Voimaantuminen

[Psykopatologia]

http://fi.wikipedia.org/wiki/Voimaantuminen

[Anni Huttila]

Minä arvelen kokeneeni tuollaista pari kertaa psykoterapiani aikana. Se on huikea tunne. Samalla se vastuun ja riskien oton tunne kutittaa vatsan pohjassa, jännittää.

[minätäällä]

Terapiassa tuontapaista varmasti tapahtuu. Ääriesimerkki päinvastaisesta oli minusta osastohoito.

[Maria]

Kyllä usein. Sekä käsiteltiin sitä, miten lyttääntyminen käännetään voimaantumiseksi.

[Riidankylväjä]

Onkos tuo sama kuin sisuuntuminen?

[Maria]

Se mystinen perinteinen suomalainen sisu voisi olla suomalaista voimaantumista? Jokaisella yksilöllä on varmasti oma käsityksensä voimaantumisesta. Miellän voimaantumisen enemmän itsestään/ennalta odottamattomasti tapahtuvaksi joko vuorovaikukselliseksi kokemukseksi tai esim. taidekokemukseksi. Sisu viittaa enemmän myös aggressioon, tosin voiman käyttöön hyvässä mielessä (esim. urheilusuoritus). Joskin siinä on "vaikeuksien kautta selviytymiseen ja voittoon"-elementti mukana.

[Biancaliina]

En katso "voimaantumista" hetkelliseksi hyväksi oloksi (kuten ed. mainitut yksittäiset taidekokemukset; nk. "hurmokset" tai urheilusuoritukset; "hormonit(?)".

Kyseessä on (en tiedä, kunhan höpötän) mahdollisesti pitkä, raskas ja vaikea prosessi; siitä huolimatta, että tätä kehitystä kutsutaan suhteellisen positiivissävytteisesti "voimaantumiseksi".

Kehitys jatkuu koko elämän ajan.

[Anni Huttila]

Minun pitää ensin vähintään vaivaantua, että pystyn alkamaan jossain vaiheessa voimaantuakin.

[minätäällä]

Muistelen nähneeni joskus kirjan, joka käsitteli potilaan voimaantumista. Hoitajan tavoitteena oli edistää sitä, että potilas otti vastuuta oman sairautensa hoidosta.

[Anni Huttila]

Olen kokenut usein myös voi-maan-perusteellisen vittuuntumisen!