakin tapaa poikkeavaksi, jollei hän suostu naisten vaatimuksiin.
Kaikki seksuaalisen kaltoinkohtelun uhrit tuntevat häpeää, mutta erityisen tehokkaasti se sulkee miesten suut. Seksuaalisesti häiritty mies nähdään epämaskuliinisena, heikkona, epäonnistuneena ja naismaisena.
Siksi seksuaalirikokset miehiä kohtaan päätyvätkin harvoin viranomaisten tietoon.
Heidi Valastin mukaan tekoja ei saada vähennetyksi kuin osoittamalla, ettei miesten seksuaalista häirintää hyväksytä – ja lopettamalla tirskuminen tissinnäyttelijänaisille.
”Ahdistelun kohteeksi joutuneen miehen pitäisi pyytää kuvanauhat yökerhon valvontakameroista ja tehdä rikosilmoitus.”
Venla Pystynen (KUVA: MATTI PIKKUJÄMSÄ)
Kommentit 0
